Sunnuntai illaksi lähdin kisaamaan Hyvinkäälle kolme agilityrataa. Palkintojenjako taisi olla yhdentoista aikaan ja puolenyön aikaan kotona, huh.

Eka rataan valmistauduin melko samanlailla kuin maanantaisiin epiksiin. Puserossa oli ehkä hieman liikaakin itsevarmuutta ennen rataa. Tarkoituksella keräsin Figolle ekstra painetta kattilaan kun olin onnistunut siinä Asikkalassakin. Rata näytti kohtuu jouhevalta ja vauhdikaalta. Toisaalta muistissa oli että juuri tuollaiset radat on vaikeimpia.

Meillähän meinasi mennä homma myttyyn heti radan alussa. Rata lähti hieman viistosti vasempaan kahdella hypyllä, joiden jälkeen loivasti oikeaan kepeille, koiran näkökulmasta katsoen. Koiran näkövinkkelistä A oli luontaisin este hyppyjen takana. Meinasi kostautua oma varmistelu, sillä kepit olisi voinut viedä kummalta puolelta tahansa. Rataan tutustuessa mietin, että kakkos esteen takaa niisto-persjättö voisi toimia parhaiten. Ehkä osittain varistelusta johtuen päädyin pelkkään niistoon. Koiran ollessa todella kovassa vireessä (johon en ole taas tottunut) meinasi se tulla täysin läpi ohjauksesta. Ilmeisesti A veti sitä niin, puoleensa.

No tästä selvittiin nipin napin mutta keppien jälkeinen valssikin onnitui juuri ja juuri. Tästä putkeen josta edelleen putkeen, kunnes jäin jotain hämmästelemään ja huomasin olevani eri paikassa kuin suunnittelin, joten seuraavan päällejuoksuun tuli todella kiire. Päällejuoksusta Figo meinasi taas mennä läpi kepeille, mutta laitoin käden melkein lattiatasoon ja sain napattua sen mukaan A:lle. A:lla pysäytys ja muutama hengähdys. Rata olisi jatkunut A:lta vasempaan ja olin ajatellut tekeväni pienen kaaren parantaakseni koiran linjaa. Samalla kun vapautin Figon, niin lähdin puskemaan eteenpäin. Figolle loogisin oli napata suoraan edessä ollut hyppy. Se sama 2-este. End of story.

No kyllä me tehtiin rata loppuun. Matkalla taisi pudota yksi rima. Puomin kontaktiin olin tosi tyytyväinen, sillä Figo juoksi aivan päätyyn ja tuijotti eteenpäin. Lähtö puomilta oli oikealle takaviistoon.

Toisella radalla lähtö oli koiran näkökulmasta melko samanlainen: kaksi hyppyä joiden takana A näkyi. Myös kepit olivat melko samalla paikalla. Rata kuitenkin kääntyi kakkoshypyn jälkeen jyrkästi oikealle. Tutustumisessa pohdin, että kuin paljon uskallan irrota sivuittaissuunnassa, että koira kuitenkin ottaisin kakkoshypyn. Lopulta päädyin kompromissiin suunnilleen kakkosen ja kolmosen väliin. Tositilanteessa huomasin, että ongelma ei ollut kakkoseste, vaan se, miten saan koiran kääntymään minun suuntaan. Ykkös-kakkos väliin suhisin, mutta Figo jatkoi menoa väärään suuntaan, karjaisu jolla sain huomion, mutta vielä se ehti vilkaista myös keppejä.

Kun alun taistelusta selvisimme, tilanne rauhoittui. Neloshypyn jälkeen oli vienti kaariputken kauempaan päähän, puomi houkuttimena putken suiden välissä. Putkesta keinulle ja siitä umpikulma kepeille. Kepeille vienti onnistui tosi nätisti pakkovalssilla. Aiemmasta viisastunenaana heti keinulta vapautuksen jälkeen otin Figon vahvasti haltuun ja vapautin haltuunottokädellä, mutta mielestäni selvästi (tästä vinkistä kiitokset Lehtiön Anjalle). Keppien päädyssä tehtiin u-käännös A:lle, jonka jälkeen oli kahden hypyn yhdistelmä. Hyppyjen ja A:n väliin tein persjätön. Ekalle esteelle tehty päällejuoksu onnistui nätisti. Yhdistelmän jälkeen putkeen, sitten odottamaan hypyn taakse merkkausta. Myös tämä onnistui mielestäni hyvin, sillä kerrankin uskalsin lähteä ajoissa pois hypyltä, kun olin sen kerran jo merkannut. Tätä seurasi putki, hyppy, muuri, hyppy, pituus ja puomi.

