Lauantain aamutuimaan suunnattiin Hattulaan. Vähän meinasi tulla kiire kisapaikalle ja aamukahvi teki vatsan kipeäksi. Alkumatkasta Riikka hokasi kysyä, että onko kisakirja mukana, no ei ollut. Onneksi melko alkumatkasta tehtiin u-käännös.Vielä muistin reitin reilu kymmenen inttivuoden jälkeen. Kivoissa kisamaastoissa kolme rataa, joista viimeinen oli hyppäri. Tosin ulkona oli hemmetin kylmä! Mä olin huppupäässä ja kädet takin hihoissa aina lähtöön asti. Onneksi vesisade alkoi vasta maksien jälkeen. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen.

Aamuradoille on monesti vaikea saada ittensä hereille. Varmaan pieni kiire ja aamuhäsläys auttoivat, että aivot olivat kentällä heti ekalla radalla. Kuten Mikkelissä, niin meinasin lopussa ryssiä nollaradan. Ihan eivät askeleet ja ajoitukset osuneet kohdalleen, joten jouduin vähän peruuttelemaan ja taistelemaan. A:lla tuli enemmän kiire kuin ajattelin, joten en ehtinyt kattomaan kunnolla taakse. Meidän sijoitus 6./36. Rata1: http://youtu.be/fju_rVAiTFU

Toisen radan alussa jouduin varmistamaan 2. esteen, kun näin Figon silmistä, että se on tulossa suoraan mua kohti ja eikä ole lukinnut hyppyä. Sijoitus 3./37. Rata2: http://youtu.be/BoSMF6BE90g

Hyppärillä jatkoin samaa hallittua menoa. Hyppysertin yrittäminen riskilläkin hieman houkutti  mutta aattelin niiden tulevan jos on tullakseen. Kolmannelta radalta sijoitus 5./33. Hyppyserti ew-perheeseen, TuumisPumpulalle, Figon siskon tytölle. Onnea! Rata3:  http://youtu.be/GRpjHbzd7oI

Se oli muuten meidän agilityuran ensimmäinen Triplanolla! Mikkelissä oli jo lähellä mutta nyt tärppäsi.

Saatiin Kipen kanssa jälkikausikin vihdoin korkattua! …ja esineruutu. Viime kesänähän meillä oli kaiman kanssa touhutorstai, käytii kahestaa reenailemassa mettäjuttuja. Päätettiin jatkaa tälläkin kaudella, tosin nyt maanantaisin.

Tallasin ite neitille 700 metrin jäljen 5 kepillä. Kaikki kepit nousi riemulla. Jana ihan lyhyt, hyvin nosti. Itse jäljestys oli taas vähän sellaista henkseleiden paukuttelua ja vähän sinnepäin, mutta niinhän se aina meillä (ihan ohjaaja katsoo vaan peiliin, kun on vaan tyrkänny koiran jäljelle sen kummin asiaa opettamatta)! Eikös ne kepit oo pääasia

Esineitä 3, 2 nopeesti, sitte välissä kävi syömässä Linan jäljelle jääneet namit (fiksusti rakennettu ruutu…) ja vihdoin viitti nostaa sen vikankin esineen. Wiu alotteli esinejuttuja hajunhaku tyylillä. Vompatti ehtii tehdä noin sata asiaankuulumatonta asiaa tollasen simppelin suorituksen aikana

Wilman hakuilu on edennyt ihan kivasti; maalimiesmotivaatio on kovasti parantunu, alussahan se vaan tyrkytti mulle leluja ja oli selkeästi vähän hämillään kattellen taivaan lintuja. Nyt leikkii ja hengailee jo kivasti piilolla musta välittämättä. Keskiviikkona Wiu oli ihan eripätevä; hajunhaulla ukko 50 metristä, matkalla kunnon vesiojan ja vanhan hiekkatien ylitys! Ja niin suoraan paineli piilolle. Mulla on vähän vielä opettelemista Wiun kanssa tekemisessä. Vaikka se muuten on sellainen elohiiri, niin esim. pistolle lähetettäessä se on pää alhaalla ja aina sen oloinen ettei lähde mihinkään. Mutta sitten kun sanoo ”ukko”, niin lähtee ku nappi housuista…! No mutta, nuo varmasti johtuu osin siitäkin, että koko homma on vielä niin uutta eikä meillä ole ”rutiineja”.

Mun oma asenne on taas ollut vähän hukassa. Tai meinaa lipsua sille linjalle, että tehdää nyt tekemisen takia. Pitäisi miettiä taas reenattavia asioita tarkemmin ja tehdä suunnitelmia, että hommasta olisi jotain hyötyä. Koekalenteria kyllä kovinkin ahkerasti pläräilin ja varailin koepaikkoja, olisko se hyvin suunniteltu jo puoliksi treenattukin?! 5.5. hakukokeet jäi vapun jälkeen alkaneiden juoksujen takia sitten väliin. Katotaan juokseeko Kipa juoksunsa loppuu ennen Lahen 20.pvä kokeita, aika hiinäjatässä… Kipellä on ollu hakumettällä intoa vähän liiankin kanssa, toisaalta se on vaan jotenkin aika ihanaa, kun näkee sen silmien loistavan ja kun tuon kanssa ei niin hirmusti tartte pelätä sitä hallintapuolta. Sama homma tottispuolella, on mukavasti innokas, mikä tietty aina vähän kostautu sitten tarkkuudessa. Pitää yrittää pitää vaaka tasapainossa!

