Pakko laittaa tännekin, kun oli jaossa FB:ssa
Skippy the smart porderskoollie

Meidän OIKEA Skippy kävi eilen pitkän 4kk tauon jälkeen osteopaatti-Tiinalla. Olin jotenkin ajatellut, että olisi pahemmassakin kunnossa, mutta ei! Ihanaa! Pientä perus pintajumia vaan, jotka aukeni siinä hoitaessa. Eniten kaulan alaosassa tai jossain siellä lapojen "päällä" ja sitten jossain rinta- ja lannerangan yhtymä kohdan hollilla.

Kolmen kopla pakkaspäivän lenkillä

Meillä on nyt parin viikon ajan yksi nelijalkainen enemmän -Peetu-staffi on k&k-leirillä (kunto&kuri) meillä Katrin&Juntun lomaillessa Krabilla! 2 vuorokautta meni, että bc&staffi löysi yhteisen sävelen. Nyt se sitten onkin sisällä yhtä painimista Wiun&Pepsin kesken...

Peetu

Lauman tilapäisjäsen mukana posekuvassa

Talvi on saapunut sitten ihan rytinällä, lunta tuli kerta heitolla polveen asti ja tänäkin aamuna pakkasta oli -16. Mutta ihanaa kun koirat on aina puhtaita (joskin lumisia) lenkin jälkeen! Ja kukaan ei tunnu tiputtavan karvaakaan nyt, niin pääsee siivouksessa huomattavasti helpommalla. Josko sitä tänään korkkaisi hiihtokaudenkin...

Edellisen postauksen jälkeen, maanantai-illalla siis, oli jotenkin tekemisen meininki ja ihan ryhdistäydyin. Tokokassin ja likkojen kanssa mentiin viereiselle päiväkodin parkkikselle tokoilemaan. Oli sellaset hyvänmielen treenit!

Wiu teki kaikkia juttuja ”mitä se osaa”. Eli hmmm…jatkettiin siitä mihin jäätiin joskus viimeksi treenatessa. Ruutu oli vähän unholassa ekalla kerralla, tehtiin targetin avulla. Kyllä se muistui mieleen, kävin näyttämässä oikean paikan, tehtiin myös tötsän kierron kautta, mikä selkeästi on Wiusta hauskinta (saa juosta).

Isku- ja vauhtinoutoja –näissä Wiu on Hyvä! Iskunoudossa on ihan ite tauon aikana tajunnu idean, kun pyydän irrottamaan lelusta ampuu heti itsenäisesti kiinni kapulaan! Clever girl!

Sitten vähän sivulletuloja nakkipalkalla, loppuun aina lelu. Vähän jääviä ja luoksetuloja tolpan kierron kautta. Mihinkään ei tietenkään olla edistytty kun ei mitään olla tehtykää, mutta oli meillä kivvaa!!

Ai juu, jätin Wiunkin treenin ajaksi maahan kapuloita ym. lojumaan, jotta oppisi olemaan välittämättä kaikesta turhasta rojusta mitä kentällä aina on…

Talvimyyrä

Skippy alotti merkillä & ohjatulla (erikseen). Merkissä aina ekat toistot jää vajaaksi ja siitä korjaa suoraan, kun en sano mitään. Paranee aina treenin loppupään toistoja kohden. Vasen ok, oikealle meinasi pyyhältää ruutuun, stoppasin, jolloin bongasi keskimmäisen, stoppasin (Skip pysähtyy aina niin ylettömän kiltisti). Sitten löytyi oikea. Uusinalla ok. Ruudut ok, ihan EVL-tyylinenkin. Ei tehty loppuosaa kertaakaa…

Sitten vähän seuraamista. On muuten inasen parantunut taas se edistäminen. Vuokon neuvoma namipalkka oikeasta kädestä selän takaa toimii paljon nopeemmin kun väärän paikan korjaaminen. Tehty taas nopeita pysähdyksiä ja käännöksiäkin. Luoksetulon stoppeja kierron kautta, nämä on mun mielestä parantunu tässä ajan mittaa! Kaukoja kiertojen kautta leikkimällä –teki vähän pidemmälläkin matkalla hyvin, nyt oli ajatuskin ehkä vähän sinne taaksepäin!

