…tokoa, agia, PK-hommia. Näissä merkeissä menty näitä pääsiäisen jälkeisiä viikkoja!

Pääsiäisen jälkeen F alkoi könkkäämään takapäätään aina levosta ylösnoustessaan. Saatiin aika Vethausin fyssari Monica Juvoselle heti torstaille. Pojat kävi fyssarin pakeilla; oli ollut ilmeisen perusteellinen tsekkaus&hoito (70min. kirjallisen raportin kera). Ainut vaan, että fyssari ei löytänyt mitään kovin ihmeellistä… Kuulemma hieman löysyyttä lonkissa&polvissa. Lapojen takaa ja ylimenoalueella perusjumeja, mitkä hoidettiin. Kuitenkin edelleen hoidon jälkeen könkkäsi ja sunnuntai-iltana aivan selkeästi ontui ylös noustessaan :( Pitää saada F:llekin osteopaattiaika...

Itse kävin samana torstaina elämäni ekaa kertaa osteopaatilla. Täytyy kyllä sanoa, että olipa hyvä!!! En tiennytkään, että mulla on ollut yläkroppa niinkin jumissa. Hävisi ahdistus ja olo oli ihan eri liikkuva ja ”vapaa”; pystyi vetämään keuhkot täyteen ja pää kääntyi molemmille puolille. Ei muuta kun uudestaan!

Kipan kanssa ollaan päästy taas hommiin tokon saralla, parin viikon tauon jälkeen. Isoin työstö on nyt seuruun asenteen suhteen, kun heti ekoissa kunnon treeneissä tässä väännettin. Ei olisi pitänyt. Olisi pitänyt tehdä hyvällä ja tsempaten. Sen siitä saa, kun ei vielä melkein 6 vuoden jälkeenkään tunne omaa koiraansa… Onneksi tämän jälkeen on saatu niitä onnistumisia&hyvää fiilistä! Murheenkryyni nro 2 (kisoissa) eli idari taasen on nyt toiminut oikein kivasti. Samoin tunnari, jossa nyt haettu sekä tarkkuutta että vauhtia (siis eri treeneillä). Ruutu on yllättäen välillä tuottanut hankaluuksia (löytää sitä ekalla suoraan). Merkkiä olen yrittänyt viilata, kun ärsyttävästi jää vajaaksi vinoon… Ja kaukoja jumpattu peruutellen. Aika perussettiä. Nyt en enää ala vääntämään mistään, koitan vaan positiivisen kautta. Kipa on vieläkin vähän valeraskausmodissa, eli normaalia…hmmmm…alakuloisempi ja herkempi. Itseluottamus lyttääntyy kovin helposti.

Tehtiinpä toisenkin kerran tarkkuusetsintä (hienosti teki töitä, vaikkei meinannut millään löytyä, oli tosi tuulinen paikkakin) ja pudotettu (piiiitkä matka, tosin latupohjalla vielä :) ).

Wiu on kovasti aksaillut, ylläri. Parit ilmaisutreenitkin tehty. Oppisi varmaan, jos ohjaaja osaisi olla johdonmukainen, eikä hosuisi ja säätäisi niin pirusti. Suurin probleemos on luovutustilanne (siis ihan kun sama ongelma toistuisi mun molemmilla hakukoirilla?! Ei mitenkään voi olla musta kiinni, hehheh…). Ei meinaa malttaa luovuttaa irtorullaa kunnolla ja meinaa karata näytölle. Muuten ilmaisun idea kokonaisuutena on jo Wiulla hanskassa. Tätä tehty ihan auratulla kentällä lyhyillä matkoilla. Tokot on nyt jäänyt taas ihan paitsioon…

Viimosena vaan ei vähäisimpänä; Wimpeli täytti kokonaiset 2 vuotta viime viikolla!! Sitä juhlistettiin aksatreenien merkeissä ja maksalaatikolla :P Sankari itse ei tiedä olevansa jo aikuinen, ainakaan se ei ilmennä sitä ulospäin :D Ai juu, osoittihan Wiu omaavansa kunnon paimenkoiran elkeet, kun ajoi mulle lenkillä kaksi peuraa! Siinä takatiellä navetan takana just aloin kattomaa, että missäs Wiu on, kun ei näy. Sitten piti vähän silmiä siristellä, että mitä sieltä tietä pitkin tulee...? Kaksi peuraa ja Wiu perässä. Peurat loikkasi metsään minut, F:n&Kipan nähdessään, paimenen sain onneksi kutsuttua luokse.

Vaikka kaikilla on varmaan Wiusta sellainen kuva, että se on tosi täpäkkä&terävä, niin oikeasti se on myös aika sylikoira ja leikkisän pentumainen. Se on myös kova juttelemaa, etenki Pasin kanssa. Jos Pasi höpöttää sille jotain, vastailee Wiu omalla mölinällään takaisin :)