Illat on menny aika paljon reeneissä, taitaa kaikki arki-illat mennä niin, että joko minä tai Pasi on reeneissä. Eilen Pasi oli vielä Seinäjoen työreissulla, joten pitkästä aikaa pääsi koko koiralauman voimin mettäilemää. Hyviä tuollaiset lenkit, missä koirat saa mennä ihan omiaan; laskee hyvin Wiun kierroksia, mitkä meinaa välillä jäädä treeneistä päälle ja toisaalta F:kin pääsee vähän tuulettelemaa päätään pelkkien juoksuhajujen keskeltä. Tutkittii vähän uuttakin maastoa. Oli mukavaa, vaikka saldona olikin 2 kyytä tuolla päädyn hakkuuaukealla. Joka kerta niitä säpsähtää ja tulee kylmät väreet… Illalla sain vielä terassikalusteita hiottua&käsiteltyä –mietin siinä, että kaikkea sitä illankin aikana ehtii, jos ei vietä koko iltaa esim. hakumettällä. Toisaalta...

Sport tracker opasti meitä tällakin kertaa; välillä mentii ihan umpimetsässä,
välillä vanhalla enduroreitillä ja toisinaan jollain polunpohjankin tapaisella.

Figo korkkasi ulkokisat Mikkelissä.

Hyppäriltä pitkästä aikaa puhdas rata. Tutustumisessa en saanut radan juonesta oikein kiinni, mutta lopulta se kulki hyvin. Figon menossa oli mun mielestä poikkeuksellisenkin kovaa raivoa, kun piti irrotella putkien umpikulmiin. Myös aika kovasti sitä tsemppasin koko radan. Ihan loppusuoralla meinasin ryssiä, kun luulin olevani nopeampi kuin olinkaan, joten en ehtinyt ennakoimaan pituuden jälkeistä käännöstä. Väänsin sitten väkisinkin takaaleikkauksen, että selvittin ilman kieltoa. Aika -7,08 ja sijoitus 6./53.

Toinen rata oikeaa agilitya kontakteilla. Alun inhottavat kiemurat sain menemään aivan optimaalisilla linjoilla, ihan sikke hyvin. Puomille hyvä alastulokontakti ja selvittiin putki-A erotteluistakin. Tosi hyvää menoa radan loppuosalle asti, kunnes keppejä ennen yritin jaakottaa, mutta Figo luki minun oikealla olleen hypyn. Harmi. Jos kepeille olis selvitty, niin sen jälkeen ei olis ollu oikeastaan kuin loppusuora. Vähän kyllä harmittaa, että tosi hyvä rata pääty HYLyks, mutta toisaalta tyytyväinen, että hyvä meno jatkui.

Vika radan alkusuoran päässä hieman jarrutin Figoa pakkovalssiin, vaikka ei olisi ollut tarpeen. Halusin kuitenkin näyttää sille, että välillä pitää jarruttaakin, kun edellisellä radalla tuli jaakotuksen vähän niinkuin läpi. Taas hyvää menoa renkaalle asti, joka oli este 8. Siinä mutka vähän levisi, ohjaisin toisin, jos saisin uusinnan. Sen vuoksi kolme seuraavaa hyppyä aika taistelua, joten A:n alastulolla päätin ottaa pienen henkäisytauon. Hyvä puomi ja putkijarru. Lopun ulkomutka-kiemurat levisi tosi pahasti, kun en keksinyt järkevää ohjausta ja vielä ohjasin, niin ettei Figo voinut tietää seuraavaa estettä. Taistelin kuitenkin loppuun asti ja otin nollan. Vika rata siis välillä hyvää ja välillä ei niin hyvää. Lähdössä oli ihan sellainen olo, etten edes muista koko rataa, joten ehkä paras skarppi ohjauksesta sitten puuttui. Aika ei ollut huikee -3,58 ja sijoitus 12./47.

Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että taas kaksi nollaa ja triplatkin oli lähellä. Tavoite kun on ollut parantaa 0-prosenttia ja samalla siirtää treenattuja hieman parempia kontakteja myös kisoihin. Suunta oikea.

-------------------------------------------------------------

Me likat taasen suunnattiin Kouvolaan (eli mä&Kippe saatiin Vompatti matkaseuraksi). Kisakirjasta kattelin, että onhan siitä yli vuosi, kun viimeksi ollaan kisakehässä tokon merkeissä oltu! Että jo oli aikakin... Pitkästä tauosta huolimatta odotukset oli aika korkealla, koska reeneissä on nyt kulkenu aika kivasti ja loppusyksyn haun tottisosuuskin meni jo ihan mukavasti. Ja oikeasti oli k i v a päästä kisakentille piiiitkästä aikaa! Ainoastaan kerran kotona aamupalaa syödessä mieleen ryömi ajatus, että miksi oon laittanu itteni taas tähän tilanteeseen, voisi vaan rennosti viettää vapaapäivää kotona. Onneksi se ajatus ryömi nopeesti takas sinne mistä tulikin ja oli siistiä pakata likkoja autoon ja ajella Kouvolaan.

Mun "mantra" mitä itelleni hoen on, että luota koiraan. Se kyllä osaa jos vaan annan sille mahdollisuuden.

