Kävin Figon kanssa ensimmäiset kakkosen startit Hämeenlinnassa. Päälimmäisenä jäi posiitivinen fiilis, ja huomio siitä, ettei tasonnoususta huolimatta muiden meno vaikuta turhan vauhdikkaalta. Kehtaa joukkoon mennä. Nyt on kiva, kun radoissa on hieman enemmän haastetta, eikä pelkkää suorien paukutusta, tosin nyt pitää hieman treenailla sitä, miten saisimme kovastakin vauhdista jyrkempiä mutkia. Täytyy treeneissä hieman haistella säveltä noissa kohdissa Figon kanssa. Sen tietää ettei me koskaan pärjätä nopeimmille koirakoille, mutta paljon voidaan ottaa aikaa pois kun hyödyntää Figon huikean hyppytekniikan ja radanlukutaidon, niin mutkissa saa aikaa kurottua.

Hämeenlinnan ensimmäiseltä radalta tuli hylky kolmannen esteen jälkeen. Olimme lähtöjärjestyksen ensimmäinen parivaljakko, ja en kuullut tuomarin antamaa lähtölupaa. Ilmeisesti oli viheltänyt jo ennen kuin saavuin paikalle, ja olin sopivasti keskittynyt omaan tekemiseen, joten siksi en kuullut. Kun olin lähtöasemissa, yritin kysyä ratahenkilöltä, onko lähtölupa jo annettu. Samalla huomasin Figon sinkaisevan liikkeelle. Siitä tuli itselle pieni hoppu, ja vaikka ekat mutkat menivät tiukilla valsseilla näppärästi, niin pakka oli vielä hieman sekasin. Kolmoshypyn jälkeen epäröin hieman ja sillä aikaa Figo leikkasi selän takaa hypylle, kun tarkoitus olisi ollut mennä kepeille. Vedin kuitenkin radan loppuun täysiä. Hieman harmitti, kun rata olisi mennyt huisin hyvin. Tosin viimeinen hyppy putosi, kun rupesin tapauttamaan Figolle hienosta radasta vähän turhen aikaisin.

Toiselta radalta saldona 5 virhepistettä ja sijoitus 4, eli kolme nollaa tässä lähdössä (kuten ensimmäisessäkin). Pitkästä aikaa meiltä putosi rima (jos nyt edellistä radan vikaa ei lasketa). Figo on tosi varma hyppääjä ja ei pudottele rimoja, jos vain itse ei sössi. Tällä kertaa hieman sössin ratasuunnittelussa. Kohta, jossa rima putosi, oli putkesta ulostulon jälkeen, jossa koira joitui ottamaan tiukan oikean putkesta ulostulon jälkee ja kaartamaan vasuriin hypyn päällä. Putkesta ulostulo meni turhan pitkäksi ja kun olin ulkolaidassa edeltä ohjaamassa, niin ajauduin varmaan Figon mielestä hieman liikaa linjalle, joten pudotti riman. Parempi ratkaisu olisi ollut mennä hakemaan koiraa enemmän putkelta, heittä koira hypylle, ja leikata takaa ennen puomia. Siten olisi päässyt sisämutkaan ja ei olisi ajautunut koiran linjalle. Loppurata oli multa vähän semmosta huitomista, kun paras terä meni pudotukseen. Tuntui, että ohjaus meni ihan päin prinkkalaa. Yllätyin, että kello tykkäsi vauhdista. Radalla oli myös yksi paha kohta, jossa hieman loppui oma mielikuvitus ja työkalut, joten hyppy meni toosi pitkäksi. Katselin oman radan jälkeen Oreniuksen Annan suorituksen, ja sain siitä taas yhden lisäidean "ohjausreppuun". Figo yllätti toisella radalla, kun veti puhtaat kepit, vaikka sitä edelsi kunnon vauhdin kelaus putkessa ja hyppy. Olin aivan varma, että viimeistään siinä me kosautetaan (kepit oli kolmanneksi viimeinen este), mutta tällä kertaa moka tapahtuikin jo aiemmin. Näköjään vauhtia ei tarvitse vieläkään nostaa noin kovaksi, niin saa varmempia suorituksia ja pysyy oma ohjaus paremmin kasassa.

Katsellaan sitten ensiviikonlopun jälkeen, mitä sieltä tulee. Kouvolassa 2 starttia ja Heinolassa yksi startti. Mahdollisesti käyn vetämässä möllikisat Heinolassa tiistaina. Tehdään Figolle muutamat huolelliset kontaktit muutaman namin kera. Skippylle otan mölliluokan radan.

Pasi