...tällä kertaan HOT:n järkkäämänä. Lauantaiaamuna ennen kasia startattiin Wiuskan kanssa kohti Orimattilaa. Kouluttajina HOT:n Oili, Vuokko ja Vuorenmaan Marko, jokaisella kouluttajalla 20min/koirakko, eli yhteensä tunti aikaa treenata!

Aloitettiin Vuokon luona. Tyhmä minä meinasin unohtaa oman vuoron kun vaan kattelin edellistä ja hain Wiun tosi viime tippaan autosta. Nopea pissatus ja suoraan maneesiin. Wiu oli vähän ihmeissään ja jännittikin (karvat pystyssä) kun käveltiin maneesin toiseen päähän. Pitää alkaa kuljettelemaan sitä välillä mukana kisapaikoilla, että näkee muitakin halleja kun oman treenihallin, ei ole sitten oman kisauran alkaessa mikään ihme juttu. Riemastu hirmusti kun bongasi agilitystä tutun Vuokon!

Välillä vähän hämmästeli maneesia, muita treenaavia koiria ja katsojia. Mutta oikeasti yllättävän hyvin selviytyi, kun ajattelee, että neidin tokohistoriaan kuuluu tokotreeniä omassa olkkarissa tai yksin lähiparkkiksella

Tehtiin ruutua. Näytin miten ollaan tehty targetin avulla. Saatiin vähän variaatiovinkkejä miten tehdä, ettei ole vaan saman toistoa.

Ruutua myös:
-       tolpan tms. kierron kautta, eli kierto ja siitä lennosta ruutuun targetille
-       pitkältä matkalta niin, että ruudussa on lelu tai voi olla myös targetti
-       ilman lelua/targettia lähempää niin, että jätän Wiun istumaan, käyn taputtamassa oikeaa kohtaa, jonka jälkeen menen ite seisomaan joko ruudun sisään etukulmaan tai ihan siihen ulkopuolelle. Siitä käsky ”ruutu”.

Kahden ensimmäisen version tarkoitus hakea vauhtia ja kivaa mielikuvaa ruudusta. Nämä toimikin hyvin ja Wiu oli innoissaan. Sille sopii tuo lelukin pitkältä matkalta, ei painu alas, mene banaanille tai aijaa. Kolmas sitten laittaa enempi ajattelemaan sitä oikeaa paikkaa, kun apuna ei olekaan targetia/lelua, eli ajatus on paikan haussa. Tässä Wiu oli selkeästi vähän hämillään, juoksi oikeaan kohtaa ja sitten selkeästi jäi ihmettelemään mitä tehdä. Ei kuulema haittaa, nopeasti vaan naksu ja palkka kun juoksee oikeaan kohtaa. Alkaa aika nopeasti kyllä hahmottamaan mitä halutaan.

Nyt meillä on eri variaatioita tehdä ruudusta kivempaa ja vahvistaa sen ideaa (kun näyttävästi mun oma mielikuvis aina jämähtää yhteen versioon....)!

Sitten Markon valvovan silmän alle. Liikkeinä seuraaminen ja nouto. Perusasentoa ensin niin kuin olen tehnyt, eli nami kädessä omassa kyljessä kiinni. Tehtiin ikään kuin ympyrällä, eli siirryin aina askeleen oikealle ympyrällä. Sitten koitettiin ilman namia. Ei kyllä vielä ymmärrä tätä ollenkaan, menee epävarmaksi ja passiiviseksi. Eli jatkamma perusasentoa edelleen namin kanssa ja vahvistetaan koko hommaa. Pitää tehdäkin tuota ympärä-hommaa, että oppii siirtämään takapäätäänkin kunnolla!  Tehtiin myös pari pätkää muutaman askeleen seuraamista. Tässä pitää varoa, ettei painu alas (pää lähinnä). Luulen, että meni vähän matalana, koska jouduin itse niin vahvasti kääntymään kohti koiraa…olin niin pullea kaikkine vaatekerroksineni ja parin takin kera, että en meinannut nähdä koko likkaa ollenkaan…talvitreenaamisen (niin mikä talvi?!) iloja…

