15.7.2007-25.2.2017
Skippy
(FiTVA, JK3, HK2, EK2, RTK2 Mustan Magian Satu)

Minun ajatus. Minun varjo. Minun Ystävä.

LastMoments.jpg
Meidän viimeinen hali.

"Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"

Kiitos Koponen niin paljosta.

-------------------------------------------------------

Vajaa kuukausi meni tuosta edellisestä postauksesta, ja Koposta ei enää ole. Eli kaikki tapahtui sitten aika nopeasti. Helmikuun puolenvälin tienoilla Koposen takapäässä alkoi näkymään merkkejä siitä, että se ei enää toimi ihan normaalisti. Luultavasti kasvain painoi hermoja. Ensin se näkyi vain liukkailla pinnoilla nopeissa käännöksissä, mutta takapää huononi koko ajan.

20.2. maanantaina Skippy oli vielä mukana hallilla meidän rallytokon treenivuorolla. Kun takapää ei enää toiminut kunnolla edes pitävällä mattopohjalla, oli aika tehdä se vaikein päätös. Kuvittelin, että vien tätieläimen viimeiselle matkalle seuraavalla viikolla, kuin olisi lomaa. Torstaina töistä soitin eläinlääkärille, että jos saisin ihan varmuudeksi kipulääkettä viikonlopun varalle. Sovitiin, että menen lauantaiaamusta niitä hakemaan, ja otan koiran mukaan niin lääkäri voi samalla tsekata sen. Tässä kohtaa Skippy oli vielä oikein reipas ja kivuton päällepäin. Menin torstaina vasta illasta kotiin, jolloin Pasi sanoi, että nyt Koponen ei ole enää oma iloinen itsensä. Että nyt siitä näkee ettei ole kunnossa. Niimpä heti perjaiaamuna soitin lääkäriin, että kun tullaan huomenaamulla, niin lopetaan koira. Ja niin sitten yksimielisesti tehtiin.

Päivääkän ei ole mennyt, etteikö ikävä iskisi.

-------------------------------------------------------

Lopetan tämän blogin kirjoittamisen tähän. Aloitin tämän joulukuussa 2007, Skippyn ollessa 5kk :) Eli tämä blogi kertoo yhden koiran elämäntarinan, toki onhan täällä paljon myös Figosta&Wiusta -toivottavasti niiden tarinat jatkuvat vielä pitkään!