Ensin Alman kanssa. Kokonaisuutena kulki ihan kivasti. Mieleen jäi oikeastaan se, että putken imevyyttä voisi vahvistaa, jotta itse voisi laiskotella enemmän. Poispäinkäännöksessä Alma tulee paremmin haltuun kuin mihin olen tottunut. Ei myöskään ehkä tarvitse viedä niin pitkälle, koska siltä tulee luontaisesti pyöreä kaari, kun päästän irti poispäinkäännökseen. Tarkka Almakin on ajoituksista, jos myöhässä menee väärille esteille. Onneksi nykyään heti huomaan itsekin, jos ajoitus pielessä.

Figo ihan viimeisenä koirana. Hinkutinkin sitten varmaan 20 minuuttia, rimat 65 cm.

Niisto, ei vaan meidän juttu, joten en jaksanut sitä jatkaa. Toimii ainoastaan takaakierron yhteydessä. Sylkkärin kanssa on vähän sama homma. Pelkän siivekkeen kierrätyksessä se ei toimi, koska Figo vaan rynnii päälle, se kannattaa jo hyväksyä. Näitä voi treenata, jos ei mitään muuta keksi. Sen sijaan sylivekki-jaakotuksessa lievempi jarru ja lähdön ajoitus alkavat olla parempia.

Poispäinkäännös vaatii treeniä, erityisesti lähetyttäessä hyppyä siivekkeen suuntaisesti. Figo lähtee helposti lukemaan estettä ja en saa sitä tulemaan itseäni kohti. Jos otan tosi reilusti linjaa irti esteestä, en saa sitä enää kääntymään hyppyä kohti vaan pyörähtää minun suuntaan. Ihan vikaksi treenasin poispäinkäännöstä keppien päähän ja hiffasin miten se toimii, yee!! Nyt vaan treenamaan irrotuksia muillekin esteille kuin vain putkelle.

Nyt todistin itselleni sen, että vauhdikkaissa takaakierrätys kohdissa jatkuvalla suhinalla saan Figon tekemään töitä hypyn kanssa, jottei se leiskauta niin pitkälle ulkomutkaan.  Merkkaus, ajoissa lähtö tai muut ei toimi.  Jos ulkomutkassa on houkuttimia, niin puolivalssilla voi vahvistaa koiran haltuunottoa. Niisto-suhina yhdistelmää pitäisi myös kokeilla jossain kohtaa.

Nyt kepitkin alkoivat löytyä, vaikka putkensuu vieressä houkuttimena. Hieman hinkutusta se toki vaati, joten treeniä lisää. Kerran esim. jätti ekan keppivälin väliin.

Kokeilin vähän radanpätkääkin ja olin tyytyväinen omaan asenteeseen. Figo työskentelee parhaiten, kun olen sen kanssa läsnä joka sentin radalla, yhtään ei voi hellittää! Vaikka se saakin flunssaisen ohjaajan hengästymään