Kyllä viikonloput on mukavia, kun ehtii näkemään päivänvaloakin! Viikot menee täällä kellarissa (meillä on toimisto melkein maan alla, josta ei ulos näe...) niin, että aamulla pimeällä töihin ja iltapimeällä kotiin.

Lauantaina aamupäivällä Pasi kävi hiihtämässä Urheiluopiston maastoissa ja mä kävin juoksemassa kotona. Iltapäivällä Pasi tuli mökiltä koirien kanssa ja nappasi mut kyytiin Ahtialasta. Sitten kohti Asikkalaa ja agilitytreenejä. Tavallaan vähän hölmöä, kun on kerran viikossa vaan treenit, ja sitten pitäisi paukuttaa kaikki mahdollinen 2,5 tunnin aikana.

Figon kanssa näin ei voi tehdä, kun se ei kestä hirveää toistomäärää ja muutenkin menettää innon jos tahkoaa pitkää pätkää. Onneksi sillä sentään on esteet hallussa, joten voi käydä aina vaan muistuttelemassa/ ylläpitämässä joitain juttuja ja treenata vähän omaa ohjausta&pyörittelyä. Mutta anyway, Figo oli treeneissä hirmu hieno!! Alkuun Vuokon suunnittelemaa pikku rataa, joka sisälsi muutamia ihan kinkkisiä ohjauskohtia (kauhian vaikia tähän selittää, kun ei ole piirrosta). Mutta kaikkinensa leikkaukset, valssit, sylikäännökset...meni sujuvasti. Puomilta hyvät kontktit (ylösmenolta ei kylläkään malta syödä namia).

Tokalla kiekalla omatoimisesti muuri, hyppy, A, hyppy, kepit -"rataa". Kepit sujui mukavasti (vaikka olikin ne inho puukepit), tosin sisään meno oli helppo kun ehti suoristamaan. Intoa piisasi ja näihin onnistumisiin oli hyvä lopettaa, että jäikin se into päälle!

Skippy teki myös samaa rataa mitä Figo alussa. Tosin Kipeltä jätettiin puomi pois, kun kontaktit ei ole vielä niin varmoja, että viitsisi täydestä vauhdista keskellä rataa mennä (ettei pääse juoksemaan läpi...). Vaikeus Pasilla&Kipella vaikeus on siinä, että Kippe reagoi ihan pirun nopeasti jokaiseen liikkeeseen mitä Pasi tekee. Ja kun Figo antaa paljon anteeksi ylimääräiset "sohimiset", niin Pasin pitää aikalailla muuttaa ohjaustapaansa Kipelle (ainakin vielä). Mutta loppua kohti parani paljon ja radan vaikeimmatkin kohdat saatiin sujumaan, tosin pätkissä palkaten. Putkea hakee tosi hienosti umpikulmista!

Kipelle lisäksi A:n kontaktien vahvistamista ja hyppytekniikkatreeniä (roiskii helposti rimoja alas takajaloilla). Kipelle tuli paukutettua aika paljon kaikkea, mutta se jaksaa toistojakin ihan eri tavalla kuin Figo.

Illaksi sitten koko porukalla mökille löhöilemään.

Sunnuntai aamupäivällä tehtiin molemmille viestit. Pitkästä aikaa!!

Figo ensin niin, että lähdin vaan mökistä ja Pasi jäi sinne koirien kanssa. Sitten Pasi toi jälkeen päin Figo hihnassa parkkikselle ja oman tien päähän. Tässä Figo ihan ite painoi nokan maahan, että tonne se mamma on mennyt. Sitten vaan lähetysasemiin ja vie käskyllä hiekkatietä eteenpäin. Olin noin 200 metrin päässä, eli ei mikään pitkä matka. Tehtiin näin siksi, kun Figolla on ollut välillä vähän vaikeaa se jäljestys, kun ei muista turvautua nenään. Tässä piti alusta asti itse selvittää, minne päin olin risteyksestä lähtenyt. Kivasti meni! Minulta Pasille päin lähti lopullisesti vasta kolmannella käskyllä (olisi mun pitänyt huolellisemmin valmistella lähetys), koska sitten vikan pätkän mun luo taas ongelmitta (vaikka tämä on perinteisesti se vaikein pätkä Figolle), lopun jäljestyskin pro (tai lähinnä selvitti sen, että olin kääntynyt päätieltä pienemmälle tielle, kun talvella toi jäljestys muuten on vähän hankalaa ;-)! Oli mukava muistutustreeni siitä mitäs se viesti olikaa!

