En oikein tiedä olisiko iloinen vai harmissaan. Käytiin lauantaina 8.10. Helsingissä korkkaamassa mun&Skippyn PK-ura hakukokeiden merkeissä.

Jo valmistautuminen oli vähän ristiriitaista -kenraalit maaston osalta edellisenä sunnuntaina ei olisi voinut paremmin mennä, sekä haku että esineet ihan nappiin. Joten hyvä fiilis siitä. Sensijaan tottis oli paljon epävarmempi. Muuten maanantain kenraalit meni hyvin (jopa esteiden osalta), mutta reagoi vahvasti ampumiseen eikä pystynyt olemaan paikkamakuussa. Niinpä koetta edeltävät 4 päivää, joiden piti olla vapaita, meni paikkamakuuta&ampuja treenaillen. Kirjoitinkin tästä piiiitkät pätkät omista fiiliksistä jne., mutta en nyt taida julkaista sitä täällä...

Noh, perjantai kuitenkin maltettiin pitää ihan vapaata ja lauantaiaamuna olikin startti jo ennen seitsemään. Oltii hyvissä ajoin kokoontumispaikalla, maasto oli ensin. Kokeessa oli 5 voittajan koiraa, 1 avoin ja 2 alokasta, yhden tuomarin koe. Tuomari (Anni Rytkönen) oli aika perusteellinen (=hidas), joten me päästiin viimeisenä koirakkona hakuradalle vasta joskun puolenpäivän jälkeen...

Haku meni ihan niinkuin Kipelle on opetettu -se oli aivan supermahtava!!! Ensimmäiseltä hienolta laatikkopistolta palatessaan nosti ukon joka oli about 30 metrissä. Ilmasu hieno!! Toinen ukko nousi toiselta puolelta etukulmasta. Sitten etenin ehkä vähän liikaa. Toiselle puolelle tyhjä. Taisi saada hajun jo takakulman ukosta, mutta tuli pistolta kuitenkin pois. Sitten tyhjä toiselle puolelle -vähän lähti takaviistoon kun paikkasi läpikäymätöntä aluetta (mun moka). Sitten pitkän paikallistamisen jälkeen viimeinen ukko takakulman hollilta. Kaikki ilmasut aivan sairaan hienot!! Maalimiehillä (umppari ja kaksi pressun alla makaavaa) oli ollut tosi korrekti eikä edes koskenut nenällään. Pisteet 167 / 170p. Mie olin nii-in onnellinen -ei olla turhaan töitä tehty ja ilmasuja hiottu!! Melkein itketti kun olin niin iloinen!

Kippe ei ollut mitenkään moksiskaan palkattomuudesta ja eism. hallinnat piiloilla oli ihan huippuja, vaikkei niitä juuri yhtään olla treenattu. Pistevähennykset meni jostain näytöstä, olisi kuulema saanut viedä suorempaa piilolle sekä tosta mun radanajosta, kun jäi etukulman piilon jälkeen liikaa tutkimatonta aluetta. Kun voisihan ne piilot olla ihan vierekkäin, eli ei saa luottaa siihen, että heti piilon perään ei ole toista piiloa!

Esineruudusta 29 / 30p. Kävi alueen ulkopuolella, siitä -1p. Nosti esineen hyvin toisella pistolla ja tosi siisti palautus.

Eli maastosta kivat pisteet ja tooooosi hyvä mieli.

Sitten se tottis. Siitä pisteitä 63, eli ei koularia.... Oltii eka paikkamakuussa (se suuri jännityksen aihe, kun tiesin ettei pysy ampuja). MItä tapahtuukaan?! Ampujan molemmat pyssyt on jumissa, ei siis laukauksia ollenkaan! Siis what? Noh, Tokihan se peruspaikkamakuu sujuu ja Kippe tekikin tosi skarpin suorituksen ja sivulle nousukin täpäkästi, jesjesjes, erinomainen.

Sitten yksilöliikkeet. Seuraaminen oli ihan treenitasoinen, ei suuremmin välittänyt laukauksistakaan (nyt ne pyssyt toimi!). Henkilöryhmässä seuraaminen hajosi eikä mm. istunut perusasentoa ekalla kertaa. Liikkeestä istumisen seisoi... Maahanmeno ok, eteentulo vähän vino, täysi perusasento (jes!). Tasamaanouto vähän ponneton, muuten ok, paitsi sivulle siirtyessä seisoi. Suurimmat pisteet menikin sitten esteistä, hyppäsi metrisen ainoastaan mennessä ja molemmissa teki noudot (mutta ei istunut eteen...), mutta A jäi kokonaan suorittamatta. Eteenmenossa edisti valmistelevan osuuden, itse eteenmeno pro, mutta jäi täpäkästi istumaan, toisella käskyllä vasta maahan asti.

En nyt tiedä tulkitsenko oikein, mutta Kippe kyllä vähän perseili, kun ei meinannut millään istua, ei sivulla, ei kapuloita palauttessa eikä liikkeestä. Toki joo kenttä oli lätäkköinen ja satoi, mutta hei silti...!!!

Muuten sai sen yllättävänkin hyvin suorittamaan, koska olin jo vähän luovuttanut kentälle mennessä. Otin Kipen kuuntelemaan voittajakoirien laukauksia, joista sitten paineistui aika reippaasti. Ja kentälle mentiinkin häntä alhaalla ja "perässä vetäen". Sain sen kuitenkin reippaalla sivu-käskyllä tsempattua paikkamakuuseen ja sen jälkeen olikin jo iloinen (ehkä sekin tajusi, että hei, ei täällä ammuttukaan!).

Kotona puoliseitsemältä, kun vielä ajoin harhaan ja kieppasin Pasilan kautta....Takki oli aivan tyhjä. Harmitti hiukan kun jäi pitkän päivän jälkeen koulari saamatta. Mutta toisaalta, esteet on tositosi epävarmat vielä, joten ei tottiksesta realistisesti ollut lupa ihmeitä odottaakaan (olisi just voinu saada sen 70p. kasaan, jos olisi mennyt A:n edes toiseen suuntaan). Maastosta sitten toisaalta olin hurjan onnellinen. Me ollaan oikeasti tehty niin paljon töitä sen eteen, tehty väärin ja korjattu, välillä väännetty kättäkin. Mutta kaiken jälkeen olen saanut Pönnisestä sellaisen hakukoiran mihin olen tähdännytkin. Aivan mieletön onnistumisen tunne.

Mietin, että miksi sitä kisaa ylipäätään, kun joutuu jännittämään, heräämään kukonlaulun aikaa ja ajamaan ties minne tuntemattomaan. Mutta juurikin noiden tunteiden takiahan sitä tekee, en saa mistään muualta tollaista onnistumisen, toisaalta myös epäonnistumisen, tunnetta.