Hups, elokuu vierähti ilman päivityksiä… sitä ei vaan saa itteään koneelle nyt kun ei tartte viettää päiviä officella. Kirjataas ylös muutamat elokuun ”kohokohdat”. Oli aihetta juhlaankin, kun vihdoin löytyi kalenterista kolo viettää Ronjan ristiäiset! Sattuipa kivasti niin, että kesä tuli vasta elokuussa ja sitä riitti hyvin sinne 22. päiväänkin, jolloin juhlittiin. Oikein ihanat ja rennot pippalot oli ja kaikki tärkeimmät oli mukana.

Mummot, kummit ja muutama muu ;)

Agilityn saralla oli melko hiljaista, kuskilla takki aika tyhjä taas EO-kisojen jälkeen ja kisamotivaatiokin oli karannut kesälomille. Niinpä 23.pvä olympiastadikalla järjestettyihin kutsukilpailuihinkin lähtö oli hieman, noh, pakkopullaa. Oli toki kunnia tulla noteeratuksi noin, että ylipäätään pääsi 11 koirakon joukkoon osallistumaan ja kisaamaan tuollaisissa puitteissa rahapalkinnoista! Ekalla hypärillä Pasille sattui ohjausmoka, josta Wiu sujahti putkeen, vaikkei pitänyt. Eli HYL. Ja kun kokonaistulos muodostui kahden radan tuloksesta, ei sillä agiradan nollalla enää suurta merkitystä ollut. Muuta kuin onhan se tietty aina kivempi tehdä puhdas rata (hyvillä kontakteilla!) kuin kämmätä ;) Ensi kesän EO-rankingia ajatellen puuttuu vielä 6 nollaa (kun rankingiin siis lasketaan 15 parasta tulosta tältä vuodelta), joten pitänee Pasin herätellä se kisamotukkakin vielä jossain kohtaa ennen talvea.

Kuva Jukka Pätynen / koirakuvat.fi

Wiullahan oli juoksut heinäkuussa, joten luultavasti niistä (& valeraskaudesta) johtuen se ei ollut oikein parhaassa iskussa Saksassa eikä stadikallakaan. Vauhdissa sen huomaa, ei ole niin räväkkä kuin normaalisti on. Vasta nyt ihan viime päivinä on se normaali-Wiu sieltä taas alkanut löytymään. Mietinnässä onkin, josko sen sterkkaisi talvella…? Pentuja kun sillä ei kuitenkaan tehdä, kun isä Tor sai epilepsiakohtauksen 7 vuotiaana, niin tuo koko W-pentue karsiutui jalostuskäytöstä sen myötä…

Wiuska kävi ennen stadikkakisoja taas Karoliinallakin. Nyt oli aikas hyvä, eipä tainnut löytyä mitään ihmeempiä. Se on aina kiva! Toisin oli tätieläimen laita, kun käytii Karoliina-Taikanäpillä 1.9. Oli kyllä selkä tuolta takaosasta kipeä ja lihakset kovat. Ekaa kertaa ikinä ihan murisi hoidettaessa, kun Koponenhan on sellainen konkarihoidettava, että ottaa ihan lunkista ja nauttii. Nyt akuneulan tuikkasu teki niin kipeää, että tosissaan tuli ihan murinaa siinä kyljellä ollessa… ja yksi neula meni mutkalle, kun lihas oli niin kova ettei sinne mikään uponnut. On siis selkä ollut kipeä kun on vetänyt lihakset noin koviksi. Skippyhän tuossa kesällä myös ontui oikeaa etustaan. Karoliina epäili, että olisiko ranteessa mahdollisesti nivelrikkoa, kun oli jäykempi kuin vasen. Se selittäisi lapojen/ säänalueen jumittumistakin ja tietty ajoittaista ontumista. Hoidettiin taas käsin, neuloilla ja laserilla, kyllä ne lihakset antoivat periksi ja pehmenivät. Oli hauska huomata kuin koira oikein puhisi välillä rentoutuessaan.

Saatiin Koposen kanssa vihdoin myös PK-kausi korkattua, kun suureksi ihmeeksi saatiin Kouvolan jälkikokeesta peruutuspaikka! Pasi lähti kepoksi/ lapsenvahdiksi, kun eipä tässä kohtaa muuten oikein koepäivä onnistuisi. Reissu menikin mutkattomasti ja Ronjakin viihtyi hyvin! Onneksi oli mukava sää, kiva koepaikka ja kohtuullisen pituinen päivä (kotoa lähdettiin seiskalta ja kotiuduttiin kolmelta).

