...ainakin hetkeksi. Siis kovat pakkaset on ainakin hetkeksi hellittänyt, lomia ei tartte ihan heti uudelleen odotellakaan! No sitte kesällä!

Mutta olipa ihana lomaviikko. Ei sitä taas ollut huomannutkaan olevansa loman tarpeessa -vasta lomalla huomasi, että kyllä se tuli ihan hyvään väliin. Työkaveri sanoi kun tulin lomalta, että oot ihan eri pirteen näkönen. Joten taisi loma tehdä tehtävänsä.

Mun ensimäminen kerta Alpeilla, tarkemmin Itävallassa Ehrwaldin pikkukylässä, ihan Saksan rajan tuntumassa. Vuoret oli MaHTaVaT, kertakaikkiaan. Lautailtiin joka päivä hienoilla ja pitkillä rinteillä (pisin yhtenäinen lasku taisi olla 7km), syötii kunnolla ja nukuttiin hyvin. Siitä on hyvä loma tehty.

Ihan muutama otos lomareissulta:

Ehrwaldin kylän maisemia

Alppeja. Käytii Saksan korkeimmassa kohdassa Zugspitzella, 3km korkeudessa. Huikeat näköalat!!

Nukkavan lohikäärmeen selkä (mun mielikuvitus...)

Tämä oli ihan siskosten reissu -eli matkakaverina pikkusisko Epi

Epi laudalla

...ja mä myös (siis kyllä mä pystyssäkin pysyn, heh. Tuli vaan usein chillailtua siellä rinteissä auringon paisteessa)

Kotiuduttiin perjantaina myöhään illalla / yöllä. Heti lauantaina oli Pasilla Vähäniityn Sarin agilityvalmennus. Sari olikin tosi kannustava ja positiivinen kouluttaja. Figo meni kaksi kierrosta -molemmilla oikein näppärästi. Siis oikeasti tosi hyvin treenimäärään nähden taas. Paikoittain poikien meno on jo ihan pro:n näköstä, että voisi jo niitä huippujakin kiusata. Mutta se, että paikoittaisen hyvän menon saa kestämään koko pitkän radan ajan.... Jälleen kerran -ei ole helppo laji!! Mutta tosi positiivinen fiilis jäi ja Figolle oli vapaapäivät tehneet hyvää -pikkumies jaksoi painaa asenteella koko pitkän valmennuksen yhtään hiipumatta, wow.

Pojat on saaneet kurveja tiukemmiksi kesään verrattuna. Nyt ehkä se suurin ero huippuihin on rytmityksessä. Että rata kokonaisuudessaan menisi hyvässä rytmissä läpi ja pakka ei leviäisi missään vaiheessa.

Skippy pääsi tekemää yhden kierroksen, kun Pasi ei tarkoituksella enää halunnut ottaa Figoa kolmannelle kiesille, kun oli mennyt kaksi ekaa nii-in hyvin (jotkut osaa lopettaa silloin kun vielä menee hyvin...). No sanotaan että Kippe on vähän talviterässä!

Eilen maanantaina käytii Asikkalassa epiksissä. Kippe mölli ja I-luokka, Figo II / III-luokka. Skippyyn pätee sama kuin yllä -eli nyt tarttee taas treeniä että aksa lähtee kulkemaa. Pojilla meni ihan kivasti. Oli vähän hassu rata toooosi pienine esteväleineen.... Pasi sano että oli itellä tosi epävarma olo radasta ja omasta ohjauksesta, mutta ei näyttänyt niin pahalta miltä ehkä ohjaajasta tuntui. Paikoittain taas tosi kivaa menoa, mutta muutama moka mahtui mukaan.

Onhan siinä se hyvä puoli, että juoksut ja paukkupakkaset ajoittui samaan aikaan, kun ei Skippy olis päässy treeneihin kuitenkaan (ainakaa halliin). Nyt on ollu sitten Figollekin taukoa. On saanu keskittää kaiken energiansa juoksusen tytön ihaniin hajuihin.

