Nyt ollaan sitten sitten Skippyn kanssa käyty molempien eka voittajaluokan koe PK-puolella. Meni ihan puhtaasti kokemuksen hauksi tällä kertaa.

Koe oli lauantaiaamuna onneksi ihan tossa lähellä LKK:n uudella Nastolan kentällä/maastoissa. Aika kiva treenipaikka heillä siellä! Tuomarina maastossa oli Tero Orava. Voittajassa kolme koiraa, Kipa vikana. Maasto oli oikein kivaa kangasmetsää, pikku kumpuja ja heinikkoa etenkin loppupuolella. Radan piikkiin ei siis voi laittaa sitä, että kukaan voi-koirakosta ei saanut tulosta.

Rata alkoi meillä kivasti; heti ekalla lähetyksellä oikealta aivan etukulmasta umpparista ukko. Ilmaisu erinomainen. Itseä ilahdutti se, että Kipa palautti rullaa reippaasti aluetta eteenpäin, vaikka ite tietty tökötin siellä alkupisteessä.

Jatkettiin rataa, hienosti toinenkin etukulma. Skippy työskenteli oikein mallikkaasti edeten aina suoraan ja tehden kunnon laatikkopistoja. Sen kanssa on ilo tehdä töitä; tekee nätit pistot, ei mun tartte sitä pois huudella tms., lähettää vaan uudelleen toiselle puolelle. Näin jatkettiin 200 metriä. Siinä kohtaa Kipa hävisi jonnekin oikealle puolelle heinikkoon tooosi laajalle pistolle. Annoin ettiä aika kauan, kun olin jotenkin varma, että paikallistaa jossain piiloa. Lopulta huutelin pois ja tuli ilman rullaa. Tässä kohdin sitten jäi ukko sinne toiselle puolelle vasemmalle :( Eli siihen jäi liikaa tutkimatonta aluetta ja tuomari totesi, että ei ollut koiralla mahkuja nostaa. Paitsi vähän tuurilla olisi ollu, jos tuuli olisi tullu niin, että olisi lähteny työskentelemää taaksepäin. Ihan kun meille olisi joskus aiemminkin käyny näin?!

Tästä sitten mun pasmat & keskittyminen sekosi. Aloin miettimään, että varmaan siellä jossain heinikossa oikealla on ukko. Ja sitten hätäilin radan loppumista. Lopulta en oikein tiennyt mitä tehdä –minne puolelle lähettää, paljon edetä, paljon on aikaa, joku ukko on varmasti jo jäänyt jonnekin jne.

Ja koska minulla on herkkä koira, tartutin oman uskon loppumisen ja epävarmuuden siihen. Ei sitten enää kunnolla tarpeeksi syvälle uponnut takakulmiin, jonne (oikealle) jäi viimeinen ukko. Menin takarajan yli ja homma loppui siihen.

Huhhuh. Loppuarvostelussa tuomarin kanssa jutellessa sanoin, että ehkä se meidän taso on se 200m. Ei kuulema ole. Itse vaan muutin omaa ohjaamista. Mikä olikin totta, menin jotenkin ihan solmuun ja täysin muutuin sen 200metrin jälkeen. JOS (josjajos) se ukko olisi noussut sieltä 180metristä, olisi homma varmaan jatkunut ihan erilailla loppuun asti.

Kuulemma siihen 200metriin asti työskentely oli erinomaista ja nättiä. Tiiättekö mikä mua harmittaa? Ei se, että ei saatu tulosta. Eikä sekään enää niinkään, että koiralle homma oli aika epäreilu, kun teki 300m tyhjää saamatta löytöä. Kyllä se sen kestää vahvoilla pohjilla. Vaan se, että Skippyllä on niin kokematon ja osaamaton tumpelo ohjaaja, että sen taidot ei pääse oikeuksiinsa. Se oikeasti työskentelee aika hienosti!

Sunnuntaina sitten lähdettiin Taijan&Tanjan kanssa tekemään palauttelut. Tehtiin Vuolenkoskelle tuttuihin maastoin rata uudella tavalla. Helppoa kangasmetsää. Ei tuntunut edellisen päivän palkaton/ukoton tyhjän juoksu paljon painavan. Oli heti autolla ihan intopinkeenä. Skippylle kunnon motukkatreeni; etukulmat niin, että näki kun molempiin lähti ukot. Eka etukulma suoraan edestä ilmasulla. Meni ku nato-ohjus :) Toinen ukko (tai siis Taija) olikin edennyt aluetta melkein 100metriä. Sairaan hieno pisto, suoraan syvälle, missä kääntyi aluetta ja eteni varmasti kunnes sai hajun piilosta. Suorapalkka. Vitsi meni niinku pitikin! Pieni bc oli innostunut&onnellinen ja sai kunnon palkat.

Wiu pääsi torstaina hakuilemaan Nastolaan Pajulahden hoodeille Jonnan&Helin kanssa ja sitten eilen noihin palautteleviin. Torstaina haamu-valmis-valmis. Toista valmista ei löytänyt ekalla, teki hienon, mutta ei tarpeeksi syvän, tyhjän. Toisella löytyi. Kolmannelle lähti mun silmään vähän vaisusti/epävarmasti. Löysi kuitenkin pienellä laatikkopistolla niinkuin pitikin.

Sunnuntaina tehtiin varmasti helppo; haamu-valmis-haamu. Haamut suoraan edestä, valmis pienenä laatikkona. Nyt meni Wiullakin hyvin, oli sellanen ”ilme” kun haluunkin ja oikein pollea koira löydettyään kadonneet ukot!

Kiitos T:t mukavista treeneistä & kahvitteluista! :)