Olin (ainakin mielestäni) aika cool pitkästä kisatauosta huolimatta. Jännitti sillai sopivasti, niinkuin pitääkin. Paikkamakuuseen mennessä ehkä vähän liikaa tai ainakin Kippe oli väärässä mielentilassa. Päästin päähäni huonoja ajatuksia, kun Kippe siinä kehään menoa odotellessa mm. kieri hiekkakentällä ja liehitteli vieraita koiria (juoksut varmaan just alkamassa). Joten en sitten luottanut koiraan... Kippekin oli vähän pihalla ja mun moka kun en vaatinut sitä kuulolle, annoin vaan "maahan"-käskyn, millä vaan heräsi että ai mitä? Joten toinen käsky. Muuten ok, eli 8 siitä.

Oltiin luokan viimeisiä ja odotteluajalla tokoilin Wilman kanssa ja Kippe vaan makasi varjossa puuhun kiinnitettynä. Otin sen kun edeltävä koira oli loppusuoralla. Pari puunkiertoa vinkupallo palkalla. Sitten koira varjoon pötköttämään. Oli itellä tosi hyvä mieletila ja oikeasti hinku päästä tekemään. Hihkaisin Kipen sieltä pötköttelemästä luokse, kun edeltävä koirakko kuunteli "loppuarvostelua". Sanoin vaan, että nyt mennään hommiin, mikä nykyään nostaa Kippeä kivasti. Oli tosi täpinöissään. Seurautin kehään aloituspaikalle.

Olen aivan tositositosi tyytyväinen meidän suoritukseen. Koira teki just niinkuin treeneissäkin, joitain juttuja jopa paremmin (mm. suorat eteentulot, korrekti seuraaminen, luoksarin stoppi jne.)!! Mulla oli heti seuraamisen alkumetreistä asti tosi hyvä fiilis ja mielessäni vaan kehuin koiraa ja hymyilin. Nyt aina liikkeiden alussa varmistin, että koira on kuulolla, ja olihan se hyvin aina. Oltiin samassa kuplassa koko setin läpi, en huomioinut ollenkaan tuomaria tai liikkuria sen kummemmin ja yleisön unohdin ihan kokonaan. Kerroin koiralle aina mikä liike tulossa jne. Nyt vaan tuntui, että kaikki natsasi

Tässä vielä pisteet, vaikka niillä ei tällä kertaan mitään merkitystä ollutkaan, enkä niitä kehässä olessa yhtään kattonut, että mitä tuli. Oltiin henkisiä voittajia joka tapauksessa!! Ai niin, tuomarina oli Riikka Pulliainen, aivan tosi hyvä olikin!

Seuraaminen 10
Liik. istu 0 (seisoi, tuplakäskyllä maahan)
Luoksetulo 9,5 (vajaa perusasento lopussa)
Ruutu 10
Hyppynouto 8 (hmmm...mitähän tässä oli. Ainakin meinasi varastaa liikkurin käskystä ja nosti kapulan rumasti)
Metalli 8 (varasti, palautti jopa laukalla eikä muutenkaan yhtää ällöilly!!)
Tunnari 7 (nosti oman, tiputti, tarkisti loput ja toi oman (laukalla!))
Kaukot 8,5 (ekaan nousuun 2 käskyä, muuten ok, ei edistänyt! JIPPII!!)
Kokonaisvaikutus 10 -Riikka sanoi, että tykkäsi tosi paljon meidän tekemisestä

Päivän henkisetvoittajat, vaikkei kokonaispisteet nyt ihan huiput ollukaan!
(sijoitus oli 2./6, eli muumimuki tuli, hih)

Tiiäättekö, nyt mie haluun äkkiä uudestaan ja ehkä jopa sinne EVL:ään!!!

Loppuillasta kotona meininki oli tämä -jokaisen kolmen nelijalkaisen osalta!
(tsori kuvan laatu....heh)

Kevään tulon huomaa siitä, että illat täyttyy koiratreeneistä –kivaa pitkän talvihorroksen jäljiltä! Hakukausikin ollaan saatu käyntiin niin Hlan kuin Iitin porukoiden kanssa. Kippe oli ekoissa hakureeneissä aivan onnessaan, kun koko talven ainoana töksänä ollu toko. Se meni pitkän tauon jälkeen kuin unelma. Toki maasto&rata oli helppo, mutta anyway toimi kuin kone niin pistoilla kuin ilmaisuissakin. Ihanaa hakuilla sen kanssa!! Koitan nyt saada Wiutakin säännöllisesti vähintään pari kertaa/vko hajunhauilla alottelemaan. Se on mun mielestä vähän niin, että en viiti sitä kerran kuussa mettään viedä, kun homma ei etene ja se olisi vaan maalimiesten ajan&energian tuhlausta. Toki haku/tokoreenit menee aksan ehdoilla, eli voin ottaa Wilman milloin vaan, JOS sillä ei oo aksaa tiedossa… (vaikka Pasi yrittikin huomautella, että Wiu ei ole mikää hakukoira, vaan tuleva agin maailmanmestari  ).

