Hui, ollu niin hirveetä hässäkkää töissä, ettei ole edes blogia ehtiny päivittämään :D

Tämä on nyt aika toko/ tottispainotteinen päivitys. Tai no, ainahan nää tuppaa olemaan, kun minä en niin tuosta agilitysta osaa raportoida.

No sen verran, että kisatauko loppuu tulevana sunnuntaina (klo 7.30 eka rataantutustuminen :D ). Pasi&Wiu on nyt treenaillu perusjuttuja, pikku paloja, kuntoon. Kävivät Linnan Teemunkin opissa valsseja hiomassa. Ja niitä on nyt hiottu kotipihassa ja hallilla. Alkaa Wiukin kääntymään. Samoin kontakteja taas palasteltu ja vahvisteltu nopeammiksi, rohkeammiksi ja varmemmiksi. Eli kokonaista rataa ei ole kaksikko tainnut tehdä sitten loppuvuoden kisojen.

Skippyn kanssa on tullut tokoiltua enemmän kuin Wiun. Kimppatreeneissä Wiu menee aina Pasille, eli aksaa… no turhahan se on mussuttaa, agilitykoiraksihan se meille tulikin :) Tokossa ei siis mitään järjetöntä edistymistä. Päätin nyt ite luopua mun omista jämähtäneistä ajatuksista, etten tiedä miten toimia Wiun kanssa jne. Kyllä se yhteistyö kehittyy ajan kanssa ja suunta on kuitenkin ihan hyvä.

Maanantaina käytiin Sannan&Kaaoksen kanssa Jessican opeissa Sipoossa. Sinänsä Wiun kanssa on kiva mennä, että se ei paljon ihmettele uusia paikkoja&tilanteita. Jessican halli ei ehkä ole helpoin treenipaikka; kirjava matto, trukkeja ajelee vierestä, lunta tippuu pressukatolta ja tuuletin pitää taukoamatonta melko kovaa huminaa. Lisäksi mua tietty aina (alkuun) pikkusen jännittää tollasissa tilanteissa; ties milloin viimeksi ollut jossain koulutettavana, Wiun kanssa en ikinä. Eli senkin puoleen olisi syytä alkaa luottamaan Wiuhun –se ei ollut moksiskaan mistään edellä mainituista. Ja teki siis ihan omalla tasollaan.

Oli ottanut aiheeksi seuraamisen ja luoksarin stopin, kun en ihan osannut arvioida, paljonko puolessa tunnissa ehtii. No ehdittiin edellä mainittujen lisäksi katsomaan myös hyppynoutoa.

SEURAAMINEN

Meillä on Jessican kanssa vähän eri näkemys hyvästä seuraamisesta; minä tykkään sellaisesta PK malinoisin vietikkäästä, voimakkaasta ja aktiivisesta seuraamisesta ja Jessica arvostaa enemmän siistiä seuraamista. Sitten kuulemma mun pitää tehdä niin kuin itse haluan. Minusta tämä oli kiva asennoituminen, että kouluttaja ei väkisin tuputa omaa näkemystään ”näin se menee” –ajatuksella.

Näytin alkuun miten yleensä teen/ treenaan ja Jessica totesi, että nyt olen saanut sen intensiteetin kohdilleen, mitä olen siis hakenutkin. Nyt pitää korjata painamista/ poikittamista. Tässä välissä kokeiltiin pelkkää namipalkkaa.

Seuraamiseen vinkkeinä:

  • nameilla palkkausta -> nami aina koiran vasemmalta puolelta tai sitten kantsisi opettaa ottamaan nami oikeasta kädestä selän takaa.
  • Jos palkkaan pallolla (eli haluan jatkaa tuota ”omaa tietäni”), niin pallokin selän takaa / koiran vasemmalta. Enkä saa tehdä sitä että itse lähden peruuttamaan ”jessin” jälkeen, kuten nyt aina teen, ettei olisi niin kova odotus sille mun ”karkaamiselle”.

Ts. korjataan palkan suunnalla.

  • voin huomauttaa painamisesta vas. jalan nostolla! Ei se siitä seuraamista lopeta ;)

Sanna sanoi, että namilla palkatessa näyttää paremmalta. Koira kuulemma on enempi keskittynyt itse tekemiseen, ei niin fokusoitunut vaan ajatukseen ”pallopallopallo, milloin se tulee?!”. Ja taas; musta tuntuu että nameilla palkatessa on ihan ”laama”. Ei se ole, mutta tuntuu. Mun on vaan luovuttava tästä(kin) ajatuksesta ja omasta päähänpinttymästäni.

Päätin nyt tehdä ehkä sellaista välimuotoa; välillä palkkaan vaan nameilla ja lelu loppupalkkana. Toisinaan ehkä enempi lelupalkkaa ja virettä…? Aina kuitenkin pitää muistaa se palkan suunta!! Ja huomauttaa painamisesta vas. jalalla.

