On nyt jäänyt päivittelemättä perjantain ja lauantain treenit, enkä jaksa nytkään sen tarkemmin, kun ei mitää maata mullistavaa ilmaantunut. Perjantaina tehtiin ihan omalla porukalla viestitreenit sekä Figolle että Skippylle. Oli hyvät, Skippy kanssa alussa pikku avuilla ja lopussa ilman. Figolle saatiin toivottavasti vahvistettua mun päätä ja sitä, että käskystä juostaan ja takasin ei ole kääntymistä.

Lauantai aamulla käytiin ennen mun töitä treenaamassa Sannan&Wilma-labbiksen kanssa. Olipa mukava saada uutta treeniseuraa, vaikka olenkin joskus ollut Figon kanssa Sannan vetämällä ALO/AVO kurssilla. Sain hyviä vinkkejä Skippyn noudon harjotteluun, jota aion alkaa toteuttamaan. Wilma oli erittäin hyvä häiriö Figon paikallaoloon...! Sovittiin uutta yhteistreeniä ensi perjantaille!

Tässä sitten vähän tarkempi selostus Pasin kirjottamana tän päivän tottistreeneistä (ja vähän muutakin höpinää :) ):

Voi että osaa olla raskasta lukea kansainvälistä yritysrahoitusta. Kurssi on osoittautunut minulle vaikeaksi, osittain huonon motivaation takia. Viimeisiä kursseja vietäisiin, mutta lukuinto alkaa olla täysin nollissa. Lukemisen välissä on hyvä kirjoittaa päivän koiratreeneistä. Olin molempien koirien kanssa Simpekin tottelevaisuustreeneissä kun Riikka oli samaan aikaan töissä. Pakkasta oli lähes 15 astetta, joten näpit meinasi välillä jäätyä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Figolla treenasin seuraamista häiriön alla. Ensimmäisellä kierroksella kokeilin seuraamista naksun ja jalkapallon avulla. Naksusta Figo sai juosta pallolle. Tällainen tapa ei toimi ryhmäharjoituksissa, koska koira lähtee pallon kanssa huitsin nevadaan, ja pallon palauttaminen on vaikeaa kun pallo ei mahdu koiran suuhun. Lisäksi toistoja tulee aivan liian harvoin. Figo teki ihan hyvin, mutta naksu-pallo-tekniikka ei oikein sovellu seuraamiseen. Sitä paitsi sormet meni aivan jäähän. Jalkapallo on ehdoton apu Figon paikalla oloihin, koska jos palkka ei ole riittävän hyvä meinaa viereiset nartut olla turhan viehättäviä. Vielä pitäisi miettiä pallon sijoittamista paikallaolossa.

Toisella kierroksella käytin Figon kanssa patukkaa. Patukka oli aluksi koko ajan näkyvillä, koska tarkoituksenani oli saada intensiivistä seuraamista häiriön alla. Lopussa kokeilin myös seuraamista niin, että patukka jäi maahan odottamaan ja koira sai hakea sen palkkioksi (patukan voisi tietty laittaa myös taskuun, mutta meidän ainoa koulutusliivi on rikki). Seuraamisen lisäksi otin muutamia kulmia ja jääviä maahan menoja, jotka onnistuivat hyvin. Patukan avulla pääsee palkkaamaan riittävän usein. Lisäksi meidän uusi, lyhyehkö nahkahihna osoittautui hyväksi tokoavuksi. Hihnan avulla Figo ei pääse patukan kanssa livohkaan, joten koiran voi hyvillä mielin antaa voittaa saalis, jonka jälkeen ollaan valmiita uuteen yritykseen. Jopa sellainen harvinaisuus nähtiin, että Figo kantoi patukkaa lähes autolle asti. Naksua voisi käyttää myös patukan kanssa, mutta säästelin sormiani pakkasessa. Yleisesti Figon kanssa on huimasti edistytty leikkipuuhissa. Häiriöpaikkoja pitäisi etsiä nyt ahkeraan, kun Riikka meni ilmoittamaan minut ja Figon tottiksen alokaskisoihin.

