Keskiviikkoisin meillä alkaa treenit vasta ilta ysiltä joten itsensä tsemppaamiseen aina hieman aikaa. Siihen aikaan itsellä alkaa silmä jo pahasti luppaamaan.

Olin katsonut valmiiksi yhden Jennin ratapätkän, mutta hallilla olikin valmis rata, joten ei viitsinyt ruveta sitä purkamaan.

Ensin treenasin taas puomia. Tällä kertaa hieman eri tavalla. Ensin päädystä vapautus ja jälkimmäisillä kerroilla vein koiraa kauemmaksi alasmenokontaktista. Pari kertaa otin koko puominkin. Vauhdin pyrin pitämään hillittynä, jotta saisimme joka kerta onnistumisen ja saisin koiralle paremmin kerrottua mitä siltä haen. Ainakin oli mukavaa, että joka kerta sai palkata koiran. Ja itse asiassa kun lopussa tein rataa, niin Figon puomit olivat parempia kuin aikoihin. Tosin tällä radalla oli mahdollista tukea Figoa puomin loppuun asti.

Radalla oli paljon kohtia joissa pääsi treenaamaan sylivekkiä. Ne sekä niistot toimivat kyllä tosi hyvin kun vain malttaa tehdä loppuun asti ja Figon tapauksessa käskyttää riittävästi. Se alkaa käydä jo radalla niin kuumana, että vaatimustaso on oltava koko ajan korkealla. Vielä se ei kestä aivan ylimalkaista vedätystä ja huutamista rimojen päällä, sillä silloin pudotuksen riski kasvaa. Riikka sanoi, että aika monessa kohtaa hypyt alkoivat olemaan sellaisia, että koira joutui tosissaan työskentelemään pitääkseen rimat ylhäällä. Eli tätä vedätyshommaakin on pidettävä treenilistalla pitkin matkaa.

Meno kyllä tuntui hauskalta ja pidin mielessä sen etten välitä jos jostakin mutkasta ei nyt tule aivan täydellistä, vaan katsoin enemmänkin kokonaisuutta. Hauskinta on, että ainakin treenivedoissa yhteispeli alkaa minun mielestä olemaan jo aikasta loistavaa. Vielä kun hiotaan lisää tiettyjä juttuja.

Pasi