Perjantaina livistettii ruokkiksella töistä, pakattii Audi taas täytee rojua&koiria ja käännettiin nokka kohti Pohojanmaata, tarkemmin jonnekin Lapuan suunnille Wanhaan Karhunmäkeen. Kyllä tätä leiriä odotettiinkin, etenkin tuon aksaavan avokin toimesta!!

Perille päästii muutaman ylimääräsen mutkan kautta (kiitos taas ihana ja kartalla pysyvä navigaattorimme...) ja Pasi ehti hyvin mukaa treeneihinki. Vaikka pientä työ- ja matkaväsymystä ehkä siellä pohjalla... Mutta eikun vaatteiden vaihtoo ja kentän laidalle seuraamaan Lehtiön Anjan vetämää valmennusta. Pojillakin meni ihan kivasti. Noin kentänlaidalta katottuna tykkäsin Anjasta valmentajana -puhui ainakin kuuluvasti niin, että muutkin kun koiran ohjaaja kuuli. Ja hyvin poimi aina korjattavat asiat sieltä ja antoi osuvia vinkkejä. Pasikin sai takaaleikkauksen ja poispäinkäännöksen toimimaa ja uusia työkaluja mm. putkeen vientiin, siis oikeaan, koiralle ei-loogisen putken päähän.

kuunteluoppilaita kentän laidalla

Pimeä hääti meijät pois aksakentältä, joten koirat lenkin kautta tyytyväisinä nukkumaan ja me kaksijalkaset aika hienoon kotaan grillailemaan ja nauttimaan kivasta seurasta.

Lauantai menikin aamusta alkuiltaan aksaillessa. Pojilla kulki vielä vähän paremmin kuin edellisenä iltana. Kyllä sai Pasi taas hyviä vinkkejä ja työkaluja jatkoon!! Figolla on jo nyt mutkat parantunu paljon, nyt sitä saisi jo vähän päästää menemään&vauhtiikin, eikä niin pitää hanskassa kurveja varten. Mutta suunta parempaan kokoajan mikä tärkeintä!

Figon taitava siskontyttö Sentti aksaamassa Anjan valvovan silmän alla

Kippe sai lauantaina ajella pari jälkeä, n. 150 ja 250 metriä pitkät kera keppien (jotka nousee hyvin). Sekä tarkkuusetsinnän, joka tosi hyvin häiriöistä huolimatta! Lisäksi uskalsin jo antaa sen juosta pellolla Figon kanssa, eli sai mennä ja juosta ihan vapaasti. Ja on nyt ollut ontumatta hmmm....viime keskiviikosta asti, eli useemman päivän!!! Eikä mitenkään vaikuttanu toi juokseminenkaan.

Lauantai-iltana saunottii ja grillailtiin -sekä puhuttii aksaa (ja muutakin kyllä)!

Sunnuntaina oli jotenkin niin lötkö ja laiska olo, että ei enää treenattu. Siis jotkut aktiiviset ja innokkaat kyllä aksailivat, mutta meijän lauma vaan röhnötti ja katteli muita aktiivisia. Sitten sade kastelikin nurmikkokentän niin märäksi, että ei siinä oikeen uskaltanut enää treenata.... Viimeset lenkit pohojanmaan aakeillelaakeille pelloille, maittava kotilounas vielä ja sitten napa täynnä ajelemaa takas Hämeeseen....

Anjan pikku Rhy oli kyllä nii-in sulonen....ei mulle yleensä ikinä tuu pentukuumