Pasin&Figon lauantai päivä vierähti Vantaalla lemmikkimessujen yhteydessä olleissa agilitykisoissa. Vieläkään ei tuuri (vai taidot?!) riittänyt nolliin... =/

Ensimmäiseltä radalta 5. Kepeiltä. Sisäänmeno oli hyvä, mutta kesken puikan oli seonnut. Liekö vieressä ollut yleisö vienyt keskittymisen, vai mikä...? Mutta sinne meni nollat! Muuten ok rata, Figo ei ollut mikään salama, kuitenkin 7s. alle ihanneajan.

Toiselta radalta HYL. Ennen hylkeä keppien sisäänmenosta 5. Tässä Pasi oli joutunut keppien väärälle puolelle ja keppien jälkeen HYL putkeen sujahtamisesta. Tällä radalla Figo oli ollu jo paljon vauhdikkaampi.

Hyvää kokemusta jälleen tällä kertaa tosi vilkkaassa ympäristössä ison yleisön edessä.

Pasin vuodatusta

Nyt kyllä eka kerran sapetti, ja oon jonkun verran jälkiviisastellu, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tähän asti olen pyrkinyt positiivsena pysymään. Pelkään vain, että kohta rupeaa jokin muu osa-alue mättämään, kun en koe ykkösen ratoja oikein haastavina/mielekkäinä. Ne ovat liian helppoja.

Ekalla radalla Figo tosiaan haki tukea vähän normaalia enemmän tietyissä paikoissa, mutta olis meiän silti pitäny onnistua..Kepit oli radan reunalla, ehkä metrin yleisöstä, ja jokin sieltä hetkellisesti sai pasmat sekoamaan.

Kepit onnistu möllikisoissa molemmilla radoilla tossa jokin aika sitten, joten olin melko luottavainen, vaikka mitään ei ole treenattu juuri laisinkaan. Tällä viikolla saadaan omat kepit Riikan porukoille. Niille kepeille tulee kyllä käyttöä!

Ekalla radalla valmistautuminenkaan ei kyllä mennyt ihan putkeen, ainakaan mulla. Ensin etsin hallia, sitten rataa hallin sisältä, jonka jälkeen olikin jo kiire. Pääkoppa oli sekasin ja molemmat vähän hämmästeltiin väen paljoutta. Figo näki hallin valot eka kerran vasta lähtöviivalla. Hyvää kokemusta.

Toisella radalla koiran vire ja keskittyminen oli parasta, mitä kisoissa on koskaan ollut. Onnistuin hyvin koiran virityksessä, ja ehkä siitä syystä oli menohalut kohdallaan Lisäksi annoin koiralle vielä vähän normaalia enemmän kaasua, enkä juurikaan jarrutellut, mutta..Kepit kosahti, mentiin sisään vasta tokasta välistä. Sitä ennen oli putki ja kolmen hypyn suora, jonka jälkeen täysi u-käännös kepeille. Mutka meni hieman pitkäksi ja huopa-alusta oli liukas. Sutimisen jälkeen ehkä vähän turhan kova kiihdytys ja kosh..

Kun aloitin kepit uudelleen, huomasinkin olevani toisella puolella keppejä kun olin suunnitellut. Keppien jälkeen oli edessä rengas ja hyppy, joka oli radan pahin kohta. Sekunnin murto-osan fundeerasin, ja sillä aikaa koira oli jo putkessa. Huippua, sillä noin sähäkkää ja irtoavaa koiraa on super kiva ohjata! Hylky ei kyllä haitannu pätkääkään. Hetken otin happea ja tehtiin näyttävä loppurata. Figo oli super onnellinen maalissa, ja olis ollut nopein, vaikka se ei ole ollut pyrkimys. Omistajaa hieman v....

Virallisia kisoja on nyt tosi huonosti tarjolla. Hesassa on yks lähtö, mutten viitti yhden lähdön takia lähteä ajamaan, ja keppejä kosauttamaan. Varkaudessa olisi kaksi lähtöä 15. pvä., mutta veljellä on varpajaiset samana viikonloppuna. Joten marraskuussa ei taida tulla yhtään virallista lähtöä. Muutamia möllikisoja kuulemma on. Olisin niin halunnut ne nollat ja päästä pois ykösistä! Vaikka keppien takia me vissiin kuulutaan sinne.

Taidan laittaa Figon postissa Leinon Jennille, joka saa opettaa Figolle varmat kepit.

Nyt pitää aloittaa gradun vääntäminen.

T. Pasi

Me tytöt oltiin pikkujouluja viettelemässä! Aloitettiin reippaalla aamulenkillä&laavulla kahvitteluilla. Sitten issikka ratsastukselle, josta mökille saunomaan, syömään&iltaa viettämää. Sunnuntain aamulla vielä aivan mahtavasssa säässä lenkille ja pitkospuille glögeille! :) Nämä oli tällaiset "suvun naisten pikkujoulut", eli mukana oli mun äiti, täti, serkku & sisko! :) Ja koirat.

Muutama kuva sunnuntain kuura-aamulta:

Pikkujoulun juhlijat mukavan liukkailla pitkospuilla aamu auringossa


Katri-serkku ja mun kummitäti Kati


Kippe suoheinikolla






Figo kurkkii missä muut on




Suuruudenhullu bortsu ;-)