Mistä tietää, että kesä on tullut? No siitä, että kotona ehtii hätäsee käydä nukkumassa! Tai en mie tiiä, liittyykö se oikeasti mitenkään kesään, mutta tämä viikko on ainakin ollut sekä kesäinen että kiireinen :)

Ollut kaikkea muutakin kuin omien koirien treenailua; HPSK:n hallituksen kokousta, aksakisoja työntekijän ominaisuudessa, keppien&rimojen maalausta, thaiboxing-treenejä, Pasilla iltakisat, Tampereen työreissu, Vuorelan Lotan valmennus… Ei siinä pääse ainakaan kyllästymään toisen naamaan, kun näkee illalla myöhään tai sitten aamulla pikasee.

Figo kävi rikkomassa puolen vuoden kisatauon keskiviikkoiltana Pennalassa; 2xHYL. Ekalla radalla molemmat pojat hieman pihalla, F vaatii niin erilaista ohjausta kuin Wiu. Toisella radalla ihan onnistuneita pätkiä ”vanhaan malliin”, mutta rata itsessään oli aika…hmmm....haastava; ei nollia kenellekään!

Wiulla oli tiistaina Vuorelan Lotan koulutus Hlassa. Olivat lähinnä katsoneet Wiun kontakteja. Pasia on hieman häirinnyt, kun ei saa tarpeeksi vauhtia etenkään puomille. Olivat pohtineet ja tulleet siihen lopputulokseen, että ei tarvitse olla huolissaan. Kontaktiesteet on vaan vielä hieman vaiheessa. Ahkeran kisaputken varrella kun on lisäksi tullut epäselvissä (=kriiteereistä poikkeavissa) kohdissa vapautuksia, niin ne heti tekee nuorta koiraa epävarmaksi. Treeneissäkin usein eka suoritus on hitaampi ja siitä sitten paranee. Eli nyt vaan niin treeneissä kuin kisoissakin kontaktit aina samoilla kriteereillä mustavalkoisesti, niin saa sitä kautta suoritusvarmuutta. Kyllä se maksimivauhti sieltä sitten ajan ja varmuuden kanssa löytyy. Wilma on vielä selkeästi kaikessa sen tyylinen, että himmailee jos ei ole varma mitä siltä halutaan. Sen verran kiltti, että kuitenkin haluaa tehdä oikein, ja jos ei ole varma, ei voi tehdä täysillä, kun pitää miettiä/kysellä. Tämä näkyy kaikissa lajeissa. Kun varmuus löytyy, on tekemisen draivikin aivan erilainen.

Keskiviikkona Wiuska tottisteli mun&Kipan kanssa tuossa takapellolla. Keskityttiin lähinnä asenteeseen ja onnistuttiinkin aika kivasti. Ihan perusjuttuja; seuraamista, jääviä, luoksaria ja merkkiä. Mun ei nyt vaan pidä stressata ja miettiä liikaa sitä, että Wiu ei vielä tunnu istuvan kuin nenä päähän. En voi sitä verrata Kipaan, jonka kanssa 5 vuoden jälkeen vaan on aika ”yhtä”. Ja Wiun kanssa tekeminen on niin epäsäännöllistä muutenkin. Wiu pääsi hakemaan kaksi esinettäkin ruudusta; haettiin haju 50 metristä ja palasin lähettämään. Oli oikein pätevä! Onneksi en viime kesänä tätä sen enempää tehnyt, nyt palauttaa esineet ihan automatic kovaa, kun talvella vahvistelin kaikenlaisen tavaran käteen tuomista.

Perjantaina hakumettällä Vuolenkoskella. Oon Wiljosta aika ylpeä, se selviää aina reenistä vaikka hieman vaikeutetaan. Nyt tehtiin: 1. valmiina suoraan edessä, 2. valmiina, laatikkopistolla, 3. (laatikko) & 4. (suoraan edessä) haamuilla (näytöt taas yhtäaikaa). Wiu teki hienot pistot (ekoja laatikkopistoja sille!) ja hyvin löytyi, vaikka 2. ja 4. oli syvällä; 70(?)m, josta vika 10m tosi tiuhaa kuusikkoa. Tämä puoli ei ollut helppo muillekaan.

Skippy on hionut tottiksessa viimeset jutut ennen sunnuntaita. Tuntuu, että tuossa likassa on taas virtaa kun pienessä kylässä, tainnut valeraskaus jäädä kokonaan taakse! Eihän sen kanssa mitään kummosempaa (enkä nyt tarkoita, etteikö hienosäädettävää olisi, sitä kyllä riittää ;) ), lähinnä hyvää fiilistä & asennetta ollaan tehty. Nyt keväällä tehty muutamat eteenmenot, aina suoraan pallolle. Tiistaina ekan kerran huusin ”maahan”. Ekalla kerralla ei vauhti yhtään hiljentyny, toisellä käskyllä alkoi vähän kuuntelemaan ja kolmannella sitten maahan. Jepjep. Sitä on sitten pikkusen pitänyt muistutella :)

Yksi esiruutukin tehtiin, ihan kivasti meni!