Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Lauantain joukkuerata lähti ihan kivasti liikkeelle ja tuntui omalta menolta. Esteellä 12 sylivekkiin jarrua ja rima alas. Samoin rimat alas keppien jälkeisestä puolivalssista ja radan vika rima. Vikan nyt voi laitta omaan piikkiin ku ei enää huvittanu, mutta kaks ekaa kylä taisi pudota, kun rimat 65 - jota ei oo treenattu. Pieni rimapeikko iski. Rata ei ollut mikään kauhean vaikea, vaan aika peruskauraa.

SM2012-maxioukkueratapiirros

Onneksi sai nukkua la-su yön Jyväskylässä, niin oli sunnuntaina hieman pirteämpi. Kämpillä piti alkaa netistä kyylää, miten karsintaradat etenee. Kun saavuttiin paikalla niin huomasi miksi nollat eivät olleet kovinkaan yleisiä, radassa oli muutamia kenkkuleita kohtia. Meidän kohtaloksi koitui radan alku, joka ei pitänyt olla se vaikein, vaan radan vääntökohta eli välistävedot 65 rimoilla hieman hirvitti.


Kuvat treeneistä by Kiira Lehto

Rata ei lähtenyt ihan unelmasti kun Figo liiti jo muurilla pitkäksi. En uskaltanu jarruttaa kauheasti kun tuntuu että pudottaminen on sitten se toinen vaihtoehto. Neloselle päädyin takaakiertovalsiin joka sitten räpsäytti riman alas. En halunnu takaaleikata ennen putkea joten jouduin tekemään meille riskillisen kovavauhtisen taakse törkkäsyn. Kun näin radan eka kertaa niin olisin halunnut tehdä sokkarin ennen putkea, mutta kun en voi luottaa Figon takaakiertoihin. Riman pudotuksen jälkeen meni pasmat vähän sekasin ja karjuin Figolle kiellon putkelle, Harmittaa se rima, mutta turha jossitella. Jos jotain positiivista niin varmaan ekaa kertaa ihan kiva rata virheiden jälkeen. Karsinnoissa sitten. Niihin ei kyllä ehitä yhtään valmistauttua ja nämä oli nyt sitten kenraalikisat karsintoihin.

SM2012 Maxi-yksilöhyppyratayksilöhyppyrata