Muutamat hakutreenit jääny päivittämättä, mutta ei niissä ihmeempiä. Wiu jatkanut niin ilmaisuja etsinnän yhteydessä kuin tyhjiäkin. Viimeisimmissä treeneissä oli vähän tuhma "pelastuskoiramainen" työskentelijä; yhden ukon nosti suunnitellun tyhjän läpi oikoen ihan vinoon, kun sai hajun... ei paljon huutoja kuunnellut. Samoissa treeneissä yksi tyhjä venähti ehkä 200m syväksi :D yms. pientä omatoimisuutta. Ilmaisut&suorapalkat sekaisin samoissa treeneissä on toiminut heti alusta asti, eli jatketaan niin.

Kyllä on säät vaihdellut niin, että suunnilleen joka päivä paistaa ja sataa! Hieman vaikeuttaa noita ulkohommia, kuten terassin öljyämistä, kun ei oikein tiiä milloin uskaltaa alkaa tekemään ettei heti sataisi...

Skippy&Taija kävivät ennen koetta muutamat treenit, yhdet ihan pelkkää ilmasua tuolla pellolla ja sitten mettäetsinnät. Itse koe oli lauantaina 16.5. Nurmijärvellä. Lähdin mukaan ketyksi ja matkaseuraksi. Ja olisin tarvittaessa ohjannut tottikset. Koepaikka oli ihana talon pihapiiri ympäröivine peltoineen & metsineen, kaikki samalla parkkeerauksella. Sää oli ihan huikea ja ilmapiiri leppoisa, joten koepäivästä muodostui kyllä oikein mukava! Vielä kun Tanja oli Konun kanssa haku-uraa korkkaamassa (hienolla ykköstuloksella, luokkavoitolla ja eka koulari HK1!), niin oli hyvää seuraakin :) Tällaista pitäisi koiraharrastuksen aina olla -hyvää fiilistä parhaassa seurassa!

Tuloksellisesti Koposen koe ei nyt mennyt hyvin. Mutta ei se kyllä yhtään haitannut. Sanoinkin Taijalle kun lähtivät ekana osuutena henkilöetsintää suorittamaan, että pääasia kun tulette molemmat ehjinä & iloisina metsästä pois :) Koponen oli ihan eka koira radalla, joka taisi olla melkein kokonaan aikamoista ryteikköä ja tuulta ei ollut pätkääkään... tämä ei mitenkään moitteena, ei se mahdoton rata ollut koska yksi VOI-luokan koira neljästä onnistui löytämään kaikki ukot!

Skippy oli työskennellyt hienoa tyhjää ekat 200m ja Taija oli ohjannut hyvin -näin ihan tuomarinkin (Ilkka Hormila) sanoin! Eka ukko oli noussut sieltä 200 metristä traktorinrenkaista tehdystä umpparista. Ilmaisusta täydet pisteet. Sitten oli hetken ollut vähän takkuisempaa työskentelyä, kunnes oli taas alkanut tekemään kunnon syviä pistoja. Syystä tai toisesta ei saanut hajua takakulmankaan ukosta ja homma loppui siihen kun Taija käveli 300m rajan yli. Eka ukko oli jäänyt ryteikköön ennen 100m rajaa. Loppuun oli käynyt sellai kivasti, että Koponen oli kuullut sen takakulman ukon liikkuvan piilossaan ja Taija oli oikein hetsannut että katso siellä se oli ja sinne jäi -oli kuulema vähän tätieläin innostunut ;)

Hatun nostot Taijalle -itse en varmasti olisi paremmin ohjannut ja ne ukot nyt vaan jäi, vaikka alue tuli systemaattisesti läpi käytyäkin. Taija halusi vielä tehdä esineet, kun ne oli seuraavana ilman suurempia odotteluja. Esineruutu oli pellolla, mikä tuotti joillekin vähän harmaita hiuksia. Ei tätielukalle, se nosti kaikki kolme hienosti! Tähän oli kiva päättää suoritus.

Olipa jännää olla vaan mukana... huh! Reissu oli kyllä kaikkinensa kiva ja antaisin Koposen milloin vaan Taijan käsiin uudelleenkin. Itse keskityn sen kanssa jälkeen tällä kaudella. En nyt jaksa sen kanssa takuta tuota hakua, kun ei se kokeessa tunnu onnistuvan. Vaikka sinänsä palaiset hanskassa onkin. Ja luulen, että nyt kesällä vauvan tultua ei oikein aika riitä treenata kahta koiraa kahdessa hakuryhmässä. Eli sen ajan minkä hakumettään pääsen käytän Wiuhun tällä kaudella. Voihan sitä joskus marraskuussa käydä taas kokeilemassa koetta sellai kylmiltään ilman koko kesän treenihinkutusta :D

EIkä saa mitenkään ymmärtää väärin, että en arvostaisi Skippyä. Nimittäin kahta en vaihda -toinen on Koponen ja toinen parhaat (treeni)ystävät!