Wiun kanssa ollaan tehty pitotreenejä. Olen vähän haastanut sitä tekemään virheitä; vetäny pikkupatukkaa sen suusta, tokoiluttanut sitä patukka suussa, hyppinyt ite jne. Ja kyllä vaan olen saanut epäonnistumisia aikaan. En tiedä onko tästä ikinä mitään hyötyä ilmaisua ajatellen, mutta ei tästä mitään haittaakaan ole. Käytän näissä pidä -käskyä, kun tuo sivulle eikä eteen kuten kaikki noudot&esineet (ei ainakaa tuo -käsky mene huonoksi).

Sunnuntaina Vuolenkoskella hakutreeneissä tehtiin siis puhtaasti etsintää. Wiu oli hieno! Etukulmat haamuina, seuraavat valmiina. 2. ja 3. oli laatikkopistot, 1. ja 4. suoraan edestä. Yritin ite tsempata lähetyksissä ja jättää turhat säädöt pois. Piiloilta toin edelleen hihnassa, ei siis mitään hallintajuttuja. Innokas tyyppi oli!

Tätieläimelle tehtiin ekalla pieni källi :D Etukulman jo käytetyssä piilossa oli vaan pressu ja itse mm oli noin 15m tästä syvemmällä. Kävi ensin superinnoissaan hyppimässä&haukkumassa(!) pressulle ja tuli pois! Toisella sitten otti aivot&nenän päähän ja tajusi edetä piilolle. Ei sentään ilmassu valepiiloa täpinöissään ;) Sitten pari tyhjää ja löytö. Olisi voinu löytää ilman tyhjiäkin, jos olisi tarpeeksi (eli paljon) edenny takalinjaa. Mutta ei haittaa näinkään! Hieno ilmasu oli aluetta eteenpäin, mitkä on Koposelle vaikeita.

Muutoin viikonloppu touhuttiin Figon kanssa sienikoirakurssilla :) Oli jotenkin kiva vaihteeksi olla koiraihmisten seurassa, jotka ei ole niin HC-harrastajia, vaikka koiratyyppejä ovatkin. Sai vähän erilaista perspektiiviä tekemisiin&erilaisiin koiriin. Figo pian 9v. taisi olla selkeästi vilkkain & toimeliain otus :D

Kurssi pidettiin TassuRiihen Niinan mökillä Nastolassa. Kouluttajana oli Eläinkoulutuskeskuksesta Erkku Kottonen. Kurssi koostuu kahdesta viikonlopusta ja yhdestä metsäpäivästä. Tämä siis se eka vkonloppu, eli aloitettiin ihan hajuerottelun alkeista. Alkuun opetettava haju on ihan perus Liptonin keltainen tee (helppo saatavuus).

Lyhykäisyydessään homma etenee niin, että ensin ehdollistetaan koira siihen, että kyseinen haju = ruokaa. Eli koiraa syötetään reikäalustalta, jonka alla on teepusseja. Tästä sitten niin, että teepussi pilttipurkissa (rei´itetty kansi) ja pilttipurkki isossa astiassa (esim. taikinakulho). Purkkia haistellessa naks+nami. Purkki oli isossa astiassa siksi, että koira ei niin helposti pääse siihen käsiksi suullaan/ tassuillaan. Tämän jälkeen purkki nostettiin yksinään lattialle. Ja sama homma; haistelu = naks.

Käytännössä tämä oli Figon kanssa sitä, että tökkäsi purkkia nenällä. Toki ehti tarjota myös tassulla läppäämistä, purkin kaatoa ym. temppukavalkaadiaan. Aika heti tajusin, että on Figolle vaan kosketusleikki, eli ei haistele yhtään. F saikin nopeasti hämypurkin mukaan, eli kaksi samanlaista piltti-purkkia, jossa toisessa tee, toisessa ei. Nyt olen kotona tehnyt ihan hajupurkin piilotustakin, kun jotenkin musta tuntuu, että parhaiten siinä tajuaa tämän olevan nenähommia.

Pitäisi vissiin ehtiessään/ jaksaessaan lukea kurssilta saatu materiaalia, että olisi viisaampi ja etenisi niin kuin kuuluu ;) Joka tapauksessa on oikein kiva, että F:lläkin on joku pieni oma projekti. Kovasti onnelliselta senioriherra vaikuttaa!

Koponen viilentelee peltorallien jälkeen.
Tämä on varmaan Wiun lemppariaikaa, kun ojat tulvii ja joka mutkasta löytyy lutrauspaikka :D
Onneksi nuo on puhtaita heinäojia, eikä mitään savipohjaisia...

Maanantaina sitten ”peruskauraa” eli tottisvuoro Hlassa. Koposelle taas PK-jutut läpi, hän oli taas kovin reipas esteillä! Wiun kanssa oli aika ekoja kertoja Se Tunne, mitä koiran kanssa tekeminen parhaillaan on. Eli tehdään yhdessä ja molemmat toisiinsa luottaen. Aika hienoa, mukava tunne joka saisi vierailla jatkossa useamminkin. Pitkältihän se on siitä kiinni, että itsellä on palikat kohdillaan, eiköhän 90% tule siitä. Olin kovin iloinen myös siitä, että ei olla turhaan käyty talvea tuolla tottisvuorolla, nimittäin Wiu on nyt omalla hallilla treenikavereiden keskellä jo rento & luottavainen ja pystyy hyvin keskittymään. Tai oikeammin minä varmasti olen sitä Wiun kanssa, mikä sitten heijastuu koiraankin. No anyhow, pystytään tekemään normaalia treeniä, vaikka toinen tekisi vieressä hyppynoutoa. Loppuvuodestahan Wiu ei kyennyt olemaan edes (remmissä) perusasennossa kontaktissa, jos joku teki samaa aikaa (pelotti, jännitti eikä voinut luottaa). Joten edistytty ollaan. Useimmillehan tämä olisi ihan peruskauraa, mitä ei erikseen edes huomioisi tai treenaisi, mutta meillä näin.