Wiulla oli sunnuntaina Liedossa 3 lähtöä (2*agi ja hyppäri). Herätys oli taas järkkyaikanen, mutta onneksi en tehnyt turhaa matkaa.

Eka rata oli profiililtaan ihan kiva. Itseä ujostutti oikeastaan vain puomin ylösmeno, johon tultiin kaariputkesta aika pitkän vauhdinoton jälkeen. Suotta hermoilin, sillä Wiu teki sikasiistin kosketuksen kontaktiin. Puomin jälkeen tein sokkarin - Wiun oli mun mielestä vähän possuillut selän takana, sillä takatassut ei kyllä tainnut olla enää puomilla cheeky Lopussa sai vielä vähän ohjaajakin kipittää ja linjailla. Tuloksena NOLLA!!! ja sijoitus toinen.

Toisen radan haastavin kohta oli keinun jälkeinen elämä. Keinulta lähdettiin oikealle takaviistoon ja kohta sen jälkeen oli käännös joka piti saada hyvin taittumaan, jotta koiraa ei houkuttaisi putken väärä pää. Itse halusin saada vähän sivuirrotusta tai jäädä jopa vähän takaviistoon. Luotto keinun päähän irtoamiseen ei kuitenkaan ollut kovin korkea.
Wiu oli eka radan keinulla vähän ujo, ei pahasti mutta vähän kuitenkin. Niinpä me lämppäesteillä hinkattiin keinua useampaan otteeseen ennen toista rataa, mutta en ollut yhteenkään suoritukseen täysin tyytyväinen, koska tassut eivät meinanneet millään mennä nopeasti maahan. Niinpä sitten radalla kovasti kannustin Wiuta menemään keinulle. Tuloksena oli sitten puolittainen lentokeinu smiley Luulen, että Wiulle on alumiiniesteet vähän oudot, kun missään ei tule treenattua semmoisilla.

En viittinyt ottaa keinua uudelleen, sillä tuomari oli niin tiukkana siitä, että pitää mennä suorinta reittiä maaliin, jos harjoittelee. Ajattelin, että lentokeinu on pienempi paha kuin varovaisuus. Niin me sitten jatkettin vielä rata loppuun. Loppuosassa oli A, jonka alastulolla härnäsin Wiuta ja sainkin sen menemään hämyyn.


Tästä se alkaa :)
(tosi hyvä kuva pikasee pimeessä räppästynä...)

Hyppäri ei ollut profiililtaan mikään hirmu vaikea, mutta muutamassa kohdassa sai olla tarkkana. Alku oli aika perus-kaarre-rallattelua, jonne sokkari ja valssi väliin. Kepit oli tyhjyyteen, josta rata jatkui tiukasti oikealle takaviistoon. Luotan  Wiun keppeihin pomminvarmasti, mutta menin silti aika pitkälle saattamaan, jotta se näkisi takaaviistoon mun sijainnin ja siten tietäisi kääntyä oikeaan suuntaa. Keppien jälkeen vähän matkaa oli taas vauhdikasta rallatusta, jonka jälkeen yksi tarkempi vauhtikäännös, jonka jälkee eteen irrotus ja maali. Tulipahan taas testattua, että Wiu myös irtoaa. Tulos NOLLA ja voitto sekä Wiulle käyntikortti 2. luokkaan.