Oli hurjan kiva tehdä Kipenkin kanssa!! Sen kanssa onkin nyt ollu kivaa, kun on harvoin treenattu niin likka on ihan täpinöissään!

Nuuskahuuli

Illalla käytiin vielä kolmistaa juoksemassa purtsilla, olikin vähän raskaampaa nyt kun on jo lunta (ei vielä latuja)! Wiu näki ekaa kertaa hiihtäjiäkin, ei ollut moksiskaan.

Keskiviikkona jatkettii hyvänmielen treenilöitä agiporukan lepakkovuorolla. Olisi ollut eka treenivuoro Kausalan maneesillakin, mutta en olisi ehtinyt ajoissa sinne... Koko kopla oli aivan hykerryksissä, hyvä että nahoissa pysyivät! EW:t tietty aksasi. Wiuska alkuun puomin kontaktia, nyt tuli jo alastuloa pitkin jonkun matkaan 2on-2offiin. Aika kivasti paransi koko ajan. Wiu teki samaa reeniradan pätkää kuin muutkin. Se menee hirmu k-o-v-a-a, toki tietty hämää kun ei ole hyppyjä, mutta silti. F oli kanssa ihan kierroksilla, radan teon ohella sai harjoitella jarruja niistoissa. Ja tiiättekö, näytti jopa siltä, että edistystä tapahtuu!! Alkuun Pasi kirjaimellisesti kaappasi F:n lennosta syliin, jos tuli hypylle ohjauksen/jarrun läpi, ehkäpä tämä tepsiin…?

Jäätyneen kameran epätarkkakuva herra F:sta

Kipa tokoili, ofcourse. Merkkiä alkuun, sitten EVL-ruutu ja läheltä ruudun paikkaa. Sitten luoksetulo, kaukot, liik. istu ja maahan putkeen, loppuun pallopalkka. Täytyy mainita, että kaukot (n. 5 m matkalta) oli SUPERIT, jopa se vaikea S-I. Olisi kyllä pitänyt palkata tästä!! Samoin luoksarin stopit ja vauhti oli kivat, vaikka täydellä matkalla ei mahtunutkaan tekemää.

Tokassa setissä ohjattu, seuraamista (sitä paikkaa), tunnari (hieno ja nopee, mutta puree palauttaessa…), kaukoja leikkien. Lenkin jälkeen tehtiin vielä metskua, merkkiä häiriöillä, stoppeja putken kautta (hyvät)… Kipellä on nyt viime aikoina ollut juuri sellainen ilme ja asenne mitä haluankin!! Se osaa kaikki liikkeet, mutta nyt tarttisi taas alkaa viedä niitä pidemmälle ja alkaa vaatimaan. Tarvittaisiin tarkkuutta, paaaaaljon hienosäätöä, liikkuri häiriköimään jne.

Pönnisen mukavan illan kruunasi se, kun Pasi aksasi sen kanssa!! Edelleen se taitaisi olla rakkain laji...

F ontui viime viikolla toista etustaan, joten sillä on ollutkin treenit vähän vähissä sen takia. Wiulla oli alkuviikon ripuli, taisi syödä vähän liikaa rustoluita...noh, ti illalla alkoi ruoka pysymään sisällä ja kun keskiviikkona ehti tankkaamaan pari kertaa, niin hyvin tuo jaksoi aksata.

Hiljaiseloa. Joku on syönyt mun treenimotivaation... Loppuvuodesta (ja edelleenkin vähän) oli kaikkea ei-niin-mukavaa hässäkkää elämän muilla alueilla, että koiramainen elämä jäi täysin. Siis toki nuo on hoidettu ihan kunnialla, että ei ole laiminlyöty muuten kun treenien osalta. Ja ehkä se minulle on ihan hyväkin vähän hetkeksi keskittyä koiriin vähemmän, kun normaalisti se on enempi niin, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvoinnin, mutta aina jaksaa panostaa koirien hyvinvointiin.

