(tästä tuli vähän pitkä stoori kun olen kirjoitellut osissa…skipatkaa tylsät kohdat ;) )
Viimeviikon arki-illat normaalisti taas touhuten. Tajusin, että eipä tullu Kipelle sunnuntain kisojen jälkeen vapaata, vaan normaalisti maanantaina reenattiin Riikan ja tiistaina Sannan kanssa. Eka tokovapaa tuli siis keskiviikkona, jolloin kävin isojen kanssa juoksemassa kympin lenkin. Torstaina kotipihatokoa. Ei tuo tuntunu Koposta haittaavan. Sille on kyllä löytyny Wiun tulon myötä hieman isompi vaihde tokoiluun. Luulen, että johtuu kilpailuasetelmasta –se ei enää olekaa mun ainut reenikoira :) On kyllä hauska, kun on välillä (etenkin kotipihassa) niin tohkeissaan ja hurjana, melkein kuin olisi pieni malinois reenattavana! Ja parasta tietty se, että pikkuhiljaa tämä työskentely näyttää myös siirtyvän kisakehiin (kopkopkop).

Vaikka Wiun tavoite kolmosiin noususta ei nyt vielä tapahtunutkaan, päätettiin antaa sille pieni hengähdystauko aksasta. Niinpä neiti 1v8kk vihdoin vietiin pakkotainnutukseen ja luustokuviin Lahen Vethausiin. Nyt on siis pakollinen dopingkarenssi (28vrk) kisojen suhteen. Luusto näytti oikein priimalta; lonkat A-A, kyynärät 0-0 ja selkä ok, huh ja jes! Maanantaina Wiu pääsi ekaa kertaa Laioksen käsittelyyn, joten edellämainittujen johdosta aksareeneihin tulee melkein 2vkon tauko.

Laios tuumasi, että neitillä on niska saanut joskus vähän tälliä. Ja kokonaisuus kun koirakin on, niin sitä myötä oli jännitystä rintakehän alaosassa ja vatsan yläosassa. Ei siis mitään pahaa/vakavaa. Rapatessa roiskuu –tyylistä. Hyvä homma kun tuli tsekattua ja hoidettua pois. Tsekkauskäynti vielä helmikuun alussa. Skippyltä hoidettiin lähinnä S5-S7 nikamien aluetta ja lantiota/selkää. Sehän ontui takapäätä vuodenvaihteen tienoilla, ja kiertoa sieltä löytyikin. Sille seuraava hoitokerta helmikuun lopulle.

Tuolla jossain aiemmassa kirjoituksessa kun hehkutin Wiun kanssa tokoilun helppoutta, niin johan sen jälkeen meni pari viikkoa vähän latteammissa fiiliksissä. Tuntui että Wiu-Riikka-Wiu –sanakirja oli hukassa… no, pikku hiljaa alkaa taas tuntumaan paremmalta ja muutamat reenit on ollu jo ihan ok. Vähän piti taas säätää käyttöohjetta. Wiu on nopea oppija ja ottaa reenin hyvin vastaan, mutta omat jipponsa senkin käytössä on :) Tietty se edelleen koko ajan kasvaa ja kehittyy henkisesti ja tilanteet vaihtelee. Edelleen (ylläri) ollaan painittu seuraamisen kanssa. Sanna on ollu tässä(kin) suurena apuna. Minä kun tuppaan vaan ajatella Wiuskaa ”pentuna”, niin tarttin jonkun ulkopuolisen sanomaan, että siltä voi jo vaatia asioita. On esittänyt hienoakin seuraamista, joten kyllä nyt voi alkaa sanomaan höh ja oho, kun ei tee kunnolla. Ja Wiu itseasiassa tuntuu tykkäävän, kun sitä vähän haastaa ja se parantaa tekemistään nopeasti. Hyvinkin yksinkertaisia asioita, mutta ei se aina käytännössä niin heleppoa ole ;) Olen yrittäny vähän hakea asennetta ja täpäkkyyttä perusasentoon/seuraamiseen. Ja jotenkin padota sitä sivulla ennen liikkeelle lähtöä, että ne vaikeimmat ekat askeleetkin olisi hyviä ja pää ylhäällä. Se(kään) ei ole helppoa, kun Wiu helposti haukkuu tai alkaa tarjoamaan esim. maahanmenoa. Hauska tehdä tokoa myös Skippyyn verrattuna aika erilaisen otuksen kanssa! Edelleen uskon, että joskus tulee aika, kun saan tokoilla Wiun kanssa enemmän ja säännöllisemmin. Toistaiseksi tämä on oikein hyvä jako, kun Kippe kuitenkin on nyt parhaassa iässään ja mulla panostus on selkeesti siihen.

Sunnuntaina tehtii Hlan porukan kanssa talven ekat ilmaisureenit hyvin auratulla vanhan kippiksen parkkiksella. Hienosti Wiu sai ideanpäästä kiinni; kiikutti irtorullaa mulle ja kirmasi näytölle. Kipalle vaan muistuteltiin sitä palautusta ;)

Figo joutui perjantaina Wiun kanssa samalle tohtori keikaille. Siltä poistettiin loppuvuodesta kainalosta löytynyt rasvapatti. Patti ei vielä mitenkään vaivannut, mutta oli niin hankalassa paikassa kainalossa lihasten välissä, että päätettiin poistaa ennen kuin alkaakaan häiritsemään. F on nii-in reipas pieni potilas. Se on hirveän kiltti mitä tahansa sille tartteekaan tehdä ja ”alistui” heti tötteröönkin ja sukkaan takatassussa. Lääkkeet, haavan paraneminen tms. tuntuu väsyttävän sitä kovasti ja herra veteleekin unta tyytyväisenä. Se pääsee nyt hihnassa ulkoilemaan tyyliin 3x15min/pvä. Haava on lähtenyt hyvin paranemaan eikä tunnu mitenkään vaikuttavan liikkumiseen. Kipulääkettä ei ole tarttenut antaa kertaakaan.

Perjantai-ilta oli siis harvinaisen rauhallinen EW-dogien ollessa rauhotus-/nukutuspöhnässä. Täytyy myöntää, että melkein meni perjantairutiinit sekaisin, kun normisti Pasi on illan hallilla ja mä vaan chillailen yksin syöden pizzaa ja herkkuja samalla kun katon unelmien poikamiestyttöä, hih.