Wiu nauttii keväthangilla
Ai että nämä kevätsäät on mukavia…! Lunta tuli vuorokauden aikana heittämällä joku 10cm lisää ja maisema oli taas ihan talvinen. Juuri kun vähän alkoi tiet&metsätkin sulamaan. No mutta, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Ollu mahtavat hankikannot pienen uuden lumikerroksen alla. Ollaan päästy varmaan parin vkon ajan käppäilemään pitkin peltoja ja metsiä. Uudeksi lenkkiseuraksi sain vihdoin asennettua Sport Trackerin –nyt näkee missä ollaa luuhattu ja osataan aina suunnistaa suunnilleen oikeaan suuntaan, että löydetään takasin kotiin. Joku päivä tässä amulenkillä oli aivan huippua –hankikanto pellolla, aamuaurinko paistoi siniseltä taivaalta, pikkulinnut sirkutti ja koirat leikkivät pitkin peltoja. Aikas mahtava fiilis.
Kuka saa kiertää tolppia seuraavaksi?!
(Pasi kyllä kielsi julkaisemasta yhtää näistä kuvista, missä se on pukeutunu niiiiin fäshöönisti )
Yöllä pelloilla oli tepastellu peuroja sekä supia –koirilla oli paljon tutkittavaa (ja naposteltaa papanoissa…). Siinä ajatuksissani tallustelin kaikessa rauhassa, kun tajusin Wiun kirmaavan hirviaidan väärällä puolella motarin penkereellä!!! Tuosta peltojen halki menee Lahti-Helsinki motari, jonka ali kyllä näppärästi pääsee tunnelia pitkin, mutta muuten reunustat on aidattu kunnolla. Ai kauhee ku säikähdin ja kiljasin Wiuta –onneksi pikkuneiti muutti samoin tein kurssinsa ja näppärästi pujotteli itsensä takasin pellon puolelle… Ei noita ketään ole tie yhtään kiinnostanu, nytkin Wiu vaan keskittyneesti jäljesteli autoista piittaamatta. Se on kyllä sellanen elohiiri, että sukkelasti ehtii paikasta toiseen!
Treenit on jatkuneet normaaliin tapaan. Figon kanssa alkaa kuulemma tatsi taas talven jälkeen löytymään. ”Vanhuskin” on saanu vähän reenailla puomin päätyä ”pennun” ohella. Figolle se 2on-2off ei ikinä ole ollut kovin selkeä, mutta oppiihan se vanhakin koira uusia temppuja! Pojat käväsi pääsiäisperjantaina Purinalla kisaamassa sarjan HYL – 5 – 0. Nolla oli selkeästi huonoin rata, joten tulokset ei tosissaan kerro paljon mitään… Figo oli joteskin kovasti paineessa ja hirmu kuuliainen/varovainen. Se on nyt yleensä saanu riekkua ja haukkua edellisen koiran radan ajan omaa vuoroa odottaessa, nyt Pasi oli vikaan lähtöön pitänyt sen nätisti ja riekkumatta. Taitaa aiheuttaa liikaa kuohuntaa pieneen koiraan, jolloin ”kuuppa menee jumiin”. Tai sitten on vaan niin ”kurissa ja herran nuhteessa”, että menee varovasti käsijarru päällä. Toisaalta F on aina ollut pikkuisen hankala tyyppi siinä, että sillä edelleen vaihtelee moodi radalla, vaikka valmistelut olisikin samat. Se onkin meijän pikku professori, joka pitää ohjaajan jalat maassa! 5 tuli keinulta, mikä ei tavallaan ole paha, koska F:n keinuun onkin vähän toivottu lisää röyhkeyttä.
Professorien sukua
Wiukin on tahkonnut kontakteja, lähinnä sitä, että katse ja suunta on suoraan eteen Pasin paikasta/suunnasta riippumatta. Sen vauhti on radan pätkissä aika hurja, kun ei vielä ole hyppyjä hidastamassa…!
Pikkupaimen -aina töissä.