Nouto ihan vauhtinoutona. Ei ollut yhtään niin räväkkä kuin yleensä (varmasti tuo paikka vaikutti), mutta teki ihan ok vauhtinoutoja puulla & metallilla. Sitten tehtiin myös nostoja. Eli hetsasin kapulalla, heitto ihan lähelle, koira perään ja heti nostosta vapautus leluun. Tässä pitäisi pyrkiä siihen, että kun käsketään irti lelusta, ampuu itse takaisin kapulalle. Sitten taas lelu, kapula, lelu jne. Tällaisella voidaan nyt jo tehdä nopeutta kapulan nostoon. Ja jo nyt palkataan vaan ne nopeat ja hyvät nostot!! Sama vauhtinoudossa, huonoja/hitaita nostoja/suorituksia ei palkata, tehdään vaan uudelleen.

Tuossa nostoleikissä Wiu kerran meni metskukapulalle, jäi siihen kuono kapulassa kiinni odottamaan, että riittääkö tämä, tuleeko palkka jo nyt? Sitten pienen mietinnän jälkeen nosti kapulan. Ei palkkaa. Irrotus, uusi hetsaus ja vapautus kapulalle. Nosti innolla ja pelasi varman päälle, eli ei meinannut irrottaa kapulasta ollenkaan –”samperi, tehdään sitten kunnolla, tätähän sie halusit” :D Ihana tyyppi, vastaa heti kriteereihin, kunhan minä vaan osaan pyytää oikein!!

Välissä oli lounastauko (parhaimmat tarjoilut ikinä, yleensä tuollaisen pitkän koulutuspäivän jälkeen lähtee nälkäisenä kotiin, nyt ei!) ja Oilin ajatuksia herättävä teoria pläjäys.

Viimeisenä Oilin myllytykseen. Tehtiin kamalan vaikeita häiriötreenejä pikkupikku-Wiulle. Ensin istumassa. Kaikki ne monet ihanat ihmiset houkutteli Wiuta siinä ympärillä, tarjosivat lihapullaa ja kaikkea!! Arvatkaa vaan oliko vaikeaa…? Monta kertaa jouduin palauttamaan Wiun. Se kyllä muisti mitä oli tekemässä, ite nopsasti palasi takaisin paikalleen, kun toruin. Ei vaan pystynyt hillitsemään itseään. Saatiin toki onnistumisiakin aikaiseksi ja pääsin palkkaamaan. Sama juttu maassa makaamassa.

Pitää kuulemma heti vaan alkaa tekemään näitä häiriötreenejä. EI saa pelätä epäonnistumisia, rohkeasti vaan. Siitä se oppii mitä halutaan, kun pääsee puuttumaan ei-toivottuun käytökseen ja palkkaamaan riemukkaasti onnistumisista! Ei Wiu kyllä yhtään paineistunut tuosta, heti kun kehuin ja vapautin, oli häntä tötteröllä ja leikki innolla. Olipa kiva treeni ja varmasti väsytti pienen porderskollien aivoja!

Loppuun näytin kaukot. Vähän nyt on niin, että tuppaa menemään taaksepäin (S-I-S molemmat taaksepäin, S-M-S linkkarina kippaa taaksepäin). Oili kuitenkin totesi, että tuskin tulee olemaan ongelma sitten, kun  välimatka matka on sen 15metriä… Mielummin nyt näin, kuin että ajatus olisi eteenpäin. M-S-M voi tehdä ”lihasmuistijumppaa”, eli että nousee aina vaan muutaman sentin ja sitten takas maahan. Kuulemma parhaiten jää lihasmuistiin, kun joutuu oikeasti käyttämään lihaksia pienessä liikkeessä.

Oli kiva päivä –taidettiin olla molemmat ihan sippejä kun viiden jälkeen lähdettiin takaisin mökille!