Viime viikonloppu meni nii-in ihanasti mökkeillessä ja viikonlopun kruunasi uusin Bond leffassa –oli hyvä! Koirat vietti reenivapaata lenkkeillen & mökillä itekseen touhuten. Tai sunnuntaina tehtii Skippylle vielä esineruutu, samaan tyyliin kun "leirillä". Eli sai nähdä kun Pasi vei 3 esinettä alueen takaosaan. Haetutin 2, meni oikein nappiin. Se oli sitten maastojen osalta reenit siinä ennen seuraavan sunnuntain koetta. Figo haki sen kolmannen ollen taas aivan tohkeissaan, kun hän pääsi mettään töihin!

Tällä viikolla on tullu joka ilta tottisteltua, välillä vaan omassa pihassa, tiistaina Pyhäniemen koululla Sannan lauman kanssa ja torstaina Hlassa Joosen kentällä Tanjan lauman kanssa.

Kippe on tehny vaihtelevasti pieniä osasia ja välillä koko liikkeitä/muutamia liikkeitä putkeen. Osasina tehty etenkin kapulan korrektia nostoa, sivu-maahan-sivu sekä tänne(suoraksi eteen)-sivulle-tänne. Jääviä (nämä nyt varmat) ja sitä saakelin seuraamista. Meijän tekeminen ei tällä hetkellä ole kovin korrektia ja nättiä, sellasta, kröhöm, aika rouheeta. Kippe on ollu sellasilla kiekoilla nyt joka kerta, että haukkua meinaa tulla luvattomankin paljon. Pitäisi taas vähän löytää tasapainoa vireen ja tekniikan/tarkkuuden/keskittymisen/työskentelyn kanssa.
 
Torstaina päästiin tekemään esteetkin, joskin aika haastavassa valaistuksessa. Pimeässä kun syntyy varjoja ihan erilailla, lisäksi A oli vähän erikoisempi, kun oli metallinen ja ”askelmat” oli vähän erikoiset. Kainolla oli aika paljon ongelmia A:n kanssa (vaikka se normisti on varma menijä), päädyin siis auttamaan alkuun, koska en halunnut yhtään epäonnistumista. Saatiin hyvät estenoudot tehtyä niin A:lle kuin metriselläkin.
 
Wiukin on päässy tokoilemaan joka päivä. Välillä se on tosi kiireinen pikkuneiti, kun lenkkeilee, tokoilee ja aksaa samana iltana. Mutta eipä tuosta ole potku vielä kesken loppunut. Tietty pitää muistaa pitää vähintää yksi täysin reenivapaa päivä/vko. Wompatti on tällä vkolla tehny tokossa aika perusliikkeitä; seuraamista (kuinka ollakaan?), jääviä, luoksetuloa ja noutoa. Kaikki liikkeet on ihan palasina vielä ja tehdään vaan osia. Me tehdään sellai hiljaa hyvä tulee-tahdilla (enkä nyt siitä hyvästä tiiä siltikään) :) Aikamoisia haasteita tuo pikkukoiruus asettaa mulle. Välillä ollaan samalla kartalla, toisinaan taas ei. Eli reenit onnituu vaihtelevasti. Vaikea säätää tuo säkkärä oikeaan mielentilaan. Sehän on hirmu nopea ja kiihkeä, toisaalta kuitenkin helposti passiivinen. Tanja esim. eilen huomasi, että Wiu ei oikeasti osaa tulla sivulle ilman liikeapua. Avuksi riittää pienikin käden liikautus tms. Mutta jos sanon vaan sivu, kattoo Wiu ihan hoomoilasena. Tai sitten siirtyy sivulle seisomaan, ihan vinoon, liian eteen jne. Eikä itse ilman multa tulevaa pientä apua tarjoa mitään. Hupsista kerpele. Tullu sitten tällainenkin vahvistettua... Että ei meiltä työsarka kesken lopu, etenkään kun ohjaaja itsekään ei näyttävästi aina tiedä mitä tekee/haluaa.

Vaikeinta silti on se vire ja aktiivisuus juttu. Sekä tietty se, että ollaan yhdessä samalla aaltopituudella tekemässä. Tämä on nii-in vaikeaa ”uuden” koiran kanssa. Kun Kipen kanssa ollaan kuitenkin huonollakin reenikerralla jotenkin yhtä, ja tiedän mitä teen ja mikä toimii (noin pääsääntöisesti). Wiun kanssa itse liikkeiden lisäksi haetaan vielä yhteisiä säveltä ja toimintatapoja.

Viikonloppuna olisi sitten kisat&kokeet tiedossa, ja siinä välissä kummilikan 1v. synttärit!