Tokoilujakin jatkettu torstain hallivuorolla Riikan kanssa, tosin ne loppuu tähän viikkoon. Sitten käyty Mäkelän sorakuopalla Hlan porukan kanssa. Wiun muutama ilta on ollu aika buukattuja, kun olen eka vieny sen tokoilemaan mistä heittänyt suoraan hallille Pasin kanssa aksaamaan. Nooh, ei tuosta ihan heti virta lopu kesken. Ja eihän noilla väsymistä vauhdin laskusta huomaa, vaan keskittymisestä. Skippyn osalta tein nyt päätöksen, että en enää hypytä metristä. Se ei ole ihan yksi kerta, kun olen huomannut että hypyyttämisen jälkeen seuraavana päivänä on levon jälkeen ihan könkkä. Ei hyvä homma ollenkaan koiralle, joten antaa olla.

Aasinsillalla hierontaan. Isot kävi maanantaina Hennan hierottavana. F:lla ei aksakoiran pieniä perusjumeja (takareidet&lavan takuset) kummempaa. Häntäkin sillä on taas normaali. Kipellä selkä aika pahana, mutta kuulemma hyvin aukeni. Molemmat sai ihan kunnon käsittelyt, tunti per dogi!

Aksareenit siirtyy ensi viikolla Hlan kentälle –Pasilla reenimatka sitten pitenee reippaasti…

Naapurin Elina mainitsi viikonloppuna höpötellessämme, että Wiu on arkiaamuisin meidän lähdettyä töihin haukkunut. Sellasen tunnin kuulemma louskuttaa… No tästähän sitten kauhistuttiin, koska sehän ei ole kovin kivaa naapureille, muille koirille eikä Wilmalle itsellekään. Yhtenä päivänä töihin lähtiessä, kun jäin pihalle availemaan sähkömiehelle ovia, kuulin meiltä haukkua. Menin katsomaan mitä ihmettä tapahtuu…F oli varastanut Wiulta nappuloita sisältävän maitopurkin ja Wiu räksytti vieressä. Kävin ottamassa F:n pois koirahuoneesta. Ajattelin että liittyi vain tuohon tilanteeseen. Ilmeisesti kuitenkin toistunut useampana aamuna. No, otettiin sitten projektiksi laittaa nauhuri Wilman kanssa koirahuoneeseen. Ja Wiulle paljon tekemistä sinne; kongi, nappuloiden etsintää jne. Hiljaista on ollut –onneksi!! Ehkä pitää vaan nyt jättää Wiu yksin huoneeseen namipuuhastelun kera, että rauhoittuu sinne kunnolla (Figoa ei samaan tilaa voi jättää, koska varastaa Wiulta kaiken syötävän). Sillä on aina pienestä asti (vanhassa kodissakin) ollut hirveä hinku sinne portin taakse meidän tehdessä lähtöä, koska tietää siellä olevan R U O K A A!! Eli mielellää se ainakin sinne menee…

Sain sunnuntain Kouvolan tokokisaan peruustuspaikan VOI-luokkaan, mukava päästä kisakehään piiiiitkästä aikaa! Pojat kisaa samana päivänä Mikkelissä. Kumpikohan saa vompatin reissuseuraksi..?

Sunnuntaiaamuna kohti Kouvolaa, (tarkemmin Valkealaa) edessä 1 hyppäri ja 2 agirataa. Ajattelin kattella kontakteja hieman normia tarkemmin, kun Purinalla tuli lentokeinuja, mutta radat oli vähän kökköjä kontakteja ajatellen, varsinkin puomikohdat. Riikka lähti mukaan, niin saatiin vaihteeksi vähän videopätkää puhelimella kuvattua. Riikka heitti haasteeksi, että pitää saada uusia Muumimukeja. Kety oli tyytyväinen, kun kisojen jälkeen oli 2 uutta Muumimukia ja tuoreita lakuja kaupan päälle.

Eka rata oli hyppäri. Perinteinen aamurata, en huomannu tutustumisessa toiseksi viimeistä hyppyä, joten sen kohdan ratkaisu jäi säveltämisen varaan. Kouvolaankin oli tullut mattoalusta, joten ei ollut tietoa miten se toimii koiran alla ja rimat oli eka radalla 65:ssa. Kauheasti koirat pudotteli rimoja, selvästi huomasi rimojen olevan normia korkeammalla.

Alku oli meille ärsyttävää vääntöä, kun Figo-traktoria joutuu, niin tosissaan kääntämään. Heti eka mutka meni vähän plörinäks, kun piti suunnitelmien mukaan olla enemmän koiran edessä, no ei ajotus ihan osunut, ni peruutteluks meni. Omasta mielestä sain ihan hyvän radan väännettyä vaikka jo toka rima tuli alas, en onneksi lysähtänyt. Lopussa tuli vähän kökköä vääntöä ku jouduin lennosta säveltämään. Kun en ohjannut kunnolla vikaa rimaa, niin pudotti senkin. Tulostaso ei huimannut, ilman vikan riman pudotusta oltaisiin oltu toisia, mut samapa tuo. Hyvä mieli jäi. Tulos 10. RATA

Toka radan alussa menin sitten niistämään kakkosen taakse (mitä en tehny ekalla) ja sain Figon ihan kivasti keskittymään ja kääntymään keinulle, vaikka se ei videolla näykään. Keinun jälkeen ajauduin liikaa seiftaamaan takaakiertoa, joten sen jälkeinen elämä oli vähän taistelua, myöhästyminen ekaan päällejuoksuun, kun alkaa heti kertautua. Kepeille laiton jouduin vähän seiftaamaan, kun päällejuoksuun keppien päässä ei voi luottaa saati takanaleikkaukseen. Tosin ihan ok se meni noinkin, toisilla jotka teki samanlailla, niin koirat karkasi mm. puomille. Puomille nousu oli tällä radalla tosi inhottava, koira lähesty jostain 90 kulmasta ylösnousua, mutta meillä se onnistu ihan hyvin. Puomin alasmenoltakin lähdettiin 90 kulmassa sivulle putkeen. Mun on tosi vaikee rytmittää puomilla, jos ylösmenolla joutuu ottaa Figolta vauhdin pois. Putken jälkeen päällejuoksun jälkeisessä kohdassa sain nätin sylivekki-jaakotuksen ja ihan mukiin menevän A:n vaikka vielä napakammin olisi voinut vaatia alastulon. Tulos 0 ja sijoitus 3. RATA

Vika rata oli minusta kokonaisuutena tosi hyvä. Onnistuin ohjauksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Jopa alistuin takanaleikkaukseen, koska se toimi koiran näkökulmasta tossa paremmin kuin edestä ohjaus, muiden koirakoiden rimojen pudotukset ja väärät putken päät todisti mun ajatukset. Lopussa vielä maltoin vaatia napakan stopin A:n alastulolle. Tulos 0 ja sijoitus 2. RATA

Figolla on ollut häntä tosi kipeä kun Skippy törmäsi siihen kovalla vauhdilla. Katselin perjantain treeneissä vähän sillä silmällä että vaivaako se radalla, etenkin kepeillä, ei se minusta ainakaan näyttänyt siltä. Toivottavasti paranee pian.

Tällaisia hajanaisia reenipostauksia aina silloin tällöin…. Aurinkoisena sunnuntai-iltana kävästiin Hlassa Joosen uudelle kentällä. Kippe teki alkuun taas kisanomaisesti ilman palkaa seuruu, Z, luoksari, ohjattu & tunnari. Ajattelin että pakko hyödyntää, kun aivan vieras kenttä ja enempi porukkaa paikalla. Ei ihan niin hyvällä draivilla kun to Hurttiksen kisanomaisessa. Tai keskittyminen ei niin hyvää kokonaisuudessaan.

Isoimmat korjattavat; noudon luovutus (jää vähän kauan nyt), luoksarin stopit nopeemmiksi, ohjatussa vielä vahvistettava suuntia, että menee kerralla oikein jajaja…

Lopussa tein ruudun eka kokonaisena liikkeenä, taas super. Sitten vähän paikan hakua eri suunnista, aivan tosi hyvin nämäkin! Eli ruutu nyt tällä hetkellä oikein mukava. Kaukoja lyhyeltä matkalta peruutellen sekä merkki-leikkiä loppuun.

Kaikkinensa Kippe oli hieman varovaisen hidas, vai tuntuiko musta vaan siltä..?

Wiulle tuli tehtyä vähän liian pitkät ja vaikeat treenit uudessa paikassa uusien koirien & ihmisten keskellä. Oli pakko ottaa kolmas setti ihan vaan leikkien helppojen perusasentojen ja vauhtiluoksarin kera. Saatiin hyvä mieli ainakin loppuun!

Eilen tiistaina Heidin&Timon kanssa Mäkelän sorakuopalla (ältsin hyvä tokoilupaikka ja ihan luvan kanssa!). Kipen kanssa teema oli tehdä pikkujuttuja, ei kokonaisuuksia. Eka sivulletuloja. Koitin niin, että Heidi pitää kiinni ja mie hetsaan, Ei oikein toimi Kipellä, ei se paljon nouse ja jäi aina vähän kauas, varmaan oli jo ajatus liikaa lelussa. Sitten tötsän kierroista sivuja, nämä paljon parempia. Sitten korjattiin kapulan palautusta ihan kiertojen&kapulalla leikkimisen kautta. Kyllä ne taas vähän paranivatkin ja tiivistyivät. Pitäisi muistaa ottaa Kipellekin vauhtinoutoja joskus, tehty ohjatun myötä aina aina liikkeenomaisesti ja matalassa vireessä, kun niin paljon ajattelee vielä itse suuntia.

Tokassa setissä jäävät, ok ja luoksarin stoppia Heidin heittäessä koiraa pallolla aina käskyn tullessa. Kipen stopeiksi oli ok, ei se ehkä ikinä tee lukkojarrustusta. Loppuun paikkamakuu Daron kanssa ja kauden ekat amput. Olin tosi tyytyväinen, kun ei talvitauon jälkeen reagoinut ampuihin kun ekassa korvillaan!! Eka&vika ampu pelattii ”fudista”, 2 keskimmäistä maassa&sivulla.