Sinänsä kahenkympin molemmin puolin pyörivään pakkaseen on jo tottunu. Eilen illalla kun tulin iltalenkiltä, tuumasin Pasille että taitaa pakkanen olla vähän lauhtunu -no olihan se lauhtunu -20 asteeseen -23:sta! Ei sitä normaalisti kyllä lauhaksi määrittelis.... No, mulla on ollu hirmusti toiminimi töitä vapaa-ajalla, jotenkin senkin puolesta pakkaset ajoittui nappiin.

Koirat on joutunu tyytymään vähempään aivoaktivointiin -on ne lenkkiä saanu kävellen, juosten, suksilla... Välillä vähän yrittäny tokoilla tuolla ice age-ilmastossa tai sisällä naksutellen.

Pasi lähti aamulla Tahkolle jätkäporukalla ja mä lähden huomenna Itävaltaan pieneen Ehrwaldin -alppikylään pikkusiskon kanssa. Blogi siis hiljenee ensi viikoksi. Ja sen aikana olisi pakkasten syytä hellittää, sillä heti helmikuun alkuun olisi useita kivoja agility -juttuja (treenejä, valmennus, epiksiä...) !! ...ja pitäisi päästä oikein tehotreenaamaan niitä ilmasuja, kunhan vaan maalimiehet tarkenisi...

Tätä pitäisi nyt tehdä paaaaaljon... ...
(kuvat viimesimmistä ilmasutreeneistä by Mari)

Ääääh, taas pakkanen kipusi yli -20 asteeseen, tai siis alle..mitenpäin se nyt on?! Anyway,kylmää on ja vkonlopun suunnitelmat menee luultavasti ihan mönkään...plääh! Ei aksaa, ilmasutreenejä, valmennusta.....

Nyt viikollakin ollaan vaan sisällä jotain pientä naksuteltu, käyty canicrossailemassa ja ihan vaan mettälenkillä. Mulla on loppukiri menossa Franchising-Yhdistyksen vuosikirjan taiton kanssa, joten illat kuluu "mukavasti" sen parissa.

Skippyllä on juoksujen 11. päivä menossa, ja edelleen Figo on kotona! Voikohan ne olla koko juoksujen ajan yhdessä?! Vai milloin ne tärppipäivät oikeen tulee...hmmm..... Katsellaan. Figo on ihmeen coolisti ollut. No piippailee normaalia enempi kun ulos lähtöajat lähestyy ja ulkona haistelee ihan tohkeissaan kaikkea. Ja välilä yrittää vikitellä ulkona Kippeä, mutta nopeesti jättää rauhaan kun Kippe kertoo ettei kiinnosta. On ne yöt ja yksinollessaan eri puolilla porttia, mutta meijän kotona ollessa ihan normaalisti.

-------------------------------------------

Vähän muokkausta pe 22.1. :

Hormoonihirviö-Figo. Ei tätä edelleenkään normaalioloissa huomaa muuta kun vähän lisääntyneenä piippailuna ja tarkalla lattian / maan nuuskimisena (Kipellä tänään juoksun 12. pvä). Mutta odotas, kun lähdin eilen molempien kanssa juoksemaan (yli -20 asteen pakkaseen, jeiii).... En sitten tiedä oliko syynä FIgon himpun kohonnut testosteroni-taso vai mikä, mutta pikku-ukko veti kuin malamuutti!!! Alkuun tietty koissut sai juosta pitkään vapaana että lämmittiin kunnolla kaikki, sitten vasta koissut narun päähän. Ei meinannu tulla juoksusta paikoittain mitää, kun piti vaan jarrutella Figoa. No itelle tuli sitten vähän huono fiilis, kun sai tasasin väliajoin komentaa koiraa vetämää rauhallisemmin (vaikka reppana periaatteessa teki ihan oikein ja veti, kun kerta valjaat oli päällä). Juostii reipas puolen tunnin lenkki, kunnes päätin, että nyt haen kotoa sukset -saa Figo vetää sydämensä kyllyydestä. Hiihdettiin sitten lenkki niin, että molemmat oli vedossa. Oli kyllä emännälle kohtuu leppoisa lenkki -ei paljon tarttenu ite lykkiä! Kyllä tuo vetäminen (etenkin suksilla) on nii-in Figon oma juttu. Tykkää ku hullu puurosta.