Skippy myös viestille. Aloitettiin niin, että lähdin kävelemään tietä pitkin pois Pasin&Kipen luota. Pasi vei Kipen hetkeksi pois lähetyspaikalta ja palasi hetken päästä lähettämään. Olin samassa paikassa kuin Figolle, eli n. 200m(?). Tosi hyvin innolla ja ongelmitta. Sitten käveltiin puoliväliin jonne Pasi tuli vastaan niin, että Kippe näki Pasin. Sitten molemmat palasi omiin pisteisiinsä ja lähetin Pönnisen Pasille. Vauhdilla ja varmasti. Sama toiste päin. Nyt vaan vähän pidempi odotus ennen lähetystä ja minä olin tehnyt pienen "jäljestyksen" samoin kuin Figolle, eli kääntynyt päätieltä pikkupolulle. Penne pörhälsi ohi, mutta koukkasi pian takaisin oikeaan suuntaan. Saisikohan Kipeastä viestikoirankin?! Ainakin vauhdin&kestävyyden puolesta, eli taitaa olla kiinni ihan treenaajista...!!

Iltapäivällä likan kanssa vielä haun ilmasutreeneihin. VIHDOIN saatiin aikaiseksi aloittaa tämä projekti. Tai yritettiin Pasin kanssa jo aiemmin, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Kun Pasi oli maalimiehenä, juoksi penne vaan nuolemaan Pasia, eli rulla ei yhtään innostanut, ainoastaan isännän mielistely...

Nyt oli vieraat ihmiset maalimiehinä (vuolenkosken hakuporukkaa) ja päästiinkin hommasta jyvälle. Koitin muistella Päivin ohjeita, joilla alottaa.

Eka ukko ihan n. 5 metrin päähän puun viereen, eli ihan näkyville. Lähetin "ukko"-käskyllä. Maalimies vähän auttoi heiluttelemalla rullaa ja antoi minulle merkin kun rulla oli suussa. Minä hihkasin Kipelle, että saisin sen tulemaan mulle päin. Kun sain rullan käteen, niin käänsin koiran takaisin kohti maalimiestä ja sanoin "näytä". Maalimies vähän hihkui ja Kippe rakettina maalimiehelle palkattavaksi. Näin pääpiirteittäin tehtiin 6 toistoa.

Välillä matka vähän kasvoin (n.15m), mutta ukko aina näkyvillä. Jouduin sanomaan "tuo" käskyn kun penne otti rullan suuhun, kun muuten helposti tiputti rullan, kun lähti tulemaan mun luo. Noin sain rullan aina käteen asti eikä se jäänyt matkalle. Näytöille lähti tosi hyvin ilman maalimiehen apujakin. Viimenen toisto oli jo aika mallikas! Kyllähän tuo alussa ihmetteli mitä oikeen halutaan, kun yht´äkkiä pitääkin lähteä ilman palkkaa pois maalimieheltä?!? Mutta tosi positiivinen olo jäi, kun vikat meni jo paljon paremmin. Eiköhän tuo nopeasti tajua, mikä on leikin nimi. Pitää vaan roudata kapula mammalle ennenkun pääsee ihanan maalimiehen palkattavaksi!! Ja kokeneet maalimeihet auttoi aika paljon, kun osasivat antaa mulle merkin kun rulla oli hyvin suussa, alussa jelpata tajuamaan että rulla pitää ottaa suuhun, tulla näytölle jne.

Tämä lumiaika on nyt hyvä jankata ilmaisua. Harmi vaan kun pääosin vain viikonloppuisin saan vieraita ihmisiä maalimiehiksi...

Illaksi vielä porukoille syömään ja urheiluhieroja-systerin hierottavaksi! (pitää vähän hemmotella itteäänkin, hih)