Wiulle teemana oli muistaa tehdä lyhyet pätkät ja onnistumisia uudessa paikassa. Kentälle ollaan nyt aina menty niin, että Wiu vapaana ja mie jään passiivisesti paikalleen seisomaan. Wiun pitää ite tulla pyytämään tekemistä, mistä sitten palkka ja hommat alkaa. Wiu teki sivuja, seuraamista, jääviä, luoksaria ja noutoa. Ei mitään erikoista, paitsi siinä meidän murheenkryyni seuraamisessa!! Tehtiin lelupalkalla niin, että Heidi toimi silminä ja naksutteli. Sanoin, että naksuta aina kun on hyvässä kontaktissa, ei niin väliä vaikka paikka ei 100% oikea olisikaan. Ja kuulkaas, ekaa kertaa saatiin sellaisia seuraamispätkiä, mitä toivoinkin! Lelu oli kainalossa suurimman osan kerroista. Asentokin alkoi nousta ja pään suunta oli ylöspäin. Lopussa Heidi jo odotti, että hakee paikankin kohdalleen. Vitsit kuin kiva, ihana kun oli osaavat apusilmät mihin luottaa! Eli ihan se, että minä olen normaalisti suorassa katse eteenpäin auttoi nostamaan Wiunkin ylös. Yksin tehdessä Wiun kanssa kumarrun jotenkin hirveästi vasemmalle ja ikään kuin jään odottelemaan koiraa…tämä varmasti siksi, että Wiu on sivulla oikeassa paikassa, jolloin minä en edes näe sitä suorassa ollessani. Kipellä paikka taas on liian edessä ja sen näen ihan hyvin suorastakin. Nyt tehdään seuraamista vaan apusilmien kanssa! Yksinään vaan perusasennon vahvistelua.

Lopussa Wiu sai leikkiä Daron kanssa. Tiedän, että Heidin pojat on niin hyvin hanskassa, että niille uskaltaa näyttää irvistelevän pennunkin, kun eivät provosoidu. Hiro toipuu vielä kastroinnista, joten otettiin Daro-sheltti apukoiraksi. En kyllä tiiä mikä tuossa Daro-Tiskiksessä on taikana?! Wiu oli välittömästi sen kaveri ja jopa Skippy leikki sen kanssa!! Huomiona siis, että Kippe ei ole eläessään (aikuisiällä) tainnut leikkiä kun F:n kanssa, ei juurikaan edes Wiun kanssa. Oli siis oikein onnistunut koirasosiaalistaminen Wiupalle ja muutenkin hirmu kivat reenit!

Ei ole vielä kuulunut ilmoitusta, että päästäisiin varapaikalta kisaamaan sunnuntaina… Ei ole kuulunut kevättäkään vielä, aamulla sanoi lunta ihan vaakasuorassa, nice.

Pistetääs pitkästä aikaa ihan tällainen treenipostaus Eilen taas torstain vakkarivuorolla Riikan&Linan kanssa Hurttahallilla. Väsytti ihan pirusti lähtiessä... Kävin työpäivän jälkeen työhaastattelussa ja siitä sitte suoraa lenkille koirien kanssa. Hetken kun ehti sohvalla löhötä, niin iski aika väsy.

Kipelle olin suunnitellu kisanomasen treenin, nyt kun oli liikkurikin käytettävissä.

1. kierros
seuraaminen:
- edisti(&painoi) etenkin alussa ihan sikana
- jätti pari perusasentoa hitaastakävelystä tekemättä(?)
- minä en puuttunu possuiluun (paitsi noi pari perusasentoa), vaikka olin päättänyt, että puutun virheisiin...
+ asenne
+ juoksun stopit&käännökset

Z
- seuraaminen edelleen aika karseeta edistämistä
+ itse asennot oli kuulema tosi täpäkät, jes! Reeni menny perille!

luoksetulo:
- löysät stopit
- vähän nytkähteli liikkurin käskyistä
+ vauhti
+ lopun asennot (kerrankin suorat!)

ohjattu (vasen):
- tartti kaksi suunta käskyä, ekalla lähti ihan mihin sattuu... korjasi kyllä hyvin!
+ merkki!!! paitsi unohin sanoa "stop"

tunnari:
- rumasti kapuloille
- epävarma, kerran kysyi neuvoa
- jäi vähän kauas palautusasentoon
+ ratkaisi itse oman kapulan
+ palautusvauhti

-> pallopalkka

Yleisesti olen hirmu tyytyväinen siihen, että vihdoin neljän vuoden jälkeen Kipellä pysyy sama asenne, eikä vietti ainakaan laske! On varmempi ja iloinen ihan vaan tekemisestä, vaikkei varsinaista palkkaa tulekaa!! Tai näin ainakin nyt viime aikojen palkkaamattomuus treeneissä.
Hirmustihan siellä on pieniä kauneusvirheitä ja hiottavaa. Ne ei niin ole mun vahvuus, mutta koitetaan parantaa pikkuosioita.

2. kierros
ruutu:
+ sairaan hyvä kokonaisuudessaan, kuin kiva!
+ merkki!!! (muistin sanoa "stop", tosin vähän liian viiveellä...)

hyppynouto:
- meinasi varastaa kapulalle
muuten ok

kaukot:
- eteni jonku 30cm...
+ asenne
+ tosi täpäkät vaihdot
+ ei välittänyt heiluvasta liikkuri-Riikasta

-> pallopalkka

Sama hyvä asenne oli!

Loppuun vielä metrinen ja A. Kyllä se Kipen (paluu)hyppy on jotain aivan hirveää kateltavaa. Sitä oikeasti jännittää aivan sikana. Tulee kuitenkin yli. Mun ihana pieni tsemppaaja!!!