Siihen lopputulokseen olen tullut, että hitto vie en vaan osaa opettaa seuraamisesta. Kolmelle koiralle sen nyt opettanut ja kukaan ei osaa sitä siististi. Kaikki edistää, painaa ja poikittaa enempi ja vähempi. Eli pirulainen, kyllä se syy todennäköisesti on hihnan yläpäässä :D

LUOKSARIN STOPIT

Alkuun AVO luoksari, mikä oli aivan ok. Kiva! Mutta…

  • vaihda käsimerkki alhaalta tulevaksi, ei ylhäältä niin kuin nyt. Saa napakamman.
  • alussa mukana myös suullinen stop!
  • Nameilla leikkien; heitä nami -> koira hakee -> kutsu tule! -> stoppaa TAI heitä nami toiseen suuntaan jne. jne.
  • Kierrätä > tule! -> stop ja samanaikaisesti appari heittää koiran takana pallon maahan -> palkka siis sinne pallolle
  • Hyväksy vaan hyvät stopit -> ensin tietty pitää olla varma, että koira osaa siltä vaaditun asian
  • Kokonaisessa liikkessäkin namipalkka pallon heittämisen sijaan -> vähentääkö ”kyttäämistä”?

Huvitti tuossa namin heittely –versiossa, kun Jessica näytti miten tehdään, niin johan Wiu teki ekalla ihan lukkojarru stopin, mitä mie en oo saanu siltä ikinä aikaiseksi :D …eli joo-o, kyllä vaan tämänkin on opettajasta kiinni!!

Eli näin kirjoitettuna&luettuna tosi perushuttua, mutta pitipä taas käydä kuulemassa se jonkun toisen suusta. Niin sitä vaan sokeutuu omalle tekemiselle ja rutinoituu tiettyihin treeneihin.

HYPPYNOUTO

Taas ekana koko liikenä. Heittäessä siinä sivulla tuttuun tapaan valuu alas eteen kytätessään kapulaan. Kapulalle hirveellä saaliilla, vaikka sinänsä nostaa ok. Takasin sitten paljon rauhallisemmalla asenteella.

Ensiksikin kun haetaan kapula ja se on mulla kädessä, ei WIu saa yhtään haluta sitä. Se on MUN ja minä päätän koska se saa sitä haluta.

Tehtiin hauskaa treeniä. Koira sivulla, heitä kapula ihan metrin päähän, sitten nameja istuvan koiran eteen. Kontaktista saa syödä namit. Uudesta kontaktista nostaa kapulan TAI sitten vaan palkka.

Wiu muuttui paremmin avoimeksi mua kohtaan. Muutamia toistoja tätä ja sitten uudelleen koko liike. Oli parempi heti! Eli jatkan näitä.

Lisäksi mun pitäisi olla johdonmukaisempi sivu-käskyssä… (üllatus…) Eli nyt se välillä tarkoittaa että tule sivulle ja välillä kontaktia (joka sitten kuitenkin saa tippua esim. kapulaa heitettäessä…). Eli pitäisikö olla erikseen sivu-käsky ja vaikka katso…?

trio-normal.jpg
Trio, Hiukkaskiihdytin, Konstaapeli Koponen ja DonJuan, Heinolassa lenkkeilemässä treenien jälkeen.

Koposen kanssa vähän muistuteltu ja viilailtu tokoa ja maanantaisin PK-esteitä. Seuraaminen sillä paranee aina kun laittaa haastetta; paljon nopeita käännöksiä, stoppeja yms. ilman käskyjä, että joutuu oikeasti skarppaamaan. PK-esteet sujuu nyt omalla hallilla treeneissä aikas kivasti (nyt taas jopa irroittaa kapulastakin :D )! Toivottavasti tätä rohkeutta hieman siirtyy sitten keväällä koekentillekin. Sen kanssa toko on just sillä tasolla, että kyläkisoihin voi mennä ja ykkösen saada, mutta ei sitten yhtään muualle. Paljon pieniä virheitä, mistä rokotettaisiin hirveästi isommissa kisoissa; vinoja merkkejä, vajaita/ vinoja sivulle siirtymisiä, luoksarin stopit valuu aina vähän, kaukoissa kauhia sekatekniikka yms.

Mutta sillä on nyt ihan hirveästi energiaa…huh. Ja se haukkuu lenkeillä ihan hirveästi, rasittavaa. Olisi pitäny tehdä siitä haukkuva hakukoira, paitsi ettei siitä lähtenyt pihaustakaan ensimmäiseen kahteen vuoteen. Nyt sitten vissiin ottaa takasin… Rasittavan ihana pilkkunenä.

Figokin toki päässy aina mukana höntsäilytokoilemaan ja aksaamaan. Ja nyt ollaan yritetty käydä välillä hölkkäilemässäkin. Tyyliin niin, että kympin lenkistä Figo on vedossa jonkun 6km ja muuten vapaana. Se kyllä tykkää noista vetokoiran hommista! …vaikka juostessa mun vauhti on ihan liian hidasta, kivempaa olisi suksilla tai fillarilla, mutta kumpaakaan ei nyt oikein säät salli (liukasta fillarille mutta liian vähän lunta hiihtoon, paitsi tietty jossain jäällä.).