Eikä paljon huomannut sitä, että "sukset ei luista kovalla pakkasella mihinkää"......!

-------------------------------------------

Muokkausta 25.1.

Jatketaas tähän perää, kun menee samoilla tiimoilla. Viikonloppuna piti niin kovia pakkasia, että peruuntui lauantain agilitytreenit ja sunnuntain aksa valmennukset (Mustan Magian agilitypäivä Turuss´)...  

Noh, kunnon talvi sentään jatkuu ja sai sitten nukkua sunnutaina pitkään.

Lauantaina kävin Skippyn kanssa Heinolassa näyttämässä sitä eräälle tytölle, joka on kiinnostunut Vuokon Sigmalle tulevasta pentueesta, jossa isänä Luka. Eli Kippe kävi näytillä yhtenä esimerkkinä siitä mitä Lukasta on tullut. Minä oikein mailissa kehuin, kuinka Kippe on häiriövarma koira (ympäristön osalta) ja paljon mun perään. Noh, sillähän oli sitten just´ tärppipäivät ja mukana sattui olemaan toooosi ihq shelttipoika. Kippe ihan "rakastui" -kovasti olisivat leikkineet, vikitelleet ja Kippe käänteli häntäänsä sivulle pois tieltä..... Joten vähän piti tokoillessakin vilkuilla sitä ihanaa urosta kun kohdalle sattui....

On ollu aika hauska huomata, että vaikka Kipellä noinkin selkeästi oli vkonloppuna tärppipäivät menossa, ei se mitenkään noteeraa oman lauman urosta. Eli pitää Figon visusti poissa häntäpuolelta, ei suostu leikkimään jne. Olisikohan tässä kyse jostakin laumajärjetys -jutusta...? Eli kun Figo ei meijän laumassa ole mitenkään pomo, niin ei sitten kelpaa Kipelle. Onko koirilla edes samanlaista systeemiä kuin susilla, että vain alfapari parittelee...?! Noh, tiiä häntä, mutta ei kyllä ikinä onnistuisi Skippyn & Figon astus luonnollisin keinoin -ei sillä että olisi tarkoituskaan! Joten hyvä näin.

Lauantaina kävin Skippyn kanssa hiihtämässä, sunnuntaina Figon kanssa +juoksemassa molempien kanssa.

Figo jäi sunnuntaina "mummolaan" mun porukoille. Äitillä on ma-ti vapaata, joten halusi Figon (lennki-)kaveriksi. Ei sitä olisi ollut pakko jättää, mutta sai jäädä pariksi päiväksi rauhottumaan juoksusen tytön hajuista. On kyllä nii-in outoa kotona kun Figo puuttuu....vaikka puuttuu vain yksi neljästä, on silti tosi tyhjän tuntuista... Onneksi voidaan hakea se takas kotiin milloin vain!!

Pitkästä aikaa pari videon pätkää poikien ratatreenistä, eli Asikkalan epiksistä (pahoittelen pätkien surkeaa laatua -pokkarikameralla vaan kuvattu).

I-luokka harkkaratana, tulos 5 kun yksi rima tippui.

II / III-luokka "kisaratana", eka rima alas ja luokan voitto!

Piiiiiitkä treenitauko tullut tässä alkutalvesta, joten lähinnä vähän tuntuman hakua radan menemiseen.

