Wiu on nyt melkein viikon verran ontunut sitä vasenta takastaan. Riinan hoidon jälkeen on ollut kyllä hieman parempi, muttei hyvä/ normaali. Edelleen pylly vähän vinossa ja ontuu. Vinous nyt ei välttis johdu siitä että ranka olisi enää vinossa vaan että liikkuu vaan kivun takia vinossa. Riinan kanssa viestiteltiin aiheesta ja sanoi, että ainoa mitä hän Wiusta löysi oli vinous ja pelkästään siitä ei pitäisi tulla noin vahvat oireet (jotka ei suoristuksen jälkeenkään edes hävinneet). Epäilikin venähdystä syyksi. Vaikkei venähdystä tiistain kopeloinnissa käsiin osunutkaan.

Jottei oma mielenterveys tässä enempää kärsisi, oli pakko varata perjantaille ontumatutkimus ortopedi Kvistin Ilkalle. Ilkka siinä paineli rankaa sekä vetkutteli, käänteli ja väänteli jalkoja. Ei mitään reaktiota mistään (paitsi tutkimuksen lopuksi, kun Ilkka yritti leperrellä jotain Wiulle, niin tyly vastaus oli ”muuurrrrrr” syvällä rintaäänellä. Ilkka vaan totesi, että okei, pysytään sitten vaan asiassa :D ). Eli oireiden mukaisena hoitona 2vkoa Rimadyliä ja viikko lepoa. JOS ontuminen ei häviä/ tulee takaisin, niin uusi aika kuvauksiin. Tosin ei vaan tiedä mitä sittenkään kuvaisi, kun mitään kohtaa ei arista/ reagoi…

Joten nyt sovitaan, että se on venähdys (jossain määrittelemättömässä paikassa), joka paranee levolla&lääkkeellä. Piste.

Tais Törhispörhistä vähän jännittää eläinlääkäri paikkana, kun piti olla ihan pirun kiukkunen muille asiakkaille...
Eläinlääkäri saa kyllä tutkia sitä miten haluaa, kunhan ei ala turhia lässyttämään :D

Koska Wiu itse alkaa olemaan sitä mieltä, että hän on aivan toimintakykyinen, piti sille keksiä vähän jotain fyysistä liikkumista välttävää puuhaa (helppoa, eh….). Tunnarin, tarkkuusetsinnän, namit nurmikolle, kongin yms. lisäksi polkasin sille torstai-iltana jäljen tonne lähimetsään. Tuli kyllä hiukan deja vu, kun olen joskus ennenkin alkanut tekemään kolmevuotiaalle, saikulla olevalle koiralle jälkeä… Tämä oli muistaakseni eka jälki ikinä Wiulle. Olen kyllä ollut tietoinen, että jäljestys olisi sille aika luontaista (niin kuin se nyt keskimäärin koirille on, mutta Wiu on luonnostaan enempi maa- kuin ilmavainuinen, tullut selväksi hakumettällä). Tallasin sellaisen 100m jäljen kivalle sammalpohjalle. Froliceja alussa pari askelta ja siellä täällä muutamia. Neiti tökkäsi nenän ”aloitusruutuun” ja ajoi koko jäljen tarkan keskittyneesti. Ohhoh, on tätä kyllä pakko jatkaa sen kanssa, vaikkei se neidin aikatauluihin oikein mahtuisikaan…!

Jälki nro 2. tehtii perjantaina ihan takapellolle (kun en jaksanut lähteä metsään :P ).
Tämä oli ehkä n. 200m, nenä pysyi taas tiiviisti heinikossa!

Jälki vanheni sen aikaa, että tein senioreille esineruudut. Molemmille niin, että laitoin koiran puuhun ja se sai nähdä kun hävisin ruutuun viemään esineet. F oli hyvä!! Koponen nosti ekan (heijastin) nopeesti, kaksi vikaa (ruusuke ja pikkulompakko) teetti hirveesti töitä ja juoksi ruudussa ehkä 10min. Aika sitkeä se sentäs nykyisin kyllä on yrittämään. Ennenkin olen tätä naureskellut, että on se kiva kun mun PK-koiralla on noista kolmesta huonoin nenä ;) (vaikka sen kanssa on koulutuksessa siihen eniten panostettu, niin silti…)