Uusimmat alkuun; eilen sunnuntaina Jyväskylässä kisaamassa kahden radan verran, hypäri&agi. Wiuska näytti jyväskyläläisille miten aksataan :D ja voitti molemmat maxiradat. Jälkimmäinen rata oli aikas haastava, eikä se Pasilta&Wiultakaan ihan nätti suoritus ollut, mutta hyvin taisteltu nolla! TÄÄLLÄ videot päivän radoista.

Voittajan on helppo hymyillä :)

Olipa muutenkin kiva reissu, kun lapsuudenystävä Väiski asuu Jyväskyllä. Saatii seuraa koko kisapäiväksi ja kisojen jälkeen vielä sapuskat Väiskin luona (jolle oli kisapaikalta ihan lyhyt kävelymatka).

Likat Väiskillä kyläilemässä

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina tokokoulutuksessa sitten…en edes muista milloin olisin käyny Kipan kanssa jonkun koulutettavana…? Wiun kanssa en koskaan. Joten jo oli aikakin käydä vähän tuulettamassa omia piintyneitä ajatuksia&tapoja! Miettisen Pia tuli HPSK:n porukkaa koutsaamaan, jokaiselle koirakolle aikaa 2x15min.

Omaa vuoroa odottamassa...

Ekassa setissä katottiin kokonaisuutta sekä seuraamista. Kokonaisuudella en nyt niinkään tarkoita liikekokonaisuuksia, vaan kaikkia; aloituksia, liikkeiden välejä, palkkauksia, vaatimista, auttamista jne. eli miten tuota koiraa pitäisi käsitellä&ohjata. Wiu tuntui itse asiassa aika kivalta. Oli kuulolla, aktiivinen mulle ja aika keskittynytkin. Haukkua saa lelu suussa, siihen ei siis tarvitse puuttua. Muuten ei saa haukkua ja siitä pitää huomauttaa. Eli mun pitää pystyä palkkaamaan sosiaalisella palkalla ilman ”pelkoa” haukusta, se pitää erikseen opettaa koiralle. Haukku tulee helposti myös vaativana tai protestina, jos mä teen jotain koiran mielestä ”asiaankuulumatonta”. Samoin, jos on joutunut odottamaan ja pääsee hommiin.

Mun pitää myös muistaa, että palkkaa ei tartte joka asiasta tunkea (esim. huonot stopit) ja toisaalta taas pitää edelleen palkata paljon osia, esim. aloituksien perusasentoja ja jättöjä. Ja sitten jos koiraan laitetaan painetta (esim. häiriö PA:t/seuraaminen), pitää palkan olla jättipalkka = koira pääsee purkamaan itteään ja häiriö alkaa merkkaamaan superpalkkaa.

Myös kehääntulot&liikkeiden välit pitää erikseen treenata. Skippyn kanssahan tämä on tullut aikalailla ”ilmaiseksi”, se kun on niin kontaktihakuinen mua kohtaan ja plokkaa ympäristöä tehokkaasti. Toisille tuli hyvänä vinkkinä tähän esim. että liikkeiden välit voi tehdä vapautuneemmiksi, kun höpöttelee koiralle&kehuu ja itse liikkuu koko ajan. Ei niinkään niin, että ottaa vaan käskyn alle ja pysähtyy aina jos koira meinaa haahuilla. Nämäkin tietty koirakohtaisia. mm. palkkaustapa ja leikkimistyyli vaikuttaa myös tähän; eli jos koira tottunut lelun kanssa rallaamaan yksikseen, hakee se liikkeiden väleissäkin helpommin etäisyyttä ja menee ”omassa kuplassaan”, bongaa ympärilleen yms. Jos taas kovasti leikkiessäänkin (luonnostaan tai opetetusti) hakee ohjaajaan kontaktia, se heijastuu myös näihin ”tyhjiin” väleihin.

Seuraamiseen se, että edelleen pitää vahvistella PA:a ja liikkeiden alkuja, eli palkkaa myös ihan ekasta/ekoista askeleista. Ja tehdä tyyliin sellaista, että 5xpalkka PA:sta ja sitten vasta pidempää pätkää. Myös erikseen vahvistella osia; askeleet, käännökset, rytmin vaihdot… Tehtiin yksi pidempi pätkä, oli sellaista perus nuoren koiran ”hepsankeikka”-menoa. Mutta koulutusvaiheeseen nähden ihan hyvä. Kontakti pari kertaa sekunniksi karkasi, mutta Pia ei nähnyt tätä ongelmana. Mutta jos se mulle on tärkeää, niin pitää työstää pois. Ja jostain syystä arvotan ton kontaktin seuruussa tosi korkealle. Eli mun ajatuksissa tekniikka saa mielummin kärsiä, jos kontakti on 100%. Vaikka tokopuolella etenkin taitaa tuomarit ajatella melkein toistepäin… Mutta pitää kuulemma mennä oman mielikuvan ja tuntemuksen mukaan. Esim. Pia sanoi, että pitkä seuraamispätkä näytti hyvältä, mutta musta se ei tuntunut. Eli periaatteessa muiden ajatuksilla ei ole väliä, vaan omalla tuntemuksella.

