"Kiva" ilma lauantai-illan hakutreeneissä ja sunnuntain hyppykoulutuksessa, vaatimattomasti joku 29 lämmintä etenkin kentällä missä ei ole varjoa missään. Metsäkin oli kyllä niin rutikuivaa ja siitepölyistä. Ei hirveen kivat harrastus säät...vaikka kelpais kyllä jos vaan makoilis laiturin nokassa.

Juhlakansa

Perjantaina juhlittiin Kipan TK4 ja HK2-titteleitä meillä (tässä ei kesäinen sää haitannut) :P Paikalle pääsi ihanasti Heinolan pitkänlinjan (treeni-)kaverit ja paljon meitä liikkuroineet Sanna&Riikka -KIITOS vielä kaikille mukanaolleille!! Mie oikein ryhdistäydyin ja tein elämäni ekan voileipäkakunkin!

Wiu hyppykoulutuksessa. Kuva Anu Pystynen

Minä(?!) olin Wiun kanssa Patricia Hirnin hyppytekniikkakoulutuksessa sunnuntaina. Pasi oli Helsingissä kaverinsa 3-kymppisillä, tai ehti kyllä kentälle just kattomaan Wiun vuoron (mutta ei krapulaisena halunnu touhuta helteessä :D ). Teoriaosuutta en senkummemmin kirjotellut ylös. Patricia on hakenut oppinsa jenkeistä Susan Salolta, joka jakaa hypyn 7 osaan (joita en tietenkään muista...). Vasta 6. kohta on korkeus, eli se ei ole koiralle "se juttu", sillä jos 5 ekaa kohtaa on kunnossa, niin kyllä se korkeus sitten sujuu. Ekoja kohtia eli mm. reitti, etäisyys, ponnistuspaikka ja -kulma, painon siirto jajaja... Tämä korkeus-huomio siis mm. PK-hyppyä ajatellen.

Harjoituksina tehtiin ihan ekoja hyppytreenejä, eli yksittäistä hyppyä sekä 4 esteen sarjaa. Yksittäisessä esteessä tuo maassa oleva putki oli maxeilla 6 jalan päässä hypystä ja koira istui suorassa sen takana esteen keskikohdassa, ohjaajan olessa koiran sivulla passiivisena. Koiralle annettiin "vapaa" tms. käsky, kun katsoi eteenpäin (esteen takana siis yhdessä viety palkka). Perushyppysarjassa esteväli samoin 6 jalkaa, esteen korkeus max. 30cm, esteitä voi olla 4-6 kpl. Esteet rimoja, myös okserit tai ristikot ok, samoin halkaistut putket esteiden alla; niillä voi herätellä koiraa tekemällä sille visuaalisen harhan esteen koosta. Yhdessä treenissä aina vaan kolme toistoa. Periaatteella ekalla kerralla voi epäonnistua, toisella koiralla on mahdollisuus korjata ja kolmannella tehdä täydellinen suoritus :)

kuva Kiira Lehto

Huomioita Wiusta; pikaisessa kropan tsekkauksessa selvisi, että etu- ja keskikropan syvät lihakset hyvät, takaosassa/lantiossa saisi olla paremmat. Eli tähän treeninä h-i-d-a-s-t-a kävelyä tasaisessa/ylämäessä. Maastona sellaista korkeampaa varvikkoa tms., että koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Tätä joka lenkillä minuutin setti, eli 3 x min. / pvä.

Yhdellä hypyllä heti näkyi (jos osasi katsoa...minä en osaa ja enkä näe noissa paljoakaa eroja...), että Wiu ei hypätessä käytä selkäänsä tarpeeksi, eli selkä jää suoraksi. Parhaiten pyöristi sitä tasaokserilla, eli saa olla leveä, tasainen este, niin saa sitä selän käyttöä vahvistettua. Ja korkeus näissä tosissaan kuvanmukainen matala, max. 30cm. Testattiin yksi korkea okseri, niin siinä kuulema selän käyttö vielä järkympää...

Paino siirtyy käsittääkseni hyvin takapäälle...

...mutta onhan se selkä suorana kokoajan...

...ja alas tullaan ihan joustavasti ja oikein. (kuvat Kiira Lehto)

Sarjalla tehtiin PK-esteelle sopivaa harjoitusta (tätä ennen tuon perussarjan pitää sujua hyvin). Eli kolme ekaa hyppyä 6 jalan päässä toisistaan ja viimeistä väliä aina sitten vaihdellaan 9 jalasta ylöspäin (viimeinen toisto aina alaspäin takaisin 9-10 jalkaan). Näin koira opetetaan arvioimaan etäisyyttä ja ponnistuspaikkaa. Kun tämä treeni sujuu, aletaan nostamaan sitä vikaa hyppyä korkeammaksi, aina metriin asti. Ja vika toisto aina korkeutta alaspäin, eli helpommaksi koiralle. Kun eri etäisyydet ja korkeudet sujuu agilityesteillä, niin sitten vika este vaihdetaan kiinteäksi hypyksi ja aloitetaan sama uudelleen. Eli ensin etäisyystreenit ja sitten tehdään korkeus. Kun tämä sujuu, niin sama kapula suussa! Tässä meille ensi talveksi projektia, kunhan Pasi vaan tekee mulle säädettävän pressuesteen ;) Aksahyppyjähän meiltä jo löytyy.

kuva Kiira Lehto

Aika hurjalta tuntui se aika, mikä näihin pitäisi käyttää jos oikeasti haluttaisiin muuttaa koiran hyppytekniikkaa/-tyyliä (puolesta vuodesta (jos agility kokonaan tuaolla) kahteen vuoteen (jos tehdään lajitreeniä siinä ohessa)). Vaikka oikeassahan Patricia oli siinä, että hirveästi agilityssä käytetään aikaa kontaktien ja keppien opetukseen, mutta ei hyppäämisen opettamiseen. Ajatellaan, että kyllähän se koira nyt hypätä osaa! Käytti vertauksena sitä, että kyllähän jokainen meistä osaa potkaista pallon liikkeelle, mutta ei me silti jalkapalloilijoita olla, eli sitäkin sinällään luonnostaan jokaisen osaamaa taitoa pitää treenata ja kehittää aika hemmetisti, eikä se silti onnistu kaikilta ikinä täydellisesti.

Sunnuntai-ilta vaan chillailtiin kotona kuistilla&pihalla:

Kipa <3 Pasi

Wilmaki relaa

Kipa metsästää kärpästä, joka tuli häiritsemää poseerauksia :P
(se kärpänen muuten näkyy tossa ekassa kuvassa kun oikein tarkasti kattoo!)