Ai vitsit tunnen itseni (taas) hieman tyhmäksi. Jälkiviisaus on nii-in helppoa. Käytiin lauantaina Skippyn kanssa LKK:n hakukokeessa toteamassa, että suurin osa meidän hakutreeneistä on ollut ihan turhia. Koesuoritus menee vaan huonompaan suuntaan. Nostaa ukot, mutta ei tasan juokse yhtään turhaa pistoa. Eli se ”tottelevaisuusosio” hausta on meillä nyt ihan nolla.

Olikohan se viime kaudella kun mietin, että treenaan liian haastavasti (pitkiä, pimeitä ratoja liikaa). Oikeasti ei, vaan etenkin tämän kauden olen tehnyt kokoajan vaan liian helppoa ja kivaa. Pysynyt mukavuusalueella. Kyllä se sujuu ja tuntuu hyvältä. Mutta ei kehitä eikä vie eteenpäin, tai siirrä mitään kokeeseen asti.

Koska koiran kouluttaminen on jatkuvaa opiskelua, niin nyt sitten kokeillaan päinvastaista taktiikkaa. Nyt niitä ”turhia” tyhjiä on pakko juosta treeneissäkin. Hus pois sieltä mukavuusalueelta. Pistetään rutinoitunut tätieläinkin töihin!

Ensimmäinen tällainen treeni heti kokeen jälkeen tiistaina. Katrin&kaiman kanssa tallattiin Vuolenkoskelle noin 200metriä rataa. Sinne sitten Koponen töihin. Sitä huvitti juosta ehkä 150metriä tyhjiä ihan ok, sen jälkeen totesi, että eiköhän tämä riitä. Minä totesin, että ei riitä. Toruin kun juoksi vaan sen 20m ja pysähtyi. Käskin ja kirjaimellisesti tarvittaessa ajoin sen syvemmälle. Sai sitten lopuksi palkaksi ukon sieltä takakulmasta. Eikä se ollut treenin jälkeen moksiskaan, siis ihan yhtä onnellinen kuin aina löytäessään. Ei se mennyt rikki. Illalla kotona vielä nuoli mun naamaakin entiseen malliin ;)

Heti seuraavana iltana eli keskiviikkona Hlan porukan kanssa toisaalla Vuolenkoskentien varressa. Nyt n. 100m rata, ukko ekassa etukulmassa (palkaton) ja vikassa takakulmassa. Välissä siis 4 tyhjää. Eka tyhjä tositosi hyvin, sen jälkee vaati aina pienet patistelut/ uudet lähetykset. Ilmaisuissa/ maalimiesmotukassa ei mitään ongelmia.

Kyllä nyt vaan on tehtävä näitä ”kanttia koettelevia” treenejä. Koponen osaa ilmaisut, se osaa pistot teknisesti ja se osaa käyttää nenäänsä. Mutta se tekee ne silloin kuin huvittaa ja homma on helppo. Ja minä olen antanut sen tehdä niin ja katsonut ongelmia läpi sormien. Laittanut pään puskaan. Nyt on sitten pakko tarttua härkää sarvista, jos meinaa sen koularin joskus vääntää.

Ja kyllä me meinataan. Jos jo kolme kertaa on kaikki ukot voittajan radalta löytynyt, niin se nyt ei voi jäädä tähän ;) Buukkasinpa heti vierailupaikan vieraaseen ryhmäänkin, niin saa kunnon koemaisen, missä pääsen kertomaan, että kyllä täälläkin on vaan juostava kun niin sanotaan, vaikka nenään ei hajua tulisikaan.

hakukoponen-normal.jpg
Sitten KUN me se HK3 jostain joskus saadaan,
niin lupaan kyllä tarjota skumpat kaikille halukkaille maalimiehille ;)

Koponen saa vaikka koko hampurilaisaterian :P

Ihanaa tämä koiran koulutus, tekee niin nöyräksi ja tuntee itsensä tyhmäksi :D …se on niin helppoa kattoa taaksepäin ja jälkiviisastella. Mikä tärkeintä, nyt on taas treenimotukkaa, kun on selkeät suunnitelmat eikä treenattava lopu kesken!

20140521_181058-normal.jpg
The glory is being happy. The glory is not winning here or winning there.
The glory is enjoying practicing, enjoy every day, enjoying to work hard, trying to be a better player than before.

Oli aivan pakko lainata Sannan blogista tämä siteeraus (Nadal), oli jotenkin niin osuva. Sorry Sanna kopiointi ;)

Wiu ei edelleenkään ole kunnossa ja jatkaa lepolomaa. Kävi tiistaina uudelleen Riinalla. Sillä on tossa ”kupeessa” kohta, mitä aristi Pasin sitä painellessa. Riina hoiti likkaa melkein kaksi tuntia! Se aristava kohta taisi olla lähentäjälihas, missä oli kalvot ihan kireenä tmv. Venähdys/ revähdys?! Samoin löytyi joku ei-ihan-normaali-kohta pyllyn päältä ts. takaselästä (oikeaoppisia nämä mun termit). Eli lepo jatkuu. Ja tarvittaessa lisää hoitoa, koska ei Wiun kroppa edelleenkään ihan hyväksi/ toimivaksi tullut.

F kävi sunnuntaina Hlan kisoissa hypärillä. Sujuvaa oli poikien meno, mitä nyt yksi väärä este lipsahti joukkoon, eli HYL. Mitä siitä, senioriherra sai muurinpohjaletun kuitenkin :P