Pasi on normaaliin tapaan aksannut pari krt/vko. Otettiin tossa vuoden vaihteen pyhinä pari omaakin vuoroa. Ulkona tokoilu ei ole jaksanut oikein säänkään puolesta napata -koko ajan joku myrsky menossa, niin että ruutu&merkit lentää jonnekin huitsin skogsiin, on ihan pääkallo liukasta tai sitten -16 pakkasta (eilen, mutta siitä & lumesta en kyllä periaatteessa valita!). Joten tokoilut on jäänyt ihan minimiin tyyliin kerta viikossa. Ei olla edes kotona tehty pieniä naksujuttuja, ei niin mitään. Ei se niinkään Skippyn kanssa harmita -saatiin se ohjattu kuitenkin johonkin jamaan, mikä oli loppuvuoden "uusi prokkis". Wiuskan osalta kyllä harmittaa ja meinaa olla huono omatuntokin. Meijän vauhtihirmu on jo mitä...9kk?! Eikä se tokon saralla osaa oikeasti mitään. No mutta, aksassa se on jo aika taitava! 

Wilma viilettää aika asenteella radalla, välillä siltä pääsee sellainen miehekäs "räyh" kun on kiire ja oikein intoa. Ei hirveästi säästele itteään! Pasi on saanut sen tosi kivasti leikkimäänkin kahden köyden leikkiä. Taistelee jo aivan erilailla kun 2kk sitten ja melkein palauttaakin leluja. Vaikka aina alkuun palkkaakin itteään juoksemalla häntä aivan tötteröllä pää pystyssä aarre suussa -on niin hauskan näköinen, kun on pikkasen polleena!!

Wiulla on aika paha jännitys nyt vieraita koiria kohtaan. Lenkillä sen asenne meinaa olla "tapa tai tule tapetuksi" -tyylinen. Karvat pystyyn ja tiukka tuijotus. Asiaa ei varmasti helpota tilanteet, mitä sattui juuri joulun alla. Pasi oli omassa pihassa aksaamassa, kun ohikävelleeltä tytöltä pääsi koira irti ja aivan suoraan Wiun päälle... Loppiaisena se oli Pasin mukana Lohjalla kyläilemässä. Oli Afri-labbikselle irvistellyt ehkä vartin aivan paniikissa... Siitä kun tokeni, niin leikkiä jatkui sitten koko päivän&illan sekä seuraavan aamun. Sille pitäisi nyt saada paljon tällaisia onnistuneita koirakokemuksia.

Summasummarum, palataan asiaan kunhan elämä tasaantuu ja treenimotivaatio palailee tännekin osoitteeseen. Mitään tavoitteita mulla ei tuloksellisesti alkaneelle vuodelle ole. Koitan oppia vaan nauttimaan siitä tekemisestä mitä jaksetaan tehdä ja olla tuntematta huonoa omaatuntoa niistä hetkistä kun ei jakseta treenata. Kyllähän nuo näyttää pärjäävän ilmankin, kunhan juoksemaan pääsevät.

toivoo Pasi, Riikka, F, Wiuhti ja Pönninen

4 päivän vapaat itsepäisyyspäivän alla -mökkeillessä pitkästä aikaa!

auringonnousu mökin kuistilta

pakollinen jengi-poseeraus; kaikilla jotenkin niin itsensänäköiset ilmeet

Figo tutkimusmatkailee pellolla

Wiu koko ajan pää pellossa...

...tai jähmettyneenä tuijottamaa jotain kuulemaansa hiirtä tms.
Saattoi olla piiiitkään skarppina hiirenmetsästyksessä.

Kippe pitää vahtia

Vahtivuoro vaihtunut, Kippe lepovuorossa

Wiu n.8kk, ei kyllä ihan tee oikeutta Wilman hienolle rakenteelle tämä kuva...