Tehtiin myös palkaton pätkä; liik.maahan menoa (oli nopea), ALO-luoksari (aika hyvä) ja metskuhyppy (autoin takasin tulossa, mitä Wiu heti kommentoi sellaisella murahduksella…). Ja siis tämänhän oli meille aika uutta, kun minähän en oo juurikaan uskaltanut/raaskinut tuolle ”pennulle” niitä tehdä :D Ja eihän tuo ole palkattomuudesta moksiskaan! Tai selkeästi joissain kohdissa ilmeistä näki, että suunnilleen odotti palkan lentävän, mutta tekemisen intoon ei mitään vaikutusta. Kiva! Eikä tullut haukkua tms. tyhmää, hyvin oli koko ajan messissä.

Toisessa osassa katsottiin luoksarin stoppia. Eka koko liike oli hyvä, sen jälkeen hipsutteli/ otti askeleita… Voi treenata erikseen stoppeja kierroista, vaikka usein ne ei siirry koko liikkeeseen, mikä on kaikkinensa niin erilainen tilanne. Koko liikettä AVO-matkalta alkuun, paljon läpijuoksujakin. Jos ennakoi aivan niin, että ei lähde/ pysähtyy itse, käydään sanomassa, että ei käy ja aloitetaan alusta. Eli ei tavallaan anneta toista mahdollisuutta uudella käskyllä/ houkutella. Jos tulee kovasti hissutellen, niin läpi. Jos pysähtyy huonosti, ei palkkaa. Voi käydä korjaamassa oikeaan kohtaan. Tätä ei pidä ihan liikaa koko liikkeenä jankuttaa. Ja luoksareissa pitää taas muistaa palkata myös jätöistä = lisää intensiivisyyttä odotukseen.

Ja ennen kaikkea, tässäkin niin kuin muussakin, mun pitää miettiä mitkä on mun kriteerit ja sitten pysyä niissä! Eli aina vaaditaan samat jutut ja säännöt pysyy. Miten tämä on mulle nii-in vaikeaa?!

Wiu on vahva silmäkoira, mikä näkyy esim. luoksareissa ja ruutuun menossa & stopeissa matalana juoksuna ja ”kyyryinä” stoppeina, eli ei mene ryhdikkäästi. Sinänsä ei virhe, muuten kuin esteettisesti. Ja eihän se luoksari kovin vapautuneelta näytä… Tätä en jotenkin ole itse ajatellut… lähinnä niin, että ei ole mikään aijaaja tai banaanina kohteeseen juokseva. Mutta kyllähän sen liikkeessä ja tekemisessä se silmänkäyttö näkyy, nyt kun Pia sen mainitsi.

Juteltiin, että kovasti Wiu on intensiivinen koira, mutta myös kiltti ja kuuliainen sekä herkkä. Vaikka kyllä se kestää myös palautetta sopivalla tavalla annettuna, jos tekee huonosti. Siitä kuulemma saisi aika hienon. Aijaa :D …kunhan vaan osaisi ;)

Mun on nyt koulutuksessa jotenkin vaikea ajatella alempia luokkia, jotenkin kokoajan teen EVL mielessä. Esim. kun Pia sanoi, että otetaan kokonaisuuteen hyppy, niin sanoin että käykö metskunouto, kun ei me olla ikinä tehty ALO/AVO hyppyä… Ja pitää nyt oikeasti yrittää olla vertaamatta Skippyyn. Wiun kanssa yhteistyössä ei nytkään ole mitää vikaa, vaikken sitä vielä tunnekaan kuin omia taskujani.

Kuvat Riikka Karplund -KiiToS!! :)

Tulipas nyt sekava…mun pitäisi aina makustella asioita yön yli, ennen kuin pläjäytän ne paperille. Kun ei ne näyttävästi vielä ole jäsentynyt itsellekään. Ehkä teen tän uusiksi huomenna :D