Puuh, mitkä kolme päivää. Putkeen mennyt (not) viikonloppu alkoi oikeastaan jo torstai-iltana. Pasi oli illan työreissulla, minä lenkitin koirat normaalisti pimeässä metsässä ja tein likkojen kanssa tokotreenit. Illalla Wiu ehti ottaa kunnon unet ennen vikoja iltapissatuksia. Unilta noustessaan ontui tosi vahvasti oikeaa etusta. Eeeeiiiikä, toki kaikki mahdolliset synkät ajatukset ocd:stä yms. pyöri päässä, niin että yö meni enempi ja vähempi huonosti nukkuen.

Perjantaiaamulla soitto eläinlääkärille ja saatiikin onneksi aika iltapäivälle. Diagnoosi oli lihasvamma, aristi lihaksistoa painellessa lavan alaosaa ja olkavarren lihaksistoa ihan selkeästi vinkuen ja rimpuillen. Taivuttelut, vennytelyt, varpaiden painelut ym. ei aiheuttanut mitään reaktioita. Mutta koska halusimme nukkua jatkossa yöt kunnolla, kuvattiin varmuudeksi olkapäät. Oli siistit&puhtaat, jesjesjes!!!!!! Illalla mahd. myöhään pienen harkinnan jälkeen vielä hieman pöhnänen Wiu Epille&Miksille hoitoon, kun muun lauman suunnitelmissa oli kisa- & kylpyläreissu Turkuun.

vasen olkapää

oikea olkapää

03.45 lauantaiaamuna soikin sitten herätyskello ja eikun reissuun. About 5km ennen ATT:n hallia onnistuin ajamaan tiessä olleeseen kuoppaan; takarengas rikki. Eikun renkaan vaihtoon ja oltiin ihan ajoissa kisapaikalla. Mun aamu menikin lauantaina avoinna olevaa rengasliikettä googlen&0100100:n avulla metsästäen ja noin 50 puhelun jälkeen sellainen löytyi (mitkään vianorit tai euromasterit ei toki ole auki kun arkisin... ..). Pojat jäi kisapaikalle ja minä kohti rengaspajaa. Tällä kertaa diagnoosi oli, että vannekin on paskana, mitään ei voida tehdä...uusi vanne olisi tarvittu Subaru-liikkeestä.

F ja epäonnen takarengas...

Pasin lähtökohta startteihin ei siis ollut mikään ihanteellinen, lievää vitutusta ilmassa. Ja Figohan huomaa sen aina ja takuuvarmasti. Eikä se ala mielistelemään tms. Noup. Se heittää lisää vettä kiukaalle! Koska tämä oli tiedossa, olisi pitänyt vaan jättää kisat väliin. Tuloksina 10-HYL-HYL. Keskimmäiseltä radalta F poistui sylikyydillä ja viimeiseltä suorittaen itse oman radanlopun päättyen suoraan hihnaämpärille (yleisöllä on usein hauskaa F:n suorittaessa)... Laitetaan nyt videot tännekin taas muistoksi: EKA RATA ja VIKA TAKA (keskimmäinen jäi kuvaamatta kun kuvaaja viiletti pitkin Turkua rengasliikettä etsien...)

Ja koska huumori alkaa olemaan vähän lopussa noiden auto-ongelmien kanssa (niitä on ollut aikalailla riittämiin viimeisen 1,5v. aikana), oli meillä molemmilla kunnon tatti otsassa. Totesin, että turha lähteä tällaisissa fiiliksissä kylpylään funtsimaan rengasongelmia ja huomista kotimatkaa. Kotimatka alkoi siis heti kisojen jälkeen, alle 80km/h vararenkaan voimin takas Lahteen.

Paska reissu, mutta tulihan tehtyä.

Lauantai-iltana Wiun saavuttua hoidosta Skippy vissiin joutui toteamaan, että ei siitä pääse näyttävästi millään eroon...
Likat leikkivät ensimmäistä kertaa keskenään -melkein puolivuottahan siihen meni ennenkuin Pönninen vähän heltyi.
Paljon puhuva tuo Wiun ilme ylimmässä kuvassa -ei ehkä vielä ole varma tuleeko turpaan vai onko tää leikkiä?!
(sori kuvien laatu, otettu pimeässä olohuoneessa kesken leffan katselun...)