Arvoin meille viimeisen maastovuoron (10 VOI-koirakon koe), joten alkuun tuli muutama tunti odottelua ennen kuin päästiin omalle jäljelle. Jana oli vähän säätöä, kun ensin nosti väärän jäljen, joten palatiin takasin linjalle. Hieman vinoon eteni (-3 pistettä), ennen kuin nappasi oikean jäljen. Luulen, että sai jo hajun jäljestä ja lähti siksi vähän sinne suuntaan viistottamaan. Aika kivasti jäljesti ja kepeistä nousi 5/6. Muutaman tarkistus lenkin teki kulmissa, mutta en kyllä usko että niissä mitään keppiä jäi… minne sitten lie unohtunut?

Pikku odottelut ennen esineruutua. Tämä oli kyllä aika täydellinen suoritus, kuten tuomarikin totesi. Kolme lähetystä, 1min.40s. ja kaikki esineet oli moitteettomasti palautettu. Oikeutetusti täydet 30 pistettä.

Maastosta siis 177/200p.

Sitten aivan lennosta tottikseen, kun kentällä oli jo valmiina seuraava pari ja siinä sitten hokasivat, että kaikki muut ovat jo tottiksensa suorittaneet. Unohin laittaa ketjupannankin, mutta onneksi tuomari huomautti siitä ja jonkun autosta sain sakemannin ketjupannan lainaan. Niimpä hyppäsin siihen kolmanneksi ja suoraan paikkikseen. Koponen oli laukauksista noussut seisomaan (ja palautunut hetken päästä takaisin maahan)!! Luulen, että se oikeasti yllättyi laukauksista, kun tähän mennessä olen joka kokeessa pystynyt leikittämään sitä edellisen parin ampujen aikaan, joten se on tiennyt odottaa niitä. Laukauksiahan on aikoinaan kovastikin työstetty Kipan kanssa, eli luonnostaan se oli arka niille.

Paikkiksesta sitten odotteluvuoroon, eli pääsin tässä leikittämään laukauksista. Eikä kyllä ollut nyt moksiskaan niistä. Sitten sai pötkötellä ja katsella toisen suoritusta. Sitten omaan suoritukseen. Seuraaminen oli aika ylivireistä ja edisti tasaisesti läpi kaavion –tyydyttävä (hauska että ihan vastaavalla suorituksella eri tuomarilta on tullut erinomainen, arvostelulaji!). Liikkeestä istu sekä maahanmeno+luoksari erittäin hyvät. Seisominen vähän venyi, olisko kuitenkin ollut EH(?). Tasamaanouto ihan perus ok, sanoin telineet. Paluuhypynhän se saa sovitusti kiertää, vaikka hassusti selkeästi harkitsi jopa paluuhyppäävänsä, oho. Eteenmenossa meinasi aivan törkeästi varastaa, joten valmisteleva osuus oli kaikkea muuta kuin seuraamista… muutoin kyllä hieno liike :D Tottiksesta 82p.

Eli II-tuloksella JK3!! Olinpa tyytyväinen, tämä oli meidän tavoite eikä Pasinkaan vapaapäivä mennyt ihan hukkaan kun tuli tulos ;)

Action ry. oli järkännyt kyllä sujuvan ja leppoisan kokeen –kiitokset! Maastot ja kenttä oli oikein priimat, joten mikäs siinä oli tulosta tehdessä!

Meidän jälkikoeura jäi näin ollen kolmeen kokeeseen! Näin perästäpäin ajateltuna, olisi ehkä pitänyt haun sijasta keskittyäkin jälkeen. Tuntui olevan meille helpompi laji. Nyt en tietty enää ala mitään ykköstuloksia jahtaamaan, koska a) koepaikat on kiven alla, b) koiralla tulee jo ikä/ terveys vastaan ja c) vaatisi varmaan kymmeniä kokeita saada kolme täydellistä onnistumista. Sekä tietty treeniä vielä aika paljon jäljestystarkkuuteen, harhoihin yms. (ja minähän en oikeasti tiedä jäljestä lajina mitään, joten en sitä osaisi koiralle kouluttakaan). Joten koekenttien tavoite saavutettu tässä lajissa! Toki jatketaan jäljestelyä ihan aktivointipohjalta.