Saatiin Kipen kanssa jälkikausikin vihdoin korkattua! …ja esineruutu. Viime kesänähän meillä oli kaiman kanssa touhutorstai, käytii kahestaa reenailemassa mettäjuttuja. Päätettiin jatkaa tälläkin kaudella, tosin nyt maanantaisin.

Tallasin ite neitille 700 metrin jäljen 5 kepillä. Kaikki kepit nousi riemulla. Jana ihan lyhyt, hyvin nosti. Itse jäljestys oli taas vähän sellaista henkseleiden paukuttelua ja vähän sinnepäin, mutta niinhän se aina meillä (ihan ohjaaja katsoo vaan peiliin, kun on vaan tyrkänny koiran jäljelle sen kummin asiaa opettamatta)! Eikös ne kepit oo pääasia

Esineitä 3, 2 nopeesti, sitte välissä kävi syömässä Linan jäljelle jääneet namit (fiksusti rakennettu ruutu…) ja vihdoin viitti nostaa sen vikankin esineen. Wiu alotteli esinejuttuja hajunhaku tyylillä. Vompatti ehtii tehdä noin sata asiaankuulumatonta asiaa tollasen simppelin suorituksen aikana

Wilman hakuilu on edennyt ihan kivasti; maalimiesmotivaatio on kovasti parantunu, alussahan se vaan tyrkytti mulle leluja ja oli selkeästi vähän hämillään kattellen taivaan lintuja. Nyt leikkii ja hengailee jo kivasti piilolla musta välittämättä. Keskiviikkona Wiu oli ihan eripätevä; hajunhaulla ukko 50 metristä, matkalla kunnon vesiojan ja vanhan hiekkatien ylitys! Ja niin suoraan paineli piilolle. Mulla on vähän vielä opettelemista Wiun kanssa tekemisessä. Vaikka se muuten on sellainen elohiiri, niin esim. pistolle lähetettäessä se on pää alhaalla ja aina sen oloinen ettei lähde mihinkään. Mutta sitten kun sanoo ”ukko”, niin lähtee ku nappi housuista…! No mutta, nuo varmasti johtuu osin siitäkin, että koko homma on vielä niin uutta eikä meillä ole ”rutiineja”.

Mun oma asenne on taas ollut vähän hukassa. Tai meinaa lipsua sille linjalle, että tehdää nyt tekemisen takia. Pitäisi miettiä taas reenattavia asioita tarkemmin ja tehdä suunnitelmia, että hommasta olisi jotain hyötyä. Koekalenteria kyllä kovinkin ahkerasti pläräilin ja varailin koepaikkoja, olisko se hyvin suunniteltu jo puoliksi treenattukin?! 5.5. hakukokeet jäi vapun jälkeen alkaneiden juoksujen takia sitten väliin. Katotaan juokseeko Kipa juoksunsa loppuu ennen Lahen 20.pvä kokeita, aika hiinäjatässä… Kipellä on ollu hakumettällä intoa vähän liiankin kanssa, toisaalta se on vaan jotenkin aika ihanaa, kun näkee sen silmien loistavan ja kun tuon kanssa ei niin hirmusti tartte pelätä sitä hallintapuolta. Sama homma tottispuolella, on mukavasti innokas, mikä tietty aina vähän kostautu sitten tarkkuudessa. Pitää yrittää pitää vaaka tasapainossa!

Illat on menny aika paljon reeneissä, taitaa kaikki arki-illat mennä niin, että joko minä tai Pasi on reeneissä. Eilen Pasi oli vielä Seinäjoen työreissulla, joten pitkästä aikaa pääsi koko koiralauman voimin mettäilemää. Hyviä tuollaiset lenkit, missä koirat saa mennä ihan omiaan; laskee hyvin Wiun kierroksia, mitkä meinaa välillä jäädä treeneistä päälle ja toisaalta F:kin pääsee vähän tuulettelemaa päätään pelkkien juoksuhajujen keskeltä. Tutkittii vähän uuttakin maastoa. Oli mukavaa, vaikka saldona olikin 2 kyytä tuolla päädyn hakkuuaukealla. Joka kerta niitä säpsähtää ja tulee kylmät väreet… Illalla sain vielä terassikalusteita hiottua&käsiteltyä –mietin siinä, että kaikkea sitä illankin aikana ehtii, jos ei vietä koko iltaa esim. hakumettällä. Toisaalta...

Sport tracker opasti meitä tällakin kertaa; välillä mentii ihan umpimetsässä,
välillä vanhalla enduroreitillä ja toisinaan jollain polunpohjankin tapaisella.