No tulihan taas käytyä yhdet kisat. Olisi kyllä voinu jättää käymättäkin...

Laitetaas kuitenkin pisteet selostusten kera.

Paikkamakuu 9. Hyvin makasi. Koiran luo takasin tultaessa vähän suhisin Kipelle, jotta olisi hereillä. Kattoa tapittikin mua ihan kivasti. Silti ekalla sivu-käskyllä kyynärät vähän vaan nousi, toisella käskyllä sitte kunnolla ylös.

Koira hetkeksi autoon. Ennen omaa vuoroa leikittii narupallolla ja vähän ihan leikkien kaukoja ja sivulletuloja. Teki ihan normaalisti, iloisesti&rennosti. Joten ihan kivoilla fiiliksillä kehään. Mullakin oli ajatukset kasassa, ei jännittänyt ainakaan omasta mielestä mitenkään överisti. Koitin keskittyä koiraan. Seuraamisen alussa mielessäni kehuinki koiraa että hyvin menee, kunnes sitten lässähti kun pannukakku. Kippe oli ihan kuutomolla alkupätkän keskittymisen jälkeen... Ihan totaalista matkalaukku seuraamista tai oikeammin sivulla käppäilyä, ei se töitä tehny, ainakaan kunnolla.

leiki mun kaa! se me osataa ja se on kivaa!

Seuraaminen 7 1/2. Äh ja voi. Ei tuntunu yhtää kivalta. Ehkä mullakin sitten vähän pakka hajosi kun koira oli ihan pihalla. Ja nyt musta tuntui, että ei niinkään ottanut etäisyyttä minuun, vaan ihan rehellisesti ei vaan keskittyny yhtää eikä tehny töitä. Ei siis niinkään väistäny/ihmetelly mua. Oikeastaan nyt mietittyäni tuntui enempi, että se vaan perseili tyylii "ai tää onki koetilanne, no ei tässä palkkaa tule eikä mamma kyllä voi mua ojentaakaa". En sitten tiiä. Vai oliko vaan vanhaa mun jännityksestä johtuvaa laamailua...?!

tää kuva kertoo aika paljon...

Liikkeestä istu 10. Jeeeiiii, ainoa liike mikä onnistui. Se kertookin jotain tästä koesuorituksesta.

Luoksetulo 0. Ei stopannu ollenkaa, hipsi vaan tulemaan...Enkä minä edes antanu uutta käskyä. Maahanmenoon 2 käskyä, lopussa ei siirtyny sivulle... Että näin. Positiivista oli se, että tuli viimesen pätkän mun eteen tosi vauhdilla, eli ei nyt ainakaa arastellu mun lähelle tuloa.

kato aika hyvin merkin kohdalle (jos ei olisi ite lähteny hipsuttelemaan...)

Ruutu 0. Tämä oli ISO pettymys, koska treeneissä paikassa kuin paikassa merkeillä kun merkeillä on tehny hienoja ruutuja. Nyt stoppasi ite ruudun eteen!??! Koitin korjata, mutta en saanu mieleiseeni paikkaan joten kutsuin pois.

siis missä se ruutu nyt on?!?!

Hyppynouto 9. Palautti kapulan suoraan sivulle ja vinoon. Siis eteenhän sen pitäisi palauttaa? Tämä ehkä vähän munkin piikkiin, koska olin liian lähellä hyppyä, joten tuolla tosi liukkaalla parkkiksen pohjalla sillä ei ehkä yksinkertaisesti ollu mahdollisuutta tulla siihen eteen, kun ei hypyltä ehtinyt jarruttamaa. Olisin voinu jäädä kauemmas esteestä....

Metsku 0. Jeps, nosti ja alkoi palauttamaan -tiputti. Otin sitte ihan "treeninä" loppuun, eli liikuin ite ja kannustin koiraa, niin että sain kun sainkin sen kapulan käteen.

Tunnari 7. Kivasti kapuloille, haisteli, nosti oman kohdalle tullessa, tiputti, haisteli, nosti oman, tiputti, haisteli, nosti oman ja palautti. Ihan pientä arpomista siis....

Kaukot 5. Kuitenkin ihan tyytyväinen olin alkuun, vasta 2 vikaa vaihtoa vaati ylimääräsiä käskyjä. Eli kaukot on kisatilanteessa parantunu (kaikki muu onki sitte huonontunu....). Ei näissä nyt koomaillu, vasta vikoissa vaihdoissa alkoi epäröimään, mikä varmaan johtuu siitä, että olen nyt tosi paljon palkannu ekasta noususta / joka vaihdosta kun olllaan tehny tekniikkaa.

Kokonaisvaikutus 7.

Suorituksen aikana mua vaan huvitti, että näimpä sitte taas tällä kertaa. Kovasti yritin kehua koiraa ja nollata joka liikkeen jälkeen, missä mielestäni onnistuinki ihan kohtuullisesti. En siis ainakaa tietosesti halunnu näyttää koiralle, että perseelleen menee. Jälkikäteen sitte alko kyllä vähän masentamaa, kun mietti, että koko saakelin talvi treenattu säännöllisesti ja ajatuksella, ja näin hyvin menee sitte kisatilanteessa. Sitte joku tulee kisoihin tyyliin "ei olla reenattu koko talveen, oho, tuliki ykköstulos", että kuin se voi olla toisille niin helppoa?! Ite saa hakata päätä seinään kisasta toiseen....

Ja sitte pidemmälle ajateltuna, ei meidän varmana kannata mihinkää hakukisoihin menosta edes haaveilla. Jos se paineistuu pelkästä kisatilanteesta noin, että seuraaminen on totaalisen perseestä, niin mitäpä sitten kun siihen alkuun lisää vielä ampumisen........?

Mistä tulikin mieleen, että sunnuntai ammuttiin Skippylle. Ihan leikin lomassa, pitää taas alottaa helposta, kun on talven tauko takana. Vähän korvat käänty, mutta leikki ihan vapautuneesti. Ja varmasti saan taas aika nopeesti siirrettyä ampumisen seuraamisen yhteyteen. Mutta se ei tietty mitään takaa, että se treeneissä sujuu.... ....

Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. No tuskin kuitenkaan heitän, sen verran itsepäinen olen. Ja tässä kun on viime aikoina kuullu ystäviltä&kavereilta nyt nii-in paljon isompia murheita, niin osaa sitten pistää nämä omat "murheet" oikeisiin mittasuhteisiin. Näihin tunnelmiin.

älä nyt mamma, mua hymyilyttää!

Kaikesta huolimatta, ja juuri siksi, Skippy on maailman paras pieni borderscollie!!!
Eihän se koiran vika ole jos omistaja ei osaa....!

Kaikki kuvat Aino Vakkilainen, iso kiitos, oli paljon aivan upeita kuvia.
(jäipähän tästäkin päivästä jotain muisteltavaa jälkipolville hienojen kuvien merkeissä)