Tokoa Wilma on tehnyt aikas vähän, enempi tullu vaan lenkkeiltyä. No ruokakupilla ollaan nyt pikkusen tehty malttia, kun Wiun oli hirmu vaikea keskittyä tekemään mitään mun kanssa, jos tiesi kupin olevan jossain keittiössä pöydällä. Nyt se kovasti tohkeissaan yrittää tehdä tosi täpäköitä perusasentoja, vaikkakin ajatus on selkästi vahvasti vaan siellä kupilla. Samalla ollaa vähän treenattu palkkaamattomuutta, että voidaan tehdä useampi juttu ennen kuin saa ruuan.
Ulkona reenatessa en aina oikein meinaa päästä samalle aaltopituudelle tärämällin kanssa… Etenkin seuraaminen on hankalaa, kun helposti dyykkaa pään alas ja eteenpäin. Peruasennossa ja askelissa kontakti on ok, mutta suorat on hankalia. En jotenkin saa sitä namilla onnistumaan, lelulla ehkä paremmin. Uutena kokeilussa on nyt pari kertaa ollut se, että Wiu saa vaan tarjota seuraamista ja naksulla poimin hyviä pätkiä. Muuten pitäisi ehkä vähän rauhoittaa reenejä, kun kuumakalle hieman lämpenee ja haukkuu kovasti etenkin palkatessa lelun kanssa, ei tehdessä (onneksi). Nouto on Wiun bravuuri, edelleen tehty osissa paikalla odottamista, nostoa, vauhtia ja lopun palautusta. Samoin merkki onnistuu ihan kivasti. Ruudun ajatusta se ei oikeasti ole vielä ostanut, vaikka juokseekin nätisti lätkälle/lelulle. Kaukot on jääny uhnolaan… Samoin luoksarin eteentulo oli unohtunut, kun tehty vaan sivua. Uutena mukaan tullu tunnari, ihan vaan omat kapulan maastoon piilottelun merkeissä. Jääviä vähän hinkkailtu… sellasta pentuhommaa yksivuotiaan kanssa
Wiun tokoilusta tuntuu pikkusen hölmöltä edes kirjoittaa, kun se on ollu kovin satunnaista ja ei-niin-suunnitelmallista. Ja fiilikset vaihtelee joka treenissä. Lähinnä siis omat fiilikset. Mulla on vielä vaikeuksia päästä Wiun kanssa samaan kuplaan. Sen ajatukset harhautuu helposti ympäristöön, Skippyyn yms. tai sitten on tosi vahvasti kiinni merkissä, kapulassa, ruudussa… Vai harhautuuko vaan mun ajatukset, ja vien Wilman mukanani…? Yhdestä asiasta olen ylpeä; Wiu pysyy kentän laidalla irti pötkömässä omaa vuoroaan odotellen sillä aikaa, kun reenaan Kipan kanssa! Siihen loppui se hihnassa kentänlaidalla riekkuminen.
Kumoon kellahtanut bc
Skippyn kanssa tekeminen taas tuntuu niin helpolta ja tutulta –onhan sen kanssa noita yhteisiä vuosiakin&kokemuksia jo aikas paljon enempi! Kippe on tosissaan varapaikoilla kahteenkin tokokisaan VOI/EVL-luokkaan, kummasta nyt sitten paikka vapautuisi, jos kummastakaan. Joten pidellään jotain tuntumaa yllä. Paikkaistuminen on sarjassa ”ei-opetettuja-asioita”, joten sitä tehty kupilla ja muutamia kertoja reeneissä. Ja siis yksinhän olen harkannu, joten liikkuria ei nyt ole ollu. Noin niin kuin siinä omassa pihassa tehdessä liikkeet on ihan mukavassa jamassa …yhtäänhän se kisatilanne ei eroa omista yksinäisistä pihareeneistä, hih.
Ja hyvin tod.näköistä on, että Kippe tekee juoksut tässä huhti-toukokuussa, joten saas nähä tartteeko mitään kisa-/koepaikkaa vastaan ottakaan! Wilmankin juoksuja odotellaan, oliskohan nuo niin käytännöllisiä, että juoksisivat samaan aikaan…?
Vetokisa -tuomari kyttää haukkana taustalla.
Kommentit