Maanantain Oilin tokokurssi

Olipas jotenkin nihkeät lähtökohdat illan tokokurssille. Heräsin aamulla jo 4.30 enkä vaan enää saanut unta, joten koko päivän oli sitten ihan tuskasen väsynyt ja krapulainen olo… ja Wiullakin tosi aktiivinen (3xtoko, 3xaksa ja ilmasutreenit) edellinen vko takana, joten arvelin ettei sekään ehkä olisi skarpeimmillaan. Noh, toki lähdettiin, kun kerran on tällainen special -juttu.

Aloitettiin ryhmäpaikkiksilla. Wiu oli kerran alussa ja kerran lopussa nuuhkaissut lattiaa(?!) ja ehkä muutenkin inasen levoton. Hyvin alas&ylös.

Sitten kisamaisesti kolme liikettä; metalli, seuraaminen ja ruutu.

Oilin kommentit:
Metalli
- Hyvin alkuun!
- Väisti ja liikutti etujalkoja kun heitit
- Kiva vauhti!
- Hyvin eteen + luovutus! Vino pa
- Haukkuu palkatessa

Seuruu
- Ok kontakti useimmiten
- Pää käännöksissä vasemmalle
- Haukkui hitaassa (kun mentii ruutua kohti)
- Rytmi ei ole hyvä; ravaa/ kävelee
- Osaa jo paljon, mutta vielä enemmän intensiteettiä!

Ruutu
- hyvä alku
- kivasti ruutuun
- paikka hyvä!
- sivulle vähän epäsiisti

Wiu voisi olla enemmän töissä ja vastata paremmin sosiaaliseen kehuun!

Allekirjoitan kaiken kyllä. Etenkin tuon vikan lauseen. Siitä sitten lähdettiinkin omalle 10min. treenikierrokselle. Eli miten saan sen kunnolla tekemään töitä?

Aika paljon tuosta ajasta menikin jutellessa. Eli jotenkin näin: minun pitää pitää kiinni omista kriteereistä ja olla tarkkana, pitää itse liikkeitä tärkeinä. Muutoin koirakaan ei pidä. Eli pitää vaatia pysymään kriteereissä, jolloin tekemisen arvo kasvaa koirallekin. Bc:lle ei riitä, että on helppoa ja kivaa, se syttyy vasta kun saa haastetta ja tekemisellä on jokin arvo.

Myös sosiaalinen palkkaus pitää saada kuntoon. En saa yhtään pelätä sitä haukkua. Se haukku tulee noissa kisamaisissa, kun kehun, mutta ei tulekaan namia/ lelua. Wiu ikään kuin komentaa haukulla, että ”se liksa tänne”. Kun sitten kiellän haukusta, on vaan vähän sellaisella teiniasenteella, että HV, ei sitten. Eli kunnon kielto ja sitten kun saan sen aktiiviseksi (esim. hyppäämään tms.) kehusta, niin sitten oikein kunnon palkka (nami/ lelu)! Tämä vaan pitää kertoa tosi selkeästi koiralle. Kyllä se sen oppii. Se on vaan tärkeä opettaa, koska muutoin kisatilanteet on aika hankalia, kun en voi mitenkään kertoa koiralle että olen tyytyväinen.

Sinänsähän ketään ei varmasti yllätä, että kaiken näiden ongelmien takana on mun asenne, että ”riittää kunhan on kivaa”. Oili muistuttikin, että vaatiessa pitää pitää huoli myös motivaatiosta, mutta että se tuskin on mulle ongelma :D

Tehtiin sitten liikkeenä (paholaisenkeksintö) kaukoja. Aluksi läheltä tekniikkaa. Lintsaa nyt S-I ja S-M muutaman sentin molemmissa. Eli näitä nyt tehokuurina läheltä, että saa kriteereistä taas kiinni. Viikon takaiseen verrattuna nyt onnistui pitkältäkin matkalta M-I –vaihdot puhtaasti. Edes yhteen asiaan on siis viikon treenit vaikuttaneet, jes! Tehtiin vielä niin, että jätin koiran, otin kaksi askelta ja jäin selin koiraan. Siitä piti sanoa ”istu”. Olin itse ihan että eihän sitä nyt näin voi tehdä, ei Wiu vielä tällaisia osaa. Juujuu, sanoi Oili. Ja kappas, kylläpäs se osasikin tehä koko sarjan niin, että olin selin.

Eli tuossakin juuri tiivistyi sen meidän ongelma, mikä sitten näkyy monessa. Minä en vaadi ja laita sitä töihin. Se osaa itse asiassa yllättävän paljon, jopa kaukoja ;) Siksi varmaan noi pitkän matkankin kaukot nyt onnistui, kun viikolla vaan selkeästi kerroin mitä niissä haluan.

En tiedä muista, mutta mä tunnen aika useinkin itseni tyhmäksi koiraa kouluttaessa :D Enhän mä ole vasta kohta kuin 10 vuotta näitä harrastanut ja silti tällaiset aivan perusteet on hakusessa. Joten ehkä se Pasi ei niin väärässä ollut kun sanoi mua hitaaksi oppimaan, heh.

Lopuksi vielä seuraavien tuntilaisten kanssa paikallaolot. Wiu sai taas uuden vieruskaverin, Laurilan Tuijan schapendoesin. Nyt oli hyvin makuun ja myös oikein hyvin extempore tehdyn 2min. istumisen! Ai niin, nyt toin myös oikeaoppisesti vapaana aina kehään.

Nyt olis sitten lepopäivien aika

Tiistaina Wiulla oli taas Karoliinalle tsekkaus varattuna. Eli nyt saa neiti sitten kolme päivää treenivapaata ja huilata kunnolla. Hyvässä kunnossa oli pysyneet molemmat takajalat, hienoa. Muuten oli tainnut olla normiharrastusjumia vähän ja jotain oli sieltä SI-nivelestäkin auottu (Pasi oli taas reissussa, niin tämän tarkempaa ei irronnut...).

Olipas kelkkailijat ystävällisesti ajelleet pelloilla ja metsässä, niin ei tarvinnut umpihangessa rämpiä!
Käyneet varmaan tsekkailemassa eläinten ruokintapaikat, mutta tekee samalla just sopivan reitin meille.
Ja mikä on ihan huippua, niin ehtii jo ilman otsalamppua lenkille, kun ajoissa livistää töistä ja heti ulos.

"Vanha" ja viisas <3