Wiun kanssa tehtii yhtäaikaa Linan kanssa. Vaikka sillä muuten toiset koirat on nyt ihan hirrrrveän kamalia mörköjä, niin ihme kyllä hallissa ei juuri ongelmaa ole. Kyllä se tiedostaa toisen koiran läsnäolon, mutta toimii ja tekee ihan normisti. Kerran esim. laitoin Wiun ruutuun ja Lina tuli luoksetulossaan matkalla vastaan. Silti Wiu meni suoraan ilman mitää väistöbanaaneja ruutuun!

Wiu teki kolme settiä. Ekassa&tokassa(?) seuraamista, olisiko tämä jopa hieman edistynyt...?! Jääviä, maahanmeno on tullu paljon nopeemmaksi, jes. Ruutua lelulle&targetille, no eihän tässä ongelmaa. Ei yrittänyt kertaakaa sivusta sisään (mitä teki edellisessä reenissä). Luoksetuloa kiertojen kautta ja yksi liikkeenomainen. Myös sivulta maahan on nyt tullut sellaiseksi nopea pläts-tyyliseksi, nice. Autan Wiun vielä lelun avulla tohon eteen oikealle paikalle.

Vikassa setissä tehtii tokohyppyä Agilitykoira ei alkuun meinannut yhtään tajuta tokohyppyä...saatii me onnistuneita ylityksiä sitten. Vähän noudon palautusasentoa, jokunen iskunouto sekä vauhtinouto. SItten paikkamakuu Linan vieressä. Wiu on tässä niin liikkis, makaa kun tatti totisena paikoillaan. Mulkasi vaan Linaa, kun se kerran jotain maiskutteli siinä vieressä. Loppuun pikuksen pentujen kaukojumppaa.

Wiunkin kanssa oli oikein hyvä treenikerta! Koitin itse keskittyä kovasti ja olla läsnä koiran kanssa. Onnistuin aika hyvin, mikä heti heijastui Wiuskaakin!

Wiu nauttii keväthangilla

Ai että nämä kevätsäät on mukavia…! Lunta tuli vuorokauden aikana heittämällä joku 10cm lisää ja maisema oli taas ihan talvinen. Juuri kun vähän alkoi tiet&metsätkin sulamaan. No mutta, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ollu mahtavat hankikannot pienen uuden lumikerroksen alla. Ollaan päästy varmaan parin vkon ajan käppäilemään pitkin peltoja ja metsiä. Uudeksi lenkkiseuraksi sain vihdoin asennettua Sport Trackerin –nyt näkee missä ollaa luuhattu ja osataan aina suunnistaa suunnilleen oikeaan suuntaan, että löydetään takasin kotiin. Joku päivä tässä amulenkillä oli aivan huippua –hankikanto pellolla, aamuaurinko paistoi siniseltä taivaalta, pikkulinnut sirkutti ja koirat leikkivät pitkin peltoja. Aikas mahtava fiilis.

Kuka saa kiertää tolppia seuraavaksi?!
(Pasi kyllä kielsi julkaisemasta yhtää näistä kuvista, missä se on pukeutunu niiiiin fäshöönisti )

Yöllä pelloilla oli tepastellu peuroja sekä supia –koirilla oli paljon tutkittavaa (ja naposteltaa papanoissa…). Siinä ajatuksissani tallustelin kaikessa rauhassa, kun tajusin Wiun kirmaavan hirviaidan väärällä puolella motarin penkereellä!!! Tuosta peltojen halki menee Lahti-Helsinki motari, jonka ali kyllä näppärästi pääsee tunnelia pitkin, mutta muuten reunustat on aidattu kunnolla. Ai kauhee ku säikähdin ja kiljasin Wiuta –onneksi pikkuneiti muutti samoin tein kurssinsa ja näppärästi pujotteli itsensä takasin pellon puolelle… Ei noita ketään ole tie yhtään kiinnostanu, nytkin Wiu vaan keskittyneesti jäljesteli autoista piittaamatta. Se on kyllä sellanen elohiiri, että sukkelasti ehtii paikasta toiseen!

Professorien sukua

Wiukin on tahkonnut kontakteja, lähinnä sitä, että katse ja suunta on suoraan eteen Pasin paikasta/suunnasta riippumatta. Sen vauhti on radan pätkissä aika hurja, kun ei vielä ole hyppyjä hidastamassa…!

Pikkupaimen -aina töissä.

Tokoa Wilma on tehnyt aikas vähän, enempi tullu vaan lenkkeiltyä. No ruokakupilla ollaan nyt pikkusen tehty malttia, kun Wiun oli hirmu vaikea keskittyä tekemään mitään mun kanssa, jos tiesi kupin olevan jossain keittiössä pöydällä. Nyt se kovasti tohkeissaan yrittää tehdä tosi täpäköitä perusasentoja, vaikkakin ajatus on selkästi vahvasti vaan siellä kupilla. Samalla ollaa vähän treenattu palkkaamattomuutta, että voidaan tehdä useampi juttu ennen kuin saa ruuan.

