Suuntasin Wiun kanssa Heltsinkiin kisaamaan. Luvassa oli kolme agirataa. Yllättäen mulle tuli lähtiessä taas vähän kiire, mutta kisat olikin vähän myöhässä, kun saavuin perille.
Ensimmäiseltä radalta saatiin vitonen keinun ylösmenosta. Puominkin ylösmeno oli minusta aika kiikun kaakun. Luomalan Henkan rata oli sillai aika ilkee että siinä oli kohtia joissa rytmitys oli hankalaa. Radalla oli semmoisia puolittaisia putkijarrukohtia, joiden jälkein tilanteisiin oli vaikea ehtiä. Radan aika lopussa meinasi tulla Wiu jaloillekin, kun tein sokkarin putkien väliin, mutta onneksi ei sattunu. Vauhti oli positiivista ja hyvät 2on2offit.
Keinun ylösmenosta on tullut turhan usein virheitä nyt kun olen vauhtia lisännyt. Hiukan on nyt tänka på, mitä tekisin sille.
Toiselta radalta me saatiin hylky. Herralan Ritvan rata oli aika vauhdikas, tai ainakin valitsin sellaisen ohjaussuunnitelman, että koko ajan piti tehdä töitä. Toisaalta rytmi tuntui koko ajan hyvältä. Noin puolen välin jälkeen Wiu tuli kaariputkesta lujaa ulos ja nappasin lähimmän hypyn, vaikka tarkoituksena oli mennä puomille. Olin kyllä paikoillaan odottamassa ja aika lähellä putkea, ja vähän yritin sitä ääneellä kutsuakin. Kun kokeilin toisen kerran, niin silloinkin jouduin aika paljon tekemään töitä. Taitaa olla niin, että noi tänne, tännet on aika turhia noissa tilanteissa..
Kolmannelta radalta me saatiin Nolla ja vielä voitettiin! Lopputulos oli mulle aika yllätys, sillä jotenkin tuntui koko radan ajan aika pahalta. Toisaalta samalta on tuntunut joskus aiemminkin, mutta kello on tykännyt menosta. Kisapäivä hiukan venähti ennakoitua pitemmäksi, hieman meinasi jo väsy painaa ja ajatus karkailla. Esa oli vielä suunnitellut radan, josta tiesi ennakkoon, että tosissaan joutuu laittamaan töppöstä toisen eteen. Radassa oli yksi tosi kinkkinen kohta, jossa ajoitus piti osua aika nappiin, jos meinasi onnistua ja vielä sujuvasti (ks. esteet 6-7). Lopussa taisin päästää Wiun A:lta ennen kun sen tassut osui maahan, taisi iskeä joku ihmeen kisawimma.
Kaikkinensa jäi tietysti postiivinen olo kun viimeinen rata meni vielä tuloksellisesti niin hyvin. Eivät toki ne kaksi ensimmäistäkään huonoja olleet. Taidan edelleen jatkaa treeneissä vauhdikkaita ratoja ja pätkiä, jotta saisin Wiun menoon vielä asteen lisää vauhtia. Tietysti myös pienempää hierontaa pitää aina vähän tehdä ja niitä ainaisia kontakteja. Tuntuu, että olen treenannut oikeita juttuja, ja sehän on hyvä juttu.
Kommentit