Mie tykkään syksystä (joka tuli taas vähän huomaamatta)! Viikonloppuna oli tosi kaunista&lämmintäkin ilmaa, maanantai aamulla lenkille lähtiessä havahduin, että kait se on syksy nyt, kun elokuukin vaihtui SYYSkuuksi. Ja meidän takapihan koivut kellertää jo, samoin heinikko. Syksyn kuulaat ja viileät ilmat on niin ihania, ei tartte hikoilla jokaisen kahta askelta pidemmän matkan jälkeen… Ja koiratkin tuntuu jotenkin loputtoman energisiltä kesään verrattuna!! Likoilla kyllä ehkä vaikuttaa juoksujen/ valeraskauden loppuminen. Wiu on sittenkin vielä pentu  se on ollu ihan villi aamuisin; roikkuu pyyhkeissä kun kuivataan ulkoa tullessa, päiväpeitossa kun petaan sänkyä ja harjassa kun lakasen kuistia.
 
Maanantaina töiden jälkeen oli tarkoitus mennä salille, mutta koska Pasilla työpäivä venähti asiakastapaamisessa, meninkin suoraan kotii ja lähin koko lauman kanssa maastoon juoksemaan. Olipa siistiä! Loppulenkki tultii uusia maastoja pitkin; osuttiin sadepilven alle, rämmin nilkkoja myöten kosteikossa ja välillä kiipesin nelivedolla kalliota. Mutta oltii kaikki aika tohkeissamme uusista reiteistä!
 
Illalla Pasin kotiuduttua reenattii kotipihassa. Kuin kivoja noi pihatreenit onkaan? Kaikki koirat saa touhuta tarpeeksi eikä silti mene koko iltaa matkoihin&kentällä seisomiseen.
 
Wiu on kepeissä edennyt niin, että tekee nyt kahta 6 kepin pätkää peräkkäin. Tai hypyn/ putken kautta. Eli Pasi on leikkinyt kahdella 6 kepin pätkällä, tulee samalla harjoteltua eri sisäänmenoa kulmia. Ja kuinka näppärästi Wiu onkaan oppinu eri sisäänmenokulmat, se on oikeasti paljon taitavampi kuin Figo! F vaatii paljon enempi saattamista ja tukea. Tämä ei tietenkään ole F:n vika, sitä vaan ei ole aikoinaan osattu opettaa yhtä järjestelmällisesti ja ajatuksella. Wilma on tehny myös kohtitulo harjotuksia –siis että tarvittaessa tulee Pasin käteen, kun helposti on alkanut tekemään bcmäisiä kaarroksia. Keinukin alkaa olemaan aikas hieno. Pikkuhiljaa se oppii kaikkea uutta aksan saralla, vaikka tekemistä ja opeteltavaa kyllä riittää vielä pitkäksi aikaa!
 
F on tehny vähän tottistakin (lokakuun BH –here we come! Niin varmaan…) Ollaan vähän työstetty seuruun paikkaa taaksepäin, kun ei se ehkä voi seurata oikeasti koiranmitan verran edellä! F on ylivoimaisesti meidän koirista paras käyttämään takapäätään!! Se muuten muisti tunnarinkin, kun pelleiltiin sitä pari kertaa. Hauska mies, on niin hirrrrween tohkeissaan aina, mitä tahansa pääseekin tekemään! Viikonloppuna F:llä olisi piirimestikset Vääksyssä, la yksilöt ja su joukkue.
 
Kipa on palautellu sunnuntain kisoista –pääpaino asenteessa ja liikkeiden pikkuosissa (mm. kapulan palautusta vinoista kulmista, kaukojen tekniikkaa, nopeutta jääviin yms.). Miten, oi miten, saisin sille ton asenteen myös sinne kisakehään?! Se osaa olla niin täpinöissään -kotona.
Pihareeneissä tehtii kerran aksahöntsäilyäkin. Parilla hypyllä ohjauskuvioita, Pasi neuvoi. Me "osattii" ainaki sylkkäri, poispäinkäännös, jaakotus, valssi… Aloin jo kisakalenteria pläräämää (vitsivitsi)!


En tiiä onko kadonneen treeni-innonkin löytyminen syksyn ansiota?! Noh, joka tapauksessa nyt on taas ollu enempi motivaatiota reenailla. Vai olisiko se sittenkin nuo syyskuun kolmet tokokisat mitkä motivoi…? Ehkei kuitenkaan, sillä olen innostunut tekemään myös EK-juttuja ja tokoiluttanu myös Figoa, ja Wiutakin. Ja hakuillukin. Wiu on niin makee hakukoiran alku! (oonko maininnu tän joskus aiemminkin?) Haun alkuharkathan on tavallaan aika yksinkertaisia. Kuitenkin kun miettii taaksepäin, on Wiu tänä kesänä oppinu (näissä kuitenkin melko vähäisissä reenikerroissa) käyttämään nenäänsä. Ja jo yksistään se on kuulkaas hakukoiralle melko tärkeä juttu!! Se menee hienosti suoraan 50 metriin (ja pidemmällekin) haamujen avulla (ja muutamia kertojan ilmankin apuja) ja etsii kuitenkin sillä nenällään. Ja haamuja voi näyttää useamman kerrallaan, laittaa ne näyttäytymään jo 20m, mistä menevät koiran tietämättä 50 metriin tms. ”pikku kikkailua”. Ainoa, mitä en ole saanut korjattua on lähetysasento… kaveri on ihan rusinana, niin matalana mytyssä ja näyttää siltä ettei yhtään tiiä mitä on menossa tekemään… Kuitenkin tähän mennessä aina on ”ukko”-käskyn kuultuaan kirmannu eteenpäin. Hassua. Tai oikeastaan tyypillistä Wiulle.
 
No mutta, pääasia että tekemisen into&ilo on taas löytäny tiensä tänne(kin) osoitteeseen