Kevään tulon huomaa siitä, että illat täyttyy koiratreeneistä –kivaa pitkän talvihorroksen jäljiltä! Hakukausikin ollaan saatu käyntiin niin Hlan kuin Iitin porukoiden kanssa. Kippe oli ekoissa hakureeneissä aivan onnessaan, kun koko talven ainoana töksänä ollu toko. Se meni pitkän tauon jälkeen kuin unelma. Toki maasto&rata oli helppo, mutta anyway toimi kuin kone niin pistoilla kuin ilmaisuissakin. Ihanaa hakuilla sen kanssa!! Koitan nyt saada Wiutakin säännöllisesti vähintään pari kertaa/vko hajunhauilla alottelemaan. Se on mun mielestä vähän niin, että en viiti sitä kerran kuussa mettään viedä, kun homma ei etene ja se olisi vaan maalimiesten ajan&energian tuhlausta. Toki haku/tokoreenit menee aksan ehdoilla, eli voin ottaa Wilman milloin vaan, JOS sillä ei oo aksaa tiedossa… (vaikka Pasi yrittikin huomautella, että Wiu ei ole mikää hakukoira, vaan tuleva agin maailmanmestari  ).

Tokoilujakin jatkettu torstain hallivuorolla Riikan kanssa, tosin ne loppuu tähän viikkoon. Sitten käyty Mäkelän sorakuopalla Hlan porukan kanssa. Wiun muutama ilta on ollu aika buukattuja, kun olen eka vieny sen tokoilemaan mistä heittänyt suoraan hallille Pasin kanssa aksaamaan. Nooh, ei tuosta ihan heti virta lopu kesken. Ja eihän noilla väsymistä vauhdin laskusta huomaa, vaan keskittymisestä. Skippyn osalta tein nyt päätöksen, että en enää hypytä metristä. Se ei ole ihan yksi kerta, kun olen huomannut että hypyyttämisen jälkeen seuraavana päivänä on levon jälkeen ihan könkkä. Ei hyvä homma ollenkaan koiralle, joten antaa olla.

Aasinsillalla hierontaan. Isot kävi maanantaina Hennan hierottavana. F:lla ei aksakoiran pieniä perusjumeja (takareidet&lavan takuset) kummempaa. Häntäkin sillä on taas normaali. Kipellä selkä aika pahana, mutta kuulemma hyvin aukeni. Molemmat sai ihan kunnon käsittelyt, tunti per dogi!

Aksareenit siirtyy ensi viikolla Hlan kentälle –Pasilla reenimatka sitten pitenee reippaasti…

Naapurin Elina mainitsi viikonloppuna höpötellessämme, että Wiu on arkiaamuisin meidän lähdettyä töihin haukkunut. Sellasen tunnin kuulemma louskuttaa… No tästähän sitten kauhistuttiin, koska sehän ei ole kovin kivaa naapureille, muille koirille eikä Wilmalle itsellekään. Yhtenä päivänä töihin lähtiessä, kun jäin pihalle availemaan sähkömiehelle ovia, kuulin meiltä haukkua. Menin katsomaan mitä ihmettä tapahtuu…F oli varastanut Wiulta nappuloita sisältävän maitopurkin ja Wiu räksytti vieressä. Kävin ottamassa F:n pois koirahuoneesta. Ajattelin että liittyi vain tuohon tilanteeseen. Ilmeisesti kuitenkin toistunut useampana aamuna. No, otettiin sitten projektiksi laittaa nauhuri Wilman kanssa koirahuoneeseen. Ja Wiulle paljon tekemistä sinne; kongi, nappuloiden etsintää jne. Hiljaista on ollut –onneksi!! Ehkä pitää vaan nyt jättää Wiu yksin huoneeseen namipuuhastelun kera, että rauhoittuu sinne kunnolla (Figoa ei samaan tilaa voi jättää, koska varastaa Wiulta kaiken syötävän). Sillä on aina pienestä asti (vanhassa kodissakin) ollut hirveä hinku sinne portin taakse meidän tehdessä lähtöä, koska tietää siellä olevan R U O K A A!! Eli mielellää se ainakin sinne menee…

Sain sunnuntain Kouvolan tokokisaan peruustuspaikan VOI-luokkaan, mukava päästä kisakehään piiiiitkästä aikaa! Pojat kisaa samana päivänä Mikkelissä. Kumpikohan saa vompatin reissuseuraksi..?