Nyt on talviloma ja muutto takana! Itse tavaroiden siirtäminen paikasta A paikkaan B oli alle kahden tunnin juttu, kun oli iso rekka ja tarpeeksi kantajia. Mutta se mikä edelsi tuota varsinaista muuttoa ja mitä siitä seurasi, ei sitten ollutkaa ihan parin tunnin homma... No nyt alkaa kuitenkin tavarat löytämään paikkansa uudesta kodista, makkarit odottaa vielä uusia tapetteja, mallit on kyllä jo haettu. Uusi koti tuntui heti Omalta ja kotiuduttii sinne tosi nopeesti. Skippyllä ehkä eniten ottanut aikaa kotiutua...sattui vielä kovin tuulisia öitä olemaan, ja se tietty pelotti. Nooh, eiköhän sekin ala sopeutumaan. Kipellä nyt vaan on noita omia erikoisuuksiaan!

Mietin, että kauako menee, että en joka päivä jaksa hehkuttaa uutta omaa kotia ja maaseutua...? Nyt jokainen lenkki on tuntunut ihanalta ja uutta tutkittavaa riittää, kunhan suurimmat lumet sulaisi pian pois!!

Meijän koti näkyy tuolla horisontissa. Takapihalta lähtee tuollainen päättyvä hiekkatie, jota pitkin pääsee pelloille ja metsiin. Koirat saa siis olla alusta asti irti, eikä tarvitsi olla kovin skarppina vastaantulijoidenkaan suhteen. Toistaiseksi ei olla törmätty keneenkään...

Peltoa, niittyä ja metsää tuntuisi riittävän

Ihanan kuraista <3

Leikki ja juoksutilaa pitäisi nyt olla riittämiin jopa pienelle pissasilmällekin

Kennelyskätkin on nyt köhitty, taisi siitä tulla 1,5kk hallitauko... Back to business, tässä muutama pikkupätkä Wiun aksaamisesta: PÄTKÄ1, PÄTKÄ2, PÄTKÄ3 ja PÄTKÄ 4. Rimat vielä maassa, kun oletettavasti kasvu voi edelleen jatkua, kun ekoja juoksujakaan ei ole vielä kuulunut. On Pasi pikkusen tehnyt hyppytreeniä suorilla sekä ohjausten kanssa pyöritellen. Mutta aikas vähän. Ihan hyvältä näyttäisi hyppy, mikä sinänsä ei ole yllättävää, kun katsoo tuon aropupun menoa ihan tasaisellakin  Ja Wiu tuntuu olevan aika kuuliainen siinä, että ei tee samaa virhettä kahta kertaa, jos jostain joutuu huomauttamaan. Kontaktit on vielä erillään, tässä yksi PUOMI. Aika ekoja kertoja kun Wiu juoksee koko puomia...ja Pasin palkkaus tulee vähän huonoon aikaan, kun katsoo juuri taakse.

Kipen kanssa ollaan ehkä himpun aktivoiduttu tokon suhteen. Mennä päräytin yhden kisailmonkin huhtikuun lopulle. Tai no, jäätii ekalle varasijalle, joten katsotaan käykö kutsu kisaamaan. Toukokuussa alkaakin jo PK-koekausi meidän osalta, kaksi koeilmoa tehty. JOS nyt juoksut ei juuri ala (niinkuin odotettavissa on) ja pilaa koesuunnitelmia... Mutta ei se niin kovin haittaisi. Mulla on nyt aika rento asenne kokeiden/kisaamisen suhteen. Meinasin jo talvella, että lopetan sen puolen kokonaan, kun tuntui jotenkin vakavalta, pakkopullalta ja ei yhtään kivalta ajatukselta... mutta sitten löysin sellaisen kivan ja rennon asenteen, että on halu mennä vähän haastamaan itteään.

ps. videot lisätty allaolevaan poikien kisaselostukseen.