Huuuuh, tulihan taas vietettyä yksi päivä Skippyn kanssa hakukokeiden merkeissä, Vantaalla. Kahden tuomarin koe, mutta silti meni viiteen että päästiin lähtemään kotiin. Ei menny taaskaan ihan niin kuin Strömsössä…

ALO koirat aloitti tottiksella. Oltiin viimeisessä parissa, ensimmäisenä suorittamassa yksilöliikkeet.

Seuraaminen erittäin hyvä. Mun mielestä ihan hyvä olikin, paitsi ekan suoran edisti ja toisessa täyskäännöksessä oli vähän unessa.
Liikkeestä istu erinomainen –vähän edisti taas valmistelevassa.
Maahanmeno & luoksetulo erinomainen. Nyt valmistelevakin oli parempi. Vähän vinoon eteen, muuten ok.
Tasamaanouto puuttellinen. Tää oli hauska… Kenttä oli meille erikoisesti rakennettu, kun ollaan aina taidettu treenata niin, että esteet on kentän päädyssä. Nyt ne oli ehkä 20m sieltä lopetuslaidasta. Näin se sitten meni; R heittää kapulan ja ”tuo!”. S lähtee täpöillä noutoon, nappaa kapulan suuhun ja jatkaa matkaa kohti kentän laitaa. R: ”tuo!”, S tiputtaa kapulan ja jatkaa vaan matkaa kohti kentän reunaa. R:”Skip?!”, S kääntyy ympäri, juoksee kapulalle ja palauttaa sen. ”Ai niin, tätähän mä olinkin tekemässä!”. Oli siis menossa eteenmenon palkalle. Pitääpä treenata tätäkin, että telineet on noin lähellä kentän päätyä ja viritellään kuitenkin eteenmenoon luoksetulon päätteeksi…
Hyppynouto puutteellinen. Varasti lähdössä. Ei jostain syystä heti löytänyt kapulaa nurmikosta&syyslehtien seasta. Eipä olla nurmella esteitä ikinä treenattukaa…hyi mua. Annoin käskyn myös paluuhyppyyn varmuuden vuoksi. Osui esteeseen molempiin suuntiin mennessä.
A-este puutteellinen. Taas lukkojarrustus esteen alle ja hipsi takasin mun luo. Uusi käsky ja nyt meni yli. Joutui tässäkin etsimään kapulaa. Palautti kiertäen esteen.
Eteenmeno erinomainen. Vaikka kyllä edisti valmistelevan seuraamisen ja tarvitsi kaksi sivu-käskyä lopun ylösnousuun. Tuomarin mukaa olisi noussut ekalla jos olisin malttanut odottaa…
Paikkamakuu erinomainen.
Yhteensä 80 pistettä noutojen räpellyksistä huolimatta.

Esineruutu täydet 30 pistettä. Suoraan takakulmaan minne lähetin, esineen nosto ja korrekti palautus. Meni ehkä 20sekuntia.

Ihan kiva pohja siis lähteä hakumetsään. Mukavan helppo, märkä kuusimetsä. Löytö (umppari)-tyhjä-tyhjä-tyhjä-löytö (ison kivan takana)-tyhjä. Molemmat ilmaisut täydet 10pistettä. Teki hienot pistot ja innolla joka pistolle. Ainoastaan tuo loppu jäi harmittamaan…viimenen ukko jäi sinne takakulmaan, minne laitoin viimeisen kerran. Teki ison piston, oli kauan poissa, tuli rulla auki roikkuen takaisin. Ei ollut löyänyt vikaa ukkoa jostain syystä. En edes saanut rullaa takasin kiinni, aikaa oli enää minuutti. Koitin rulla roikkuen laittaa vielä pistolle, mutta ei oikein enää lähtenyt (oli varmasti omasta mielestään jo hyvin tsekannut alueen). Sitten loppuikin aika…. Voi rähmä. Kuudesta ALO-koirasta ainoastaan yksi löysi kaikki 3 ukkoa. Olisihan se vikakin ollut löydettävissä, mutta tällä kertaa ei syystä tai toisesta löytänyt. Se ukko vielä jätettiin sinne piiloon, joten en koskaan saanut tietää oliko mennyt kuinka läheltä tms.

Kylläpä hetken harmitti. Pitkä päivä taas takana ihan turhaan… Pettymyksen jälkeen kyllä sain taas positiivisen moodin päälle ja ajattelin, että ei se nyt kuitenkaan ihan turha reissu ollut, vaikka koularia ei (taaskaan) tullutkaan. Kuten rakas avokkini sanoi, niin eihän sitä pelkkien tulosten takia kisata. Jos kisattaisiin, niin olisi poikienkin agilityura loppunut aika lyhyeen aikoinaan. Toisten tie on vaan kivisempi kuin toisten… Tai siis toiset on vaan taitavampia ja osaavampia kuin toiset, tällainen tavan tallaaja joutuu vaan olemaan positiivinen ja repimään iloa pikku asioista, kun ei niistä tuloksista pääse iloitsemaan

Vaikka kaksi koetta on nyt tuloksellisesti epäonnistunut, en kuitenkaan vaivu epätoivoon. Skippyllä on kaikki palikat olemassa onnistumiseen. Tai no noita esteitä pitää vielä paljon treenata, mutta muuten. Haku meni taaskin mainiosti, lukuun ottamatta sitä yhtä löytämättä jäänyttä (mikä toki on aika oleellista haussa). Pistot oli hyviä ja kolme tyhjää putkeen meni ihan innolla. Ilmasut pelitti taas hienosti. Esineruutu on helppo, kun tässä vaiheessa ei tartte kun se yksi noukkia sieltä. Tottiskin on parantunut. Kisakoomailua ei juurikaan enää ole, vaan nuo perusliikkeet sujuu jo aika kivasti koetilanteessakin. Laukauksista ei välittänyt ja paikkamakuuseen ollaan saatu mielentila eri skarpiksi, kummassakaan kokeessa ei ole edes kääntänyt lonkalle!

Kun vaan saataisiin kaikki kohdilleen samassa kokeessa   Seuraava yritys taitaa olla vasta keväällä –ohjaajalla on takki nyt aika tyhjä. Skippy on kyllä oikein mainio koira, sen kanssa on ihana olla reissussa. Ja aika rehellisesti se nyt yrittää tehdä parhaansa mihin tilanteessa pystyy.

Vaikka on tämä laji (kuten koiraharrastus ylensäkin) aika masokistinen! Joutuu antamaan itsestään paljon; jännittämään, keskittymään, yrittää olla koiralle reilu ja hyvä ohjaaja. Kuitenkin toisaalta hirveästi olisi hinku heti uudelleen tunkea ittensä tuohon tilanteeseen