EW:t pääsi molemmat tiistaina osteopaatti-Tiinan käsittelyyn. Eipä ollut kummempaa, "pientä pintaremppaa" mitä on aina aktiivisilla koirilla. Tulipa ostettua itselle taas mielenrauhaa.

F:lle riitti ilmeisesti jo edellisen viikon hieronta. Vähän löytyi kireyttä etupäästä, mutta kaikki jumit ym. saatiin hoidettua kerralla. Ei siis ihmeempään, hienoa!

Wiu taas meni hoitoon koska ontui muutaman päivän silloin pari viikkoa sitten, ettei vaan jää mitään ikävää muhimaan. Pikkuotus oli myös ok, pientä pintakireyttä. Vasen puoli enempi, varmaan kompensoinut liikkumistaan terveelle puolelle. Myös rintarangan ja lannerangan yhtymäkohdassa jumia (kuulema niitä kropan heikoimpia kohtia). Kaikki aukesi oikein hyvin! Kuulema oikein tasapainoisesti kehittynyt pentu, siis sopivassa suhteessa ollut treeniä ja vapaana kirmailua, kiva homma!

Keskiviikon agitreenit jäi kuitenkin molemmilta väliin, saivat vähän toipua hoidosta vakkei suurempaa tehtykään.

Tokoiltu ollaan likkojen kanssa nyt kohtuu aktiivisesti. Kipen kanssa projektina ollut ohjattu ja merkki. Siis erikseen molempia. Ohjattu edennyt ihan kivasti, molempia suuntia tehty sekaisin Christan ohjein. Ja merkillä olen yrittänyt muistaa pitää kiinni omista kriitereistä. Välillä paremmin, välillä huijaa. Tai ehkä vaan kokeilee, mikä on hyväksyttä ja mikä ei, korjaa kyllä hyvin aina kun huomauttaa/ei tule palkkaa.

Ollaan vähän tehty myös kuuntelutreenejä. Kippe on kyllä aika herttanen, menee helposti hämyyn kerran, mutta koittaa kovasti kyllä aina tsempata huomautuksen jälkeen. Erityisen tyytyväinen olin, kun tehtiin merkkiä niin, että heittelin kapuloita ennen merkille lähetystä -teki kamalan kuuliaisesti merkkiä ja oikein väisti kapuloita, vaikka merkki on varmasti paljon heikompi liike vielä!

Seuraamista ollaan taas jouduttu työstämään, kun paikka pääsi tossa syksyllä lipsahtamaan liian eteen. Tehtiin vähän liikaa mielentilaa tekniikan kustannuksella PK-puolta varten... Nyt taas pitää laittaa likka töihin ja keskittymään, että tekee kunnolla töitä myös paikan suhteen.

Kaukoja jumpattu nyt liian vähän...en saa millään S-M kippaamaan linkkarina taakse, aina vaan tippuu suoraan alas. Jaksankohan edes alkaa työstämään, vai antasko vaan olla tollasena huonona...?

Wiu tehnyt nyt ruutua Vuokolta saaduin opein. Mielestäni ruudusta onkin heti tullut kivempi juttu, tai menee jo varmemman oloisena sinne. Perusasento-treenit jatkuu namin avulla, toistoja toistoja.... Jääviä (M&S) ollaan alettu tekemään niin, että pyörin koiran ympärillä, kävelen ohi jne. ja pitää pysyä paikoillaan. Noutoja vauhtina ja sitten Markon ohjein "iskunostoja" (ei vielä itsenäisesti iske kiinni maassa olevaan kapulaan, otetaan aina pikku hetsaus väliin).

Ai nii, mikä parasta, Wiu alkaa koko ajan paremmin ja paremmin palauttamaan lelua! Eilen jo melkein tarjosi sitä mulle takaisin aina voittettuaan sen itelleen, kiva!

Tarttisin kyllä itelle treenikaverin tokoon... lisäsilmät, häiriköijän, liikkurin ja ihan vaan persiille potkijan, anyone?!

