Pitkään ollu ajatuksena kuvata Wiun seuraamista, mutta en ole raaskinu pyytää Sannaa kuvaamaan ulkona pakkasessa ja viimassa... Nyt pitkästä aikaa pääsin Wiun kanssa halliin reenaamaan, kun Pasi makaa kotona oksutaudissa eikä tietty päässy aksaamaan. Jotenka Riikka sai jäädyttää sormensa, sori :)

Kovasti olen yrittänyt päästä Wiun kanssa tässä samalle aaltopituudelle ja löytää käyttöohjeita. Kontakti putoili ja pää eli aika paljon. Tai oikeammin pää oli alhaalla etenkin lähdöissä. Nyt tietty on käyny sama juttu kun Kipankin kanssa aina, että kun olen vähän nostanut virettä ja intoa, niin paikka on lipsahtanu eteen. Ei tässä kyllä työsarka kesken lopu :D ...niin ja toi haukkuminen, mitä nyt en edes tässä työkoneella kuule, kun en viiti pitää ääniä. Mutta tiiän että se haukkuu ihan hirrrrrrmusti -kiroileva Wiuska!

TÄÄLLÄ viideota itelle muistoksi, kiva kattoa sitten kun Wiu on jo iso ja osaava tokokoira ;)