…vaihtelee tuo keskeneräisen koiran kanssa treenaaminen (tai no eihän ne ikinä valmiita ole, mutta kun liikkeet ei vielä ole kokonaisuuksia, eli sillai keskeneräinen). Toisinaan treenien jälkeen on olo, ettei itse osaa opettaa mitään, hommat ei etene ja koirakin oli jossain omassa kuplassaan.

Toisinaan tuntuu, että jotkut pienet jutut on nytkähtäneet eteenpäin. Jopa että voisi jotain kisapaikkaa alkaa kattelemaan. Maanantain yhteinen hallitottisvuoro on ollu tosi hyödyllinen Wiulle; vieraita koiria yhtä aikaa kentällä tekemässä. Jännää. Ollaan myös saatu tehtyä ryhmäpaikkiksia. Näissä Wiu on ollut yllättävänkin hyvä. Oikeastaan se varmaan tsemppaa hirveesti ja laittaa laput silmille, ettei vaan vahingossakaan näe vieressä olevia pelotuksia. Eli ei todellakaan tuijottele tms. vieressä olijoita, enempi yrittää blokkaa ne pois. Silti tämä on ehdottomasti meidän heikoin lenkki kisatilannetta ajatellen; jos joku koira yhtään eksyy paikaltaan/ alkaa provosoimaan, niin en kyllä pätkääkään luota Wiuhun. Vastaa aivan saletisti enempiä miettimättä. Eli pitäisi tosi paljon treenata häiriötilanteita, että saisin luottoa paikalla(oikeastijavarmasti)pysymiseen. Ja näitä tilanteitahan suuremmalla todennäköisyydellä tulee juurikin niissä alaluokissa, ei niinkään ylemmissä/ PK-puolella.

Yksilöliikkeistä alkaisi varmaan ALO&AVO olemaan sellaisia, että voisi mennä kisoihin. Joo, paitsi kaukoja (ihan sitä I-M-I-settiäkin) pitää vielä jumppailla etäisyyden kanssa. Perusliikkeet (eli lähinnä jäävät & suora luoksari) sujui eilisellä vuorolla tosi kivasti, eli ne on ne eteenpäin nytkähtäneet liikkeet. Se seuruuhan on nyt sellainen ”mun näköinen”, eli asennetta löytyy, samoin painamista&poikittamista&pomppimista… Luoksarin stoppi mua edelleen vähän mietityttää. Päätin nyt antaa sille aikaa ja kaatoa miten muuttuu… saanko sille(kään) koskaan rakennettua sellasta hienoa liirausta, propably not :D Lauantaina (aksan jälkeen väsyneenä) ruudun paikan haut oli huonoja, ei ajatusta. Eilen taas hienoja ruutuja. Pidän nyt targetin (edelleen) ruudussa, niin saa aina oikeaa paikkaa vahvistettua. Noudossa tehty Jessican vinkeillä luopumista. Ehkä paranee? Nyt menee jo 90cm este sutjakkaasti edestakas (ilman kapulaa, hakee vaan namin alustalta) ja PK-A apparin avustuksella eestaas.

Wiun söpöpuoli, jota ei varmaan kukaan oman lauman ulkopuolella tunnista <3

Suurin murheenaihe on nyt ollut tuo meijän seniori-tössykkä Figo. Viikko sitten keskiviikkona lenkillä loukkasi vasemman etujalkansa. Oli tuoreita peuran jälkiä, jota koko jengi jäljitteli tohkeissaan. Hetken päästä vislasin Wiun pois, kun en luota siihen, etteikö eksy vähän liian kauas ;) Figoa ei kuulunu ja aattelin, että riemuitkoon nyt siellä jäljestellen ja jatkoin matkaa. Siis ajatuksella, että se ei ikinä hukkaannu ja pian ottaa meidän kiinni. No eipä ottanut ihan heti. Ehdin kävelemään koko lähimetsän läpi ja tulin takaisin lähtöpisteen hiekkatielle. Siinä mietin, että mistä lähen huutelemaan vs. onko jo kotona… kun sitten näin herran juoksevan meidän tulosuunnasta. Aivan kieli vyön alla ja –kolmijalkaisena-. Shit. En tietenkään tiiä missä/ kuinka kaukana loukannu :( Kannoin kotiin ja seuraavana päivänä ellille näyttämään turvonnutta rannetta, jolle ei käytännössä yhtään varannut painoa.

Viikko lepoa ja tulehduskipulääkettä. Turvotus on laskenut, ontuu selkeästi edelleen. Huomenna keskiviikkona uudelleen kuviin jne.  Kunhan ei vaan olisi mikään sivuside tms. katki… kyllähän se 8,5 vuotta ilman yhtään haaveria selvisikin!

Kylmää... jos joku on helppo potilas, niin F. Vaikka on se vähän mies kun sairastaa... ;)

Koponen on reenirintamalla vaan tokoillu/ tottistellu. Vähän hiottu merkkiä suoremmaksi, tunnarille menoa nätimmäksi, kaukoja taaksepäin, idarin seuruuosuutta jajaja... tietty sitä seuraamista muutenkin. Seuraaminen on aika, kröhöm, no suoraan sanoen kauheeta. Kyllähän tuo PK kyläkokeissa ehkä menee ;) (ja muualla ei tarttekaan). Vaikka on mulle heränny pieni ajatus, josko kävisi joskus jossain naapurimaassa kokeilemassa tokokisoja…? Jää varmaan kesän SM-joukkue edustuskin häitten (ei omien!!) takia väliin. Joten hieman turhaltahan toi tokon vääntäminen tuntuu. Toisaalta, ei tässä maastoonkaan vielä pääse, kun lunta kuitenkin on sen verran. Tai hakumettälle pääsis jos jaksais, joo…

Koposta ihan pikkasen korpee, kun juniori treenaa mamman kanssa ja ite joutuu kattelemaan...
tuijottaa sitten mielummin pahvikasoja :D Leia sentään kattoo kentälle päin.