TOKO

Tokoa ollaan näin syksyn&pimeiden iltojen tultua alettu pikku hiljaa ottamaa takaisin ohjelmistoon. Tai oikeastaan enempi vaan Wiun kanssa, Kipa tehny vielä PK-maisemmin (se vähä mitä nyt ylipäätään tehty…) ja F vaan aktivoinniksi höntsänny jotain juttuja mukana :)

Muutamat kotipihatreenit on tuntunu Wiun kanssa aika…kaaottisilta ja epätoivosilta. Jotenkin kaikki peruspalikat ollu ihan sotkussa; ei keskity, kouhottaa vaan miljoonaa, haukkuu hirveesti palkatessa/ liikkeiden väleissä jne. Se kuuluisa yhteinen kupla on kyllä ollut ihan hajalla. Mietin jo kovasti, että kenen valvovan silmän alle tyrkyttäisin meitä oppeihin, kun tuntui ettei ite saa mitään otetta tekemiseen eikä tiedä miten työstää&mitä. Kyllä Wiu tietty tekee kotipihassakin annetut tehtävät, mutta kaikki siinä ympärillä ei toimi. No se on pitkälti sellainen oma tunne, mitä on vaikea pukea sanoiksi.

Viime torstaina korkattiin ”virallisesti” tokokausi Sannan kanssa kimppatreeneillä Pyhiksen kentällä. Ja lopuksi lenkki Pyhiksen (ihanasti valaistun!) purtsin ympäri ihmissuhteita ym. mankeloiden :D

Lähin ajatuksella, että katellaan vähän kuinka kaaottista tekeminen on ja kuinka lähtee lapasesta. Kentälle autolta kävellessä Wiu oli aika terävänä ja skannaili mitä missäkin on. En siinä saanut sitä ”mun mukaan”. Aloitettiin häiriöillä perusasennossa. Wiu sai tästä heti kivasti työmoodin päälle. Ja siitä sitten koko treenin ajan hyvin kuulolla, yhteistyössä ja keskittyen.

Oli oikeastaan varmaan ensimmäinen kerta, kun näin välähdyksiä siitä, millainen Wiu voi olla tokokoirana. Ja se oli aika makee näky/ tunne. Se nopeus ja intensiteetti millä toi koira pystyy tekemään, on jotain aika eri mihin vaikka Skippy pystyy (ihan jo fyysisten rajoitteiden takia). Helppoja juttuja tehtiin, Wiu onnistu oikeastaan kaikessa hirmu kivasti! Eniten työstettävää meillä on maltissa; perusasennosta lupa noutoon, ruutuun… Luoksarin jättö&odotus… Ei tarttis olla niin vietereillä koko ajan. Kipaan verrattuna niin kierroskone, että ei erikseen paljon tartte nostaa... Nyt oli siis ekoja (eka?) kerta kuin sain valjastettua sen terävyyden, nopeuden ja ”raivon” tekemiseen, tokoon. Ei turhaan hyppimiseen, hillumiseen, ympyrän juoksuun, haukkumiseen, ruohon nyhtämiseen (oltiinkin hiekkakentällä) tms. Aika makeeta kun jää metrin jarrutusurat esim. luoksarin loppuasennossa.

No nyt olen nähnyt mitä tuosta on mahdollista saada irti. Kun siihen lisäisi vielä teknisen osaamisen, varmuuden yms. työtä/ treeniä/ opetusta vaativat jutut, niin kuin makee se voisi olla? Ja nyt siis tiedän, että jos siitä ei sellaista tule, löytyy syy tasan sieltä peilistä ;)

HAKUJA

Wiun kanssa ollaan nyt käyty pikaisia arki-ilta hakutreenejä, jotka siis menee aika liukuhihna-toimintana. Edes joskus pääsee sanomaan, että näyttää siltä, että olin oikeassa. Kun muutamat näkölähdöt (siis oikeasti 2kpl) kiepsautti koiran ihan toiseen äärilaitaan; tuli syyyyyviä ja laajoja pistoja, saattoi mennä ihan maalimiehen vierestä ohi. Eli nenä oli kiinni koko ”alkukiihdytyksen”, juoksi vaan. Nyt muutamassa viimeisessä treenissä on näyttänyt siltä, että täältä toisesta äärilaidasta on tasoituttu lähemmäs keskitietä, eli siihen mitä olen hakenutkin; lähtee kivasti&varmasti ja menee kohtuu hyvin suoraan ja löytää ok. Jeps, edes joskus treeneillä on se vaikutus mitä hakeekin :D …tyhjät pistot taidetaan kuitenkin jättää ensi keväälle. Oon vissiin tällainen iisakin kirkon rakentaja; joidenkin koirat kisaa jo kaksi vuotiaina voittajassa, mie mietin että uskaltaisko ottaa ensimmäisen (suunnitellun) tyhjän. Nyt taidetaan vaan tehdä suoria pistoja ja mausteeksi mukaan etenemistä, eli sijoitella ukkoja välillä sinne L-pistolle, ettei aina ihan suoraan edestä. On noita kyllä Wiulle jokunen tehtykin aina matkan varrella. Ilmaisut saa odottaa hankiaikoja…