Täytyy myöntää, että melko venkuran radan jälkeen alkoi jo tulla hyvän olon tunne pusakkaan, kun sain koiran lähetettyä puomille. Ihmettelyn jälkeen huomasin, että mullehan tulee kiire. En ehtinyt päätyyn ajoissa ja huomasin, että nyt tulee pomppukontakti. Siitä sitten vitonen...plääh.

Ennen kolmannen radan tutustumista puhuin muillekin, että hitto, kun sitä pitää aina kisastarteissa vetää varmimman kautta, vaikka treeneissä on välillä niin kiva säveltää kaikkea vähän kivempaa. Niimpä sitten päätin ja uskalsin olla hieman erilainen.

Rata lähti näin. Hyppy, hyppy, putkeen, Toisen hypyn edessä tein vähän sylivekkiä ja jaakotin, kun tiesin, että sillä Figo taittuu parhaiten. Ajoitus taisi osua aikasta nappiin. Nyt tultiin ulos kaari putken toisesta päästä keinulle, eli matkalla oli ohitettava puomi ja putken toinen pää. Näin, että Figo ehti miettimään puomille menoa. Keinulta melko samanlainen kulma kepeille, mutta tällä kertaa lähetyksenä, koska kepeillä jäätiin toiselle puolelle. Keppien jälkeen hyppy, hyppy ja puomille. Melko monella taisi tässä kosahtaa, kun koirat valitsivat mielummin putken. Itse heitin puolittain vahingossakin Figon keppien jäkeisen hypyn vähän pitkäksi josta se sai hyvän linjan puomille. Pystyin käskemään puomille jo ennen puomia edeltänyttä hyppyä. 

Puomin päädyssä alkoivat sitten nämä luovat sävellykset. Puomin jälkeen rata lähti viistosti vasempaan muurille. Heitin Figon muurin yli ja käskytin ottamaan myös seuraavan hypyn, ja sillä aikaa leijeröin erään toisen hypyn, jonka jälkeen putkeen. Sen hypyn takana jonka Figo haki oli putki houkuttimena. Hieman sitä houkutti sinne mennä mutta sain sen korjattua. Tähän lähetysratkaisuun päädyin, kun olen huomannut Figon treeneissä melko omatoimiseksi. Ajattelin, että hittoako sinne suotta juoksentelen, vaikka ehtisinkin väliin jotain räveltämään.

Putken jälkeen oli oli pituus johon tein jaakotuksen, vaikka tästä yhdistelmästä ei ollut mitään aiempia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin, että siten saisin tämän minun höyryveturin parhaiten taittumaan. Jaakotuksen vuoksi jäin ulkolinjalle, joten putken jälkeiseen päällejuoksu-persjättöön piti tosissaan spurtata. Se onnistui todella hyvin!

Enää olikin jäjellä A ja sen jälkeiset kaksi hyppyä. Tuloksena mielestäni tosi hyvä rata ja kermaksi kakun päälle 3. sija tiukassa kisassa. Vasta vähän kisan jälkeen hokasin kuinka siisti nolla se lopulta oli. Radan aikana ylitin monta kertaa oman mukavuusalueeni ja uskalsin tehdä jotain mitä en ollut ennen kisasuorituksissa saati treeneissä tehnyt. Siihen kun vielä osui nolla, niin tuloksena huippuviilis 

Kolmas lähtö olikin miesohjaajien juhlaa. Voittajia olivat Janne & Tatzi, kakkosia Pekka & Spot, kolmosia me, nelosia Janne & Twixy, viidensiä Pete & Meg. Hyvä miehet! Se että tuplatkin oli niin lähellä, ei tuon radan jälkeen juurikaan harmittanut.

Kiva palata takaisin sorvin ääreen.