Sunnuntaina hakureenit. Oli pakko jättää aamun tottikset väliin. Ajoin vaan mökiltä kotiin nukkumaan päikkärit&hakemaa reenikamat ennen hakua. Olisin jättänyt varmasti senkin väliin, jos olisi ollut isompi porukka tulossa… Jotenkin nukuin huonosti molemmat yöt ja la illan&su aamun olin Emman ”lapsenvahtina”. Ihan totaali sippi ja hedari vielä kaupan päälle. Skippykin oli väsynyt, torstaista asti ollut vähän poissa tolaltaan –tuullut paljon ja Kippe on sisällä joutunut pelkäämään sitä suhinaa, joka kuuluu vaikka ikkunat on kiinni jne.   Perjantaina oli työpäivän aikana tehnyt ihan ripulitkin sisään, varmaan vaan ollu niin stressissä. Syysmyrskyt vaan tuntuu jatkuvan, joten tänään jäi keittiöön portin taakse (Kipen lempparipaikka) radion kanssa. Lisäksi mökillä oli ulkona koko lauantain ja su aamun Wiun kanssa, kun ei tykkää Emmasta, niin on mielummin ulkona (sama homma Wiulla). Joten silläkin ollu vähän ylimääräistä ikävää...

Noh, nukuttiin kaikki kolme vierekkäin päikkärit (pojat siellä Purinalla) ja sitten suunnattiin puolen päivän aikaan hakuun. Uusi maasto Vuolenkosken tien varrella. Helppoa tasaista kangasmetsää.

Kipellä "teemana" oli "häiriöt" ilmaisuissa.

Eka pisto. Hah, meni hämyyn (ei kylläkään ilmaisu-teemaan liittyen)!! Noin 40 metrissä oli passitorni, jonka alaparrulla oli pressu -kävi tsekkaamassa ja tuli pois, ei tuolla ketään ole. Uusi lähetys, nyt tornin ohi ja sen takana kulkevalle hiekkatielle. Kääntyi tien mukana aluetta eteenpäin ja tuli pois -ei siellä ole ketään!! Kolmas lähetys. Nyt meni tornin ohi, tien yli ja löysi etukulmasta ukon. Tuulikin oli sopivasti niinpäin, että oli pakko edetä piilon "yli" ennenkuin haistoi. Hyvä ilmasu irtorullalla. Näytölle mennessä "kaatusin" ja nykäisin Kipen pysähdyksiin. Halusin nähdä miten reagoi ja jatkaa näyttöä. Nousin ylös ja jatkoin täysillä matkaa. Sekunnin katsoi mua ja sitten starttasi uudelleen vauhdilla näytön loppuun. Hyvähyvä, ei siis tule mun luo, tartte uutta käskyä tms.

Toinen pisto ei ollu mikää kauhian hyvä pisto, vähän eteenpäin ja sitten koukkasi takaisin päin piilolle (verkko-pressu umppari). Tässä halusin nähdä, että varmasti osaa ottaa auenneen kiintorullan, eli laitoin rullan aukinaisena roikkumaan jo lähetyksessä. Nou problemos.

Kolmas ihan perus irtorullailmasu, nyt hieno pistokin. Neljäs suorapalkka, joutui etenemään kunnon laatikon, ennenkuin tuli piilolle. Hyvä pisto!

Hyvät&mukavat treenit oli aamun väsymyksestä, kaatosateesta yms. huolimatta!!! Jokohan hakukausi menisi talvipakettiin...? Ainakin seuraavat pari viikonloppua menee pikkujoulujen merkeissä, jos sillä aikaa tulisi se lumikin...!

Wiu oli mukana Konu-malitervun kanssa tallaamassa aluetta. Tai niiden jobi oli riehua ja temuta! Wiu haki vaan yhden ukon. Haistoi kauas ja juoksi suoraan piilolle saamaan ruokansa. Nyt tiesi heti mitä ollaan tekemässä! Ei vaan viitinyt enempää siellä kaatosateessa, kun olin jo yhden koiran kunnolla treenannut (ihan vaan maalimiehiä ajatellen)... Loppuun vielä riehui Konun kanssa, kun käytii vähän tsekkaamassa uusia alueita.