Skippyllähän ei ollut asiaa maneesiin juoksujen takia, joten me sitten tyydyttiin tokoilemaan parkkiksella -olihan likassa taisteluintoa hurjasti tänää!! Voittajan liikkeiden veivailuja osissa leikkien.

Juoksemista pukkaa parillakin eri taholla -eli Skippy aloitti kolmannet juoksunsa maanantaina (11.1.) ja isäntä aloitti kuntoilun vuoden vaihteen jälkeen, eli on sitten juostu myös perinteisesti canicrossia. Ja mua raahataan mukaa laduille ja lenkkipoluille (taitaa vaan olla Pasilla takaa-ajatuksena saada mut takas tikkiin kuntoon, naamioi sen vaa omaksi kuntoinnostukseksi ). Myös koirahiihdot on päästy korkkaamaan. Harmi vaan kun tuohon lähijäälle ei ole ajettu latupohjia (ainakaan toistaiseksi), joten joutuu vähän varkain hiihtelemään luvattomilla purtsipohjilla.

Hyvä että on tullut edes kuntoiltua, kun muuten treenirintamalla edelleen hiljasta. Pakkasen takia jouduttiin agilitytreenejä perumaan useammatkin, joten siitä on tullu piiiitkä tauko. Ai nii, kävihän pojat Riihimäellä pari starttia -tulokset molemmista HYL. No ehkä hieman on tatsi kadoksissa....

Tokoa treenitty kisojen jälkee pikku pätkissä leikkien tossa lähikentällä, yhet porukkatreenit käytii Heinolassa keskiviikkona. Tein voittajan liikkeet liikkurin kanssa -tosin palkaten joko kesken liikkeen tai koko liikkeen jälkeen.

Mutta jatketaan kuntoilua -ei sitten ainakaan kesäkaudella lopu kunto kesken suoritusten!

Huomenna pitkästä aikaa ilmasutreeneihin ja agilityyn (pojat, Skippy ei pääse juoksujen takia vieläkään aksaamaa...)

Nyt on sitten voittaja korkattu. Ihan penkin alle meni jos katsoo pisteitä -mutta uskokaa tai älkää, olin oikein tyytyväinen ja kaikkinensa jäi positiivinen fiilis. Ja kuten Piia oli edelliseen kommentoinutkin, Pieksämäki oli tosi mukava paikka kisata; hienot puitteet ja mukavia ihmisiä! Menomatkalla tosin auton mittari näytti pakkasta -28, mutta onneksi paikalla oli lämmin kahvio ja Kipellä loimi mukana. Figo-turisti pärjäsi edelleen ihan sillä omalla turkillaan...

Mehän lähettiin kisaamaan ihan kisakokemuksen takia ja samalla tuli vähän tsekattua miten kaikki sujuu kisatilanteessa. Ennen suoritusta en tehnyt mitää liikkeitä, ainoastaan juoksin&leikin Skippyn kanssa. Ja mentiin kehään kohtuu rennossa mielentilassa molemmat. Mua jännitti tuskin ollenkaan koko aamuna ja hoin vaan itselleni, että "mennää tekemää se mitä osataa, keskity koiraan, muista kehua, älä näytä koiralle jos jokin epäonnistuu jne.". Ja varmasti sekin, että ei ollut mitään tulostavotteita vaikutti siihen etten jännittänyt yhtään niin paljon kuin yleensä.

Tuomarina Marko Puranen ja liikkurina meijän keväinen toko-ope Pullisen Riikka.

Heti kehään mentäessä Skippy bongasi ruudun hallin takanurkasta, ja heti ajattelin negatiivisesti, että nyt tästä ei tule mitään kun kyttää vaan ruutua....hyi mua!

Paikkamakuu 10. Vaihto lonkka-asentoon heti alussa, muuten rauhassa tuijotteli piilolle.

Seuraaminen 7,5. Täyskäännökset ihan pyllystä, etenkin se joka tehtiin ruutua kohti menneen suoran päätteeksi -koira keskitty ruutuun eikä käännökseen. Teknisesti paljon korjattavaa, mutta into ja kontakti oli jees (eikä sikaillu yhtää niinkuin treeneissä).