Skippylle tuli kuukauden tauko hakuun, katoin, että edellinen treeni tehty 21.9. ja siitä seuraava lauantaina 19.10. Ei ole oikein ollut ajatusta mitä treenata, eikä toisaalta noissa arki-illan pikaseteissä ole voinut kahta koiraa ottaakaan. Koposen kanssa on nyt ollut jotenkin niin kiva ajaa rataa. Lauantaina (19.pvä) tehtiin pikkuradan pätkä Vuolenkoskella, ehkä joku 5-6 tyhjää ja 2 löytöä (eka koemaisesti palkatta, ”kaatusin” näytölle mennessä, toisella palkka näytöstä). Nenä on nyt tosi hyvin auki ja pistot hienoja. Joojoojoo, perfektionisti löytäisi monta hiottavaa kohtaa, kuten ne rullan luovutukset ilman käskyä, mutta mulle, jonka tavoitteena on vaan koulari, kelpaa. Se tunne on vaan hieno; yhteistyötä. Ei tartte taistella, ei vääntää, ei huudella, sujuu jouhevasti ja koira on tosi iloinen ja motivoitunut. Kyllähän tämä jokusen vuoden työn on vaatinut ja aika monta treenikertaa, joten kait sitä hetken voikin nautiskella, ennen kuin pakka taas jostain leviää? ;)

Skippy mukana Rukan kuvauksissa Vuosaaressa

…ja tämän kun olin kirjoittanut, niin johan se fiilistely loppui. Eli toisen reeniporukan hakupäivä su 27.10. Kipalle ajatuksena löytö toisesta etukulmasta, sitten tyhjää joku 200m ja löytö toisesta takakulmasta. Viikontakaiseen oli kuin eri koira radalla :( Heti ihan eka pisto etukulmaan oli tosi nihkeä. Tämä sama jatkui koko radan… Pistot joko ihan piikkejä, työskenteli taaksepäin, keskilinjan suuntaisia matalia pistoja, lähti 15m ja pysähtyi yms. tositosi takkuista ja haluttoman näköistä. Minä olin ihan peukalo keskellä kämmentä, että mitä tehdä?! En muuta keksinyt, kun kannustin aina vaan menemään (jos pysähtyi/ lähti epäröiden), enkä jäänyt vääntämään mitään huonoakaan pistoa, vaan laitoin aina toiselle puolelle.

Sinänsä nosti ukot ihan ok; etukulman umppari ilmaisuineen hyvin. Takakulma niin, että tarkoituksella annoin tehdä tosi laajan piston (varmaan joku 40m leveä), että edes jonkun etenisi kunnolla… Ilmaisut ok, leikki normaalisti jne. Mutta työskentely jotain ihan muuta… Siis aivan vastakohta viikon takaiseen.

Kun sitten mietin, niin vuosi sitten näihin aikoihin oltiin vähän samassa tilanteessa; silloin oli ”käynnistymisvaikeuksia” ekoilla pistoilla, mutta niistä kun pääsi vauhtiin, meni hyvin. Silloinhan teki myös sitä, että ekalla lähetyksellä saattoi mennä 20m, pysähtyä ja ottaa rullan suuhunsa. Se korjaantui, kun otin rullan pois ja muutamat treenit ihan helppoja löytöjä (haamujen kanssa?) suorapalkalla. Silloinkin oltii syksyn mittaan ajettu pidempiä ratoja ja käyty muutama koe.

En sitten tiedä, olenko tässä syksyllä (taas) ajanut liikaa (pimeitä) ratoja tyhjien kera…? Unohtanut vahvistavat, helpommat perustreenit? Ehkä näin. Kun näyttää aikalailla sama kaava toistuvan, kuin vuosi sitten... Ehkä meille/ Kipalle ei vaan sovi sellainen, että ajetaan liikaa rataa? Vai voiko se vaikuttaa, että on nyt ollut tosi könkkä ja ontunut takapäätään? Vai onko vaan enemmän henkistä laatua? Jokatapauksessa aika radikaali suoritustason lasku kahden treenin välillä...

Koepaikka olisi 2 vkon päässä. Kovasti nyt harkinnassa jätetäänkö menemättä, tehdään syksyn vikat treenit helpompaa motskaa ja koitetaan sitten vasta keväällä? Paljon ratkaiseen perjantain osteopaattikin, että mitä toteaa Koposen fyysisestä kunnosta. Se edellä kuitenkin mennään!!

"Mie näytän kieltä sun analyyseilles! Oli vaan paska päivä. Piste. En mie oo kone."
Kuvat Mikko Tikka / Fotonokka