...tällä kertaan HOT:n järkkäämänä. Lauantaiaamuna ennen kasia startattiin Wiuskan kanssa kohti Orimattilaa. Kouluttajina HOT:n Oili, Vuokko ja Vuorenmaan Marko, jokaisella kouluttajalla 20min/koirakko, eli yhteensä tunti aikaa treenata!

Aloitettiin Vuokon luona. Tyhmä minä meinasin unohtaa oman vuoron kun vaan kattelin edellistä ja hain Wiun tosi viime tippaan autosta. Nopea pissatus ja suoraan maneesiin. Wiu oli vähän ihmeissään ja jännittikin (karvat pystyssä) kun käveltiin maneesin toiseen päähän. Pitää alkaa kuljettelemaan sitä välillä mukana kisapaikoilla, että näkee muitakin halleja kun oman treenihallin, ei ole sitten oman kisauran alkaessa mikään ihme juttu. Riemastu hirmusti kun bongasi agilitystä tutun Vuokon!

Välillä vähän hämmästeli maneesia, muita treenaavia koiria ja katsojia. Mutta oikeasti yllättävän hyvin selviytyi, kun ajattelee, että neidin tokohistoriaan kuuluu tokotreeniä omassa olkkarissa tai yksin lähiparkkiksella

Tehtiin ruutua. Näytin miten ollaan tehty targetin avulla. Saatiin vähän variaatiovinkkejä miten tehdä, ettei ole vaan saman toistoa.

Ruutua myös:
-       tolpan tms. kierron kautta, eli kierto ja siitä lennosta ruutuun targetille
-       pitkältä matkalta niin, että ruudussa on lelu tai voi olla myös targetti
-       ilman lelua/targettia lähempää niin, että jätän Wiun istumaan, käyn taputtamassa oikeaa kohtaa, jonka jälkeen menen ite seisomaan joko ruudun sisään etukulmaan tai ihan siihen ulkopuolelle. Siitä käsky ”ruutu”.

Kahden ensimmäisen version tarkoitus hakea vauhtia ja kivaa mielikuvaa ruudusta. Nämä toimikin hyvin ja Wiu oli innoissaan. Sille sopii tuo lelukin pitkältä matkalta, ei painu alas, mene banaanille tai aijaa. Kolmas sitten laittaa enempi ajattelemaan sitä oikeaa paikkaa, kun apuna ei olekaan targetia/lelua, eli ajatus on paikan haussa. Tässä Wiu oli selkeästi vähän hämillään, juoksi oikeaan kohtaa ja sitten selkeästi jäi ihmettelemään mitä tehdä. Ei kuulema haittaa, nopeasti vaan naksu ja palkka kun juoksee oikeaan kohtaa. Alkaa aika nopeasti kyllä hahmottamaan mitä halutaan.

Nyt meillä on eri variaatioita tehdä ruudusta kivempaa ja vahvistaa sen ideaa (kun näyttävästi mun oma mielikuvis aina jämähtää yhteen versioon....)!

Sitten Markon valvovan silmän alle. Liikkeinä seuraaminen ja nouto. Perusasentoa ensin niin kuin olen tehnyt, eli nami kädessä omassa kyljessä kiinni. Tehtiin ikään kuin ympyrällä, eli siirryin aina askeleen oikealle ympyrällä. Sitten koitettiin ilman namia. Ei kyllä vielä ymmärrä tätä ollenkaan, menee epävarmaksi ja passiiviseksi. Eli jatkamma perusasentoa edelleen namin kanssa ja vahvistetaan koko hommaa. Pitää tehdäkin tuota ympärä-hommaa, että oppii siirtämään takapäätäänkin kunnolla!  Tehtiin myös pari pätkää muutaman askeleen seuraamista. Tässä pitää varoa, ettei painu alas (pää lähinnä). Luulen, että meni vähän matalana, koska jouduin itse niin vahvasti kääntymään kohti koiraa…olin niin pullea kaikkine vaatekerroksineni ja parin takin kera, että en meinannut nähdä koko likkaa ollenkaan…talvitreenaamisen (niin mikä talvi?!) iloja…