Liikkeestä istuminen 8. Annoin pikku katseavun käskyn lisäksi, muuten hyvä.

Luoksetulo 5. Mun "valmis" sanasta putosi maahan...nostin uudelleen sivulle ja sitten vasta käskystä maahan. Stoppi taas valui, maahanmeno ok. Vauhti kaikissa pätkissä oikein hyvä, samoin loppuasennot.

Ruutu 7. Sama juttu -meni maahan "valmis" sanasta (miksi mä idiootti käytän sitä enkä vaan nyökkää?!?). Vauhdilla ruudulle, mutta pysähtyi ruudusta ulos, olin hiljaa ja annoin itse etsiä paikkaa. Löytyihän se! :) Lopussa vauhdista sivulletulo meni ihan leikiksi -juoksi mun oikealle  puolelle. No lisäkäskyillä sitten korrektisti sivulle.

Hyppynouto 7. En oikein tiedä miksi vaan 7, vajaa PA?! Kun musta oli hieno nouto luovutuksineen!! No ei pisteillä kyllä väliä -itse olin tyytyväinen.

Metallinouto 5. Palautus ravilla, jäi vähän kauas ja irrotti ennen mun käskyä. Heh. Mutta hei, se kuitenkin otti vieraan metallin suuhunsa (always think positive)!

Tunnari 0. Otti eka oikean mutta vaihtoi väärään.... ...Meni rauhassa kapuloille ja haisteli ihan korrektisti, mutta epävarmuus taisi iskeä. Tyhmä minä kun en ole tehny tunnaria kuukausiin. Epäreilua koiralle, kun tämä on alusta asti ollu sille helppo juttu, mutta en vaan ole treenannu&vahvistanut sitä.

Kaukot 0. Jumitti taas alussa ja lopussa. Välissä teki ihan hienoja vaihtoja.

Kokonaisvaikutus 7. Kuulema nopea koira, joka ehtii tekemään ja huomaamaan vähän liikaakin!

Oman oma kisakäytös on himpun parantunu, pysyin siinä suunnitelmassa, että kehuin aina koiraa ja koitin olla kertomatta kun joku epäonnistui. En myöskään yhtään huomioinu tuomaria tai liikkuria, vaan koitin keskittyä vaan koiraan.

Pasi sanoi katsomosta, että eniten Kipen kisajännitys heijastuu liikkeiden väliaikoihin. Treeneissä se tapittaa mua ihan hypnoottisesti, mutta kisoissa sen keskittyminen hajoaa ja ottaa ympäristöstä häiriötä. Joudun ikäänkuin herättelemään sitä joka liikkeen alussa, kun treeneissä itse "vaatii" tekemistä multa koko ajan... Eli paljon tarvitaan myös ohjelmatreeniä lisää.

Teknisesti pitää treeniä paljon noita uusimpia ja epävarmimpia liikkeitä, eli metskunoutoa, tunnaria ja kaukoja. + ruudusta seuraamaan tuloa sekä luoksetulon ekaa stoppia.

Mutta kuitenkin ollaan ihan kesästäkin edistytty eikä Kippe nyt mennyt kuitenkaan ollenkaan niin pahasti kipsiin kun on joskus aiemmin mennyt. Kaikesta vaan huomaa rutiinin ja sitä kautta varmuuden puuttumisen. Kyllä tätä(kin) lajia pitäisi hitosti treenata!!!!

Jos tässä talvella saisi paukutettua tokoa. Pitäisikö soluttautua johonkin treeniryhmään, josko se nostaisi motivaatiota ja intoa treenata?! Voisi sitten käydä vielä jotkut kisatkin. Mutta keväällä siirrytään sitten kyllä kokonaan haun pariin ja koitetaan siinä päästä kisakuntoon seuraavana kautena.