Skippyn kanssa otin lyhyitä seuraamisia. Molemmilla kierroksella taisin ottaa noin 15 naksua. Paras ja samalla helpoin palkka Sippylle on tokossa namupalat. Skippyn liikkeet ovat luonnostaan nopeita, joten nopeudenkaan lisäämiseksi leluja ei tarvita. Villapipoa käytin toisella kierroksella hieman alkulämmittelyksi, mutta eipä Skippe oikeasti paljoa herättelyitä tarvitse. Pari taputusta kylkeen on sille riittävä herätys J Into pinkeenä Skippy on lähes aina kun tehdään jotain. Seuraamisen lisäksi otin Skippylle muutamia jääviä maahan menoja. Ensimmäisillä kerroilla meni maahan vasta toisesta käskystä, mutta ongelma korjaantui pian. Haastetta syntyi myös henkilöryhmässä, jossa Skippy kokeili hieman omiaan. Luulen, että kyse ei ollut kuormittumisesta vaan Skippyn mielenkiinnosta muita ihmisiä kohtaan. Häntä meinasi hieman vipattaa vieressä oleville ihmisille. Sain homman kuitenkin korjattua kun menin Skippyn kanssa ryhmän keskelle ja otin ryhmän keskellä muutamia naksautuksia. Noutoa tai luokse tuloa en Riikan pyynnöistä huolimatta muistanut harjoitella, ensikerralla sitten.

Figon kanssa on nyt useampi laji himppua vaille kisavalmista. Kaikkien töppäilyjen, omistajien laiskuuden ja Figon suuren lajivalikoiman takia kisastartit ovat jääneet vielä tekemättä. Lisäksi Riikan kanssa tykätään ottaa koirat mukaan erilaisille pitkille lenkeille, eikä jakseta pelkkää lajien hinkkausta. Luulen että koiratkin tykkäävät olla välillä ihan koiria. Tosin jos paimentamaan pääsisi usein, niin luulisin että ainakin minä olisin hinkkaamassa koko ajan J.

PK-puolella Figon ainoa uhkakuva on jonkin asteinen paukkuarkuus. Hyviä vinkkejä olen ongelmaan saanut, mutta en ole vielä pyrkinyt millään tavoin arkuutta "poistamaan". Luonnetestiin pyrin Figon viemään piakkoin. BH-kokeeseen olisi tarkoitus suunnata tulevana kesänä, ja ehkä ensimmäiseen agilitystarttiin. Kaikin puolin Figo on kiva harrastuskaveri. Näyttelyt ovat jääneet Figolta väliin, osittain myös siksi että tuloksen melkein arvaa jo etukäteen, H. Figo liikkuu hienosti ja on rakenteeltaan hyvä, mutta näyttelyissä häntä on varmasti pystyssä ja kiekuralla kuin pystykorvalla ja sehän on virhe. Riikka vie Figon kesällä näyttelyihin. Itse kannatan Bortsujen näyttelyistä ruotsin mallia.

Skippy on iästään huolimatta äärimmäisen helppo koira myös tottelevaisuusharjoituksissa. Tottelevaisuusvalion siitä saisi hieman huonompikin kouluttaja (kuten minä), jos intoa vain riittää. Nuori se on vielä, joten ei sillä kiirettä ole. Skippyllä vaikuttaa olevan hyvät hermot ja muutenkin se on ominaisuuksiltaan lähes täydellinen. Tosin hieman pehmeältä Skippy vaikuttaa minun makuuni, mutta en tiedä onko se vain harhaa. Arkielämässä ja temppulajeissa (toko/agility), se on helppo koira. Paimentaessa korvat katoaisivat aivan varmasti, se on huomattu jo muutamissa tilanteissa, kun Skippy on kovasti kiihtynyt. Siihen tarvittaisiin sitä koirakuria. Luulen että söpöliini muuttuu paimentaessa aivan toiseksi ja sitä tarvittavaa "voimaa" löytyy.

Ainoa kauhuskenaario on Skippyn takapäästä kuuluva naksunta. Sitä on nyt jatkunut jokusen kuukauden. Sen kuulee välillä kotona koiran liikkuessa. Koiraa tutkimalla ja jäseniä liikuttamalla ääntä ei kuulu. Liikkuessa Skippy ei arista. Asian vieminen tutkittavaksi pitäisi kyllä ottaa hoitaakseen. Jos koira osoittautuu tulevaisuudessa terveeksi ja hyväksi paimeneksi, niin ainakin minä ilmoittautuisin vapaaehtoiseksi pennunottajaksi Skippyn jälkeläisille, vinkki, vinkki…

Pasi