Nouto ihan vauhtinoutona. Ei ollut yhtään niin räväkkä kuin yleensä (varmasti tuo paikka vaikutti), mutta teki ihan ok vauhtinoutoja puulla & metallilla. Sitten tehtiin myös nostoja. Eli hetsasin kapulalla, heitto ihan lähelle, koira perään ja heti nostosta vapautus leluun. Tässä pitäisi pyrkiä siihen, että kun käsketään irti lelusta, ampuu itse takaisin kapulalle. Sitten taas lelu, kapula, lelu jne. Tällaisella voidaan nyt jo tehdä nopeutta kapulan nostoon. Ja jo nyt palkataan vaan ne nopeat ja hyvät nostot!! Sama vauhtinoudossa, huonoja/hitaita nostoja/suorituksia ei palkata, tehdään vaan uudelleen.

Tuossa nostoleikissä Wiu kerran meni metskukapulalle, jäi siihen kuono kapulassa kiinni odottamaan, että riittääkö tämä, tuleeko palkka jo nyt? Sitten pienen mietinnän jälkeen nosti kapulan. Ei palkkaa. Irrotus, uusi hetsaus ja vapautus kapulalle. Nosti innolla ja pelasi varman päälle, eli ei meinannut irrottaa kapulasta ollenkaan –”samperi, tehdään sitten kunnolla, tätähän sie halusit” :D Ihana tyyppi, vastaa heti kriteereihin, kunhan minä vaan osaan pyytää oikein!!

Välissä oli lounastauko (parhaimmat tarjoilut ikinä, yleensä tuollaisen pitkän koulutuspäivän jälkeen lähtee nälkäisenä kotiin, nyt ei!) ja Oilin ajatuksia herättävä teoria pläjäys.

Viimeisenä Oilin myllytykseen. Tehtiin kamalan vaikeita häiriötreenejä pikkupikku-Wiulle. Ensin istumassa. Kaikki ne monet ihanat ihmiset houkutteli Wiuta siinä ympärillä, tarjosivat lihapullaa ja kaikkea!! Arvatkaa vaan oliko vaikeaa…? Monta kertaa jouduin palauttamaan Wiun. Se kyllä muisti mitä oli tekemässä, ite nopsasti palasi takaisin paikalleen, kun toruin. Ei vaan pystynyt hillitsemään itseään. Saatiin toki onnistumisiakin aikaiseksi ja pääsin palkkaamaan. Sama juttu maassa makaamassa.

Pitää kuulemma heti vaan alkaa tekemään näitä häiriötreenejä. EI saa pelätä epäonnistumisia, rohkeasti vaan. Siitä se oppii mitä halutaan, kun pääsee puuttumaan ei-toivottuun käytökseen ja palkkaamaan riemukkaasti onnistumisista! Ei Wiu kyllä yhtään paineistunut tuosta, heti kun kehuin ja vapautin, oli häntä tötteröllä ja leikki innolla. Olipa kiva treeni ja varmasti väsytti pienen porderskollien aivoja!

Loppuun näytin kaukot. Vähän nyt on niin, että tuppaa menemään taaksepäin (S-I-S molemmat taaksepäin, S-M-S linkkarina kippaa taaksepäin). Oili kuitenkin totesi, että tuskin tulee olemaan ongelma sitten, kun  välimatka matka on sen 15metriä… Mielummin nyt näin, kuin että ajatus olisi eteenpäin. M-S-M voi tehdä ”lihasmuistijumppaa”, eli että nousee aina vaan muutaman sentin ja sitten takas maahan. Kuulemma parhaiten jää lihasmuistiin, kun joutuu oikeasti käyttämään lihaksia pienessä liikkeessä.

Oli kiva päivä –taidettiin olla molemmat ihan sippejä kun viiden jälkeen lähdettiin takaisin mökille!