Koirarintamalla hiljainen viikko takana. Arkipäivinä ainoastaan Wiu kävi tiistaina treenailemassa lyhyesti, muutoin vaan lenkkiä. Sen mitä tuolla säkkipimeyden, sumun ja kurapaskan keskellä kaksijalkaisia nyt ylipäätään huvitti lenkkeillä...

Lauantaina oikein repäsin ja kävin senioriosaston kanssa hallilla höntsäämässä. Tehtiin ihan omaa agitokoa :D Kolme putkea, ruutu, tunnaripalikat, noutokapulat ym. sulassa sovussa keskenään ja siitä sitten lentävällä mielikuvituksella erilaisia temppuratoja. Tavoitteet täyttyi -kivaa oli ja koirat lähti tyytyväisinä hallilta ;) Päälle vielä isin seurassa kunnon metsälenkki Heinolan maastoissa. Olipa ihanaa nähdä päivänvaloa!!

Onnellinen koira <3

Samaan aikaan toisaaalla; Wiu urakoi Ojangossa kolme rataa. Ekalta rima alas ja olisko mennyt väärään putken päähän eli HYL. Toisellakin rima alas(?!) ja HYLky tuli siitä, kun Pasi palautti keinulle. Ei ollut tehnyt oikein hyvää keinua ekalla yrittämällä. Pasi päätti, että jos kolmannella vielä tiputtaa riman, niin kyllä huomauttaa siitä. Aiemmin ei ehtinyt, kun koira oli jo putkessa siinä vaiheessa kun olisi pitänyt stopata koko homma. Myöhästä se enää putken jälkeen olisi ollut. Viimeiseltä agiradalta sitten 0-voitto ja 2 EO-pistettä lisää ;) Ja palkinnoksi oikein hyvänoloinen patukka, mikä on pitänytkin ostaa!!

Olisiko ekoilla radoilla ollut vaan liikaa energiaa ja intoa, että vähän unohtui olla tarkkana hyppyjen kanssa?! Kiirekiirekiire... Neitillä oli nimittäin alla kolme tositosi vapaata päivää... oli kuulema ihan suu vaahdossa painanut menemään :D

Sunnuntaina senioriosasto sai taas aktivointia :D Pakko oli hyödyntää ihana valoisuus, pikkupakkanen ja yöllä satanut ohut lumikerros ja suunnata Vuolenkosken metsiin. Mun oli tarkoitus lähteä kerrankin Pasin seuraksi kisoihin, mutta en sitten jaksanutkaan (siellä niin menee koko päivä, vielä kun oli Lohjalla asti)...

Kiva oli metsäily sää!

Metässä olikin lunta niin vähän, jos ollenkaan, että saatiin hyvin jälkitreenit tehtyä. Figokin sai jäljestää. Sellai periaatteella että "kyllähän jokainen koira jälkeä osaa seurata". F:n kanssa kun ei jälkiä olla ajettu (paitsi kesällä yksi tossa takapellolla). Hyvin se selvitti koko n.400m pitkän jäljen (siellä täällä Froliceja muutama)! Nosti matkalta tunnarikapulankin ja lopussa olleen lelun :) ...ja oli kovasti itseensä tyytyväinen!

Kyllä miekin osaisin jälkikoira olla!

Koposelle joku olisko ollu 800m(?) jälki, jana 20m ja vanheni about 45min. 2 piikkikulmaa, jotka selkeästi teetti vähän xtratyötä (pitää keväällä tehdä näitä!), mutta kohtuullisesti selvitti. Hiekkatien ylitys taasen meni kun vettä vaan. Samoin lukuisat hirvien jäljet ja jonkun jalanjljetkin (jäätyneessä sammaleessa näki kivasti noita jälkiä). Hubailumielellä kun oltiin, niin jälkikeppejä korvasi pieni narulelu, pikku patukka, tunnari ja lopussa lypsykumi -kaikki nousi :)

Loppuun kunnon lenkki ihanassa säässä rapsakassa metsässä.

Lohjan kisat ei oikein olleet Pasin&Wiun kisat tällä kertaa. Joka radalla jotain, eli ei nollia. Oli kuulema ohjaajalla alusta asti vähän sippi olo, niin taasen huomasi sen, että ei se koiraurheilu vaan onnistu, jos itse ei ole 100%:sti mukana. Wiukin taisi olla jotenkin kovin terävänä, kun keskimmäisellä radalla oli pari kertaan tarttunut käteen kiinni, mitä on joskus harvoin käynyt, kun on tosi skarppina ja reagoi kaikkeen nopeasti ja voimakkaasti. Kun normaalisti esteet imee Wiljoa kun superimuri. Rimoja ei sentään tippunut yhtää.