…hakata päätään seinään kerta toisensa jälkeen? Peruspositiivisena ihmisenä haluan ajatella, että se on osoitus sitkeydestä, halusta päästä tavoitteeseen ja kaikkea muuta ylentävää. Voi toki olla että joku sivullinen ajattelis, että tyhmähän toi on ku ei tajuu lopettaa :D

Eli siis, Varkaudessa kisaamassa lauantaina. Matkaseuraksi tälle 12h kestäneelle tourneelle saatii Elina&Njodi sekä Rem-pentunen. EW:t tipautin matkalla porukoille, kun Pasi oli Helsingissä Jokerien pelissä&tupareissa. Onneksi jätin hoitoon, kun kotiinpaluu venähti sinne ilta kympin-yhentoista hujakoille. Tuomaroinnin suoritti Markku Mäntynen. Ja näin sitten tällä kertaa hakattiin sitä päätä;

Paikkaistu&-makuu 10; vajaa sivulle nousu maasta, muuten ok.

Seuruu 6; meinasin tähän laittaa että koira keskittyi huonosti. Mutta niin kyllä keskityin minäkin. Ehdin kaavion aikana miettimään suunnilleen seuraavan viikon asiatkin… Ja koska tuo koiruus on sellainen sielun peili, niin samoin sitten sekin teki (no ei se varmaan tulevaa miettinyt, mutta yleisöä yms.). Eli alisuoriuduttiin molemmat.

Idari 0; istu=seiso, seiso=seiso, maahan=joku istu/maahan välimuoto… Jepjep. Tätä mä en ota ihan kokonaan omaan piikkiini. Joo seuruun ja ton ekan väärän jälkeen otsassa kasvoi sellanen metrin mittanen tatti, mutta hei silti…! Eli siinä se ykkönen sitten menikin.

Luoksetulo 9; hidasta laukkaa välit…ok stopit Kipeksi.

Ruutu 8; stoppasi possu ihan ruudun etureunaan eikä ollut aikomustakaan lähteä korjaamaan paikkaan. Minä sitten jäädyin kanssa, sanoin jonkun ihme st… eiku maahan. Kävi istumaan. Uusi maahan-käsky. Loppu hyvin.

-TAUKO-  …jonka aikana fiilikset oli kyllä aika paskat. Ihan olisin kotiin lähteny, jos Elina ei olis ollu mun kyydillä. Tai aika lähellä se oli ettei molemmat lähdetty! Onneksi ei lähdetty, kun Elina&Njodi tsemppasi toisen osuuden niin, että saivat ykkösen ja Jorppa valioitui!!!

Sain kuitenkin sen tatin katoamaan, tai ainakin pienenemään. Ihan hyvin kokosin itteni uuteen kehään menoon.

Ohjattu 9; haettava (oikea) oli ruutunauhojen edessä. Hetken Kipa siellä mietti jääkö ruutuun mutta toi kuitenkin sen kapulan.

Metskuhyppy 10; hidas palautus ja siinäjatässä jäikö vähän kauas eteen istumaan.

Tunnari 9; oli taas epävarma, tai varmisteleva, haistelu ja taisi kyllä oikeasti siirtää yhtä väärääkin…

Kaukot 6,5; eteni taas about sen koiran mitan verran :) Oikeasti näille on pakko sittenkin jaksaa alkaa tekee jotain jos meinaa mennä SM-joukkueeseen…

Yhteensä 460 pistettä ja II-tulos

Kyllähän se vaan on niin, että meidän suoritukseen vaikuttaa tosi isosti mun päänsisältö ja asenne. Jos en ite saa hyvää keskittymistä, itsevarmuutta, asennetta ja rentoutta, niin se vaan näkyy edelleen tosi paljon Skippyn tekemisessä. Eli hyvä tai huono suoritus lähtee aina ihan minusta itsestäni.

Sunnuntai meni sitten henkisen tasapainon säilyttämiseksi aivan muissa merkeisssä. Ajelin aamusta Järvenpäähän keikkumaan Emman&kummilikka-Annin kanssa. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi laskenut mäkeä Stigalla, ryöminy lumitunneleissa, leikkiny piilosta ja lukenut satuja! Mutta viimeistään tämän päivän jälkeen toko&kisatulokset oli taas oikeissa mittasuhteissa.

Toko on hauska harrastus. Ei se ole niin vakavaa. Pääasia, että koira on sellaisessa kunnossa että kestää touhut ja että se tykkää niistä!

Mutta kyllä me se saakelin vika ykkönen vielä jostain kaivetaan!!! Nyt pitää vähän muuttaa treeniä taas kokonaisuuksista pienempiin paloihin ja lisätä vähän haastetta. Kipa kun on näillä tätipäivillään hieman ite-viisas ja ottaa vähän omia vapauksiaan liikkeissä, kun nii-in hyvin tietää mitä tulossa on! Hölömö (rakas) pilikkupää <3