Ulkona reenatessa en aina oikein meinaa päästä samalle aaltopituudelle tärämällin kanssa… Etenkin seuraaminen on hankalaa, kun helposti dyykkaa pään alas ja eteenpäin. Peruasennossa ja askelissa kontakti on ok, mutta suorat on hankalia. En jotenkin saa sitä namilla onnistumaan, lelulla ehkä paremmin. Uutena kokeilussa on nyt pari kertaa ollut se, että Wiu saa vaan tarjota seuraamista ja naksulla poimin hyviä pätkiä. Muuten pitäisi ehkä vähän rauhoittaa reenejä, kun kuumakalle hieman lämpenee ja haukkuu kovasti etenkin palkatessa lelun kanssa, ei tehdessä (onneksi). Nouto on Wiun bravuuri, edelleen tehty osissa paikalla odottamista, nostoa, vauhtia ja lopun palautusta. Samoin merkki onnistuu ihan kivasti. Ruudun ajatusta se ei oikeasti ole vielä ostanut, vaikka juokseekin nätisti lätkälle/lelulle. Kaukot on jääny uhnolaan… Samoin luoksarin eteentulo oli unohtunut, kun tehty vaan sivua. Uutena mukaan tullu tunnari, ihan vaan omat kapulan maastoon piilottelun merkeissä. Jääviä vähän hinkkailtu… sellasta pentuhommaa yksivuotiaan kanssa

Wiun tokoilusta tuntuu pikkusen hölmöltä edes kirjoittaa, kun se on ollu kovin satunnaista ja ei-niin-suunnitelmallista. Ja fiilikset vaihtelee joka treenissä. Lähinnä siis omat fiilikset. Mulla on vielä vaikeuksia päästä Wiun kanssa samaan kuplaan. Sen ajatukset harhautuu helposti ympäristöön, Skippyyn yms. tai sitten on tosi vahvasti kiinni merkissä, kapulassa, ruudussa… Vai harhautuuko vaan mun ajatukset, ja vien Wilman mukanani…? Yhdestä asiasta olen ylpeä; Wiu pysyy kentän laidalla irti pötkömässä omaa vuoroaan odotellen sillä aikaa, kun reenaan Kipan kanssa! Siihen loppui se hihnassa kentänlaidalla riekkuminen.

Kumoon kellahtanut bc

 Skippyn kanssa tekeminen taas tuntuu niin helpolta ja tutulta –onhan sen kanssa noita yhteisiä vuosiakin&kokemuksia jo aikas paljon enempi! Kippe on tosissaan varapaikoilla kahteenkin tokokisaan VOI/EVL-luokkaan, kummasta nyt sitten paikka vapautuisi, jos kummastakaan. Joten pidellään jotain tuntumaa yllä. Paikkaistuminen on sarjassa ”ei-opetettuja-asioita”, joten sitä tehty kupilla ja muutamia kertoja reeneissä. Ja siis yksinhän olen harkannu, joten liikkuria ei nyt ole ollu. Noin niin kuin siinä omassa pihassa tehdessä liikkeet on ihan mukavassa jamassa  …yhtäänhän se kisatilanne ei eroa omista yksinäisistä pihareeneistä, hih.

Ja hyvin tod.näköistä on, että Kippe tekee juoksut tässä huhti-toukokuussa, joten saas nähä tartteeko mitään kisa-/koepaikkaa vastaan ottakaan! Wilmankin juoksuja odotellaan, oliskohan nuo niin käytännöllisiä, että juoksisivat samaan aikaan…?

Vetokisa -tuomari kyttää haukkana taustalla.

ONNEA 1wee WILMA-WIMPELILLE !!!

(ylimmät 3 kuvaa by Jenni Leino ja Tuula Pulliainen)

Joku taitaa varastaa aikaa meiltä, koska päivät, kuukaudet ja näyttävästi vuodetkin menee hulisemalla...! Wiu on jo kokonaisen vuoden! Siis sehän on vielä ihan pentu pentunen... No ei se virallisestikaan ole aikuinen, kun ei ole ekoja juoksuja tullut. Pieni pippurinen rämäpää, ikiliikkuja. Superhauska tyyppi! Vaikka en voi kieltää, ettenkö useastikin olisi ajatellut, että mitä järkeä tässä oli?! Siis ottaa uusi pentu taloon. Elämä kahden jo aikuistuneen ja tasaantuneen koiran kanssa oli niin helppoa ja rutinoitunutta -koira molemmille käsille, ei siis yhtään liikaa. Jotenkin Pasista vaan tuntui, ettei tuosta pentueesta voinut olla ottamatta uutta agilitykaveria itselleen, ja minä jossain mielenhäiriössä komppailin, että joo, antaa mennä vaan. Noh, Wilma tuli sitten vähän ravistelemaan niitä rutiineja Ja sanomattakin selvää, että eihän sitä mistään hinnasta antaisi pois!!!

Katsotaa mitä hauskaa synttäripäivä tarjoaa Wiulle -siis perus pelloilla hankikannoilla kirmailun, juuri sopivasti sulaneessa mutaojassa läträilyn, Pönnisen paimentamisen ja F:n kiusaamisen lisäksi!!

Kiitos Mustasaareen mahtavasta mustavalkoisesta ja Isosti Onnea myös sisaruksille Wingolle, Finelle, Susélle ja Soihdulle!!!

---------------------------------------------------------------------------

Ai juu, Figo oli HPSK:n Vuoden Agilitykoira 2011, tiukalla pisteen erolla Sohvi-pinseriin!! Ja Pasi oli Vuoden Kouluttaja! Pojille siis samat tittelit kuin vuodelta 2010:kin. Luulen, että Pasi oli mielissään, kun hänen vetämiään aksatreenejä taas arvostettiin, vaikka kuulema etenkin loppuvuodesta ei oikein jaksanut asiaan paneutua.