Me likat oltii tiistai-iltana hakumettällä Lahdessa Haltonin tehtaan takana, mukana menossa Elina, Katri, Riikka, Mikko & (apua, unohin nimen) Sinan pennun omistaja. Kiva kesäinen ilta, mukavasti hyttysiä & kissankokoisia muurahaisia piiloilla.... ..ja maasto sellaista aivan ihana kulkuista h***etin pöpelikköä, jossa ei nähny metriä enempää eteensä (jos sitäkään) tai vaihtoehtoisesti kosteikkoa tai h***etin jyrkkää kalliota

Kipelle nyt vaan 3 löytöä suorapalkalla. Etukulma nousi loivasti kalliota ylös siellä takalinjalla, piilo kivasti kuusen&kivien välissä. Tämä hyvin. Etenikin suoraan, vaikka lähetyskohdassa ollut polku kaartui eteenpäin, eli hienosti pomppasi polulta pois. Toinen etukulma sinne kosteikko-ryteikköön hyvin. Kolmas piilo oli niin, että eka joku 30m suoraan ja sitten sellanen pystysuora kallio ylös, piilo siellä jossain kallioilla. Mietin pitkää, että otanko ääniavun, mutta päädyttiin, että kokeillaan, ei se siitä rikki mene! Lähetin eka ite tyhmästä kohtaa suoraa ryteikköö...rullakin oli auennu ku tuli takas tynkä pistolta. Järkevämpi lähetys kohta ja niin vaan pieni porderskollie viipotti suoraan ja lähti tahkoamaan kalliota ylös sopivia kulkureittejä etsien ja löysi suoraan piilolle. Aivan sika hyvä Pönninen!

Pitäisi nyt alkaa tahkoamaan niitä ilmasuja lyhyeltä matkalta, tehdä sitkeesti vaikka koko kesä, että ymmärtää sen eteenpäin kääntymisen. Osaa kentällä, mutta olen hätäillyt ja edennyt liian pian mettään siirron kanssa. Koitin tyrkyttää Kippeä Katrille vaikka kuukaudeksi, että opettaisi sille yhtä hienot ilmasut kun Merkalla on...

Wiu oli ekaa kertaa mukana hakumettällä (pojat oli kentällä aksaamassa). Se sai tutustua ihmisiin ja tehtiin 3 tuuli-ilmasua. Ihan vaan tarkoituksena saada pieneen päähän istutettua pikkupikku ajatustaimi, että metsässä voi olla mukavia ruoka-automaatteja piilossa. Hyvinhän tuo Wiuhti ikäisekseen/kokoisekseen taapersi piiloille. Ekalla kovin hämmästyneenä, että "äiskä mitä mä teen, kun tuolla kuusen alla lojuu joku?!". Kolmas jo tosi hyvin ja määrätietoisesti piilolle.

Loppuun pikku metsäily koiralauman kera ja Wiu sai leikkiä Riikan Lina-malikan kanssa, kun jäätiin juoruamaan hyttysten syötiksi vielä reenin jälkeen. Wiu oli kaikesta kokemastaan taas nii-in riemastunut, että iltahepulista ei meinannu tulla kotona loppua millään...!