Figolla oli viestiharkat sakemanni Akan ja suursnautseri Rokun kanssa. Maastona oli samat Käärmelahden metsät kuin viimeksin ennen joulua.

Edellisissä treeneissä Figolla oli muutamia ongelmia, mitkä varmasti menivät väsymyksen piikkiin, kun silloin oli ollut treenit varmaan seitsemänä päivänä putkeen ilman lepopäiviä...Intoa kyllä oli, mutta ei tainnut jaksaa oikein pähkäillä vaikeita tilanteita. Eli tokalle pätkälle lähetettäessä hukkasi reitin heti alkuunsa (treenattiin "umpimetsässä", ei mitään uraa) ja sitten kolmannella pätkällä oli vaikeuksia B-pisteen ylityksessä, tai jäljen löytämisessä B-pisteen jälkeen (jälki lähti B:ltä vinoon). Nämä ongelmat saatiin kuitenkin selvitettyä avuilla niin, että kokonaisuudessaan treenit vietiin läpi.

Tällä kertaa oli pirteä ja levännyt poika, ja työskentely sen mukaista. Tällä kertaa suurin miinus ekassa odotuksessa piippaus, kun intoa taisi olla niin kovin. Kulki kuitenkin nyt munkin vierellä hyvin lähetyspisteille vapaana edistämättä.

Eka pätkä Pasille päin hyvä, toka takaisin mulle ok, vaikka B-pisteeltä tulikin C:lle aika paljon reitin sivusta, mutta selvitti hyvin itse. Kolmas pätkä hyvä, vaikka kaartoikin alun samaa kautta kun tulikin, eli reitin vierestä. Tykkään treenata tollasessa umpimetässä, koiralle enempi haastetta jälkiosuuksiin kuin selkeällä suoralla reitillä, esim. tiepohjalla. Etenkin kuin Figolle ei varsinaisesti ole jäljestystä koskaan erikseen opetettu, niin näkee vähän miten toimii. Käärmelahden maastoissa myös näkyvyys on hyvä, koska korkeuseroja melko harvassa metässä on paljon, niin kun laittaa pisteen korkealle harjulle, niin näkee aika pitkälle koiran työskentelyä pätkällä.

Jalkapallo molemmilla palkkana! :) Tällä kertaa onnistuneet kolme pätkää, sitten oli pakko lopettaa, kun mukana oli myös 2 vuotias pikkutyttö, jolla alkoi sormet ja varpaat palelemaan lähes -15 pakkasessa. Koiriakin oli lämmiteltävä enempi ennen treenejä ja sitten pisteillä Figolla oli viltti ja mun vanha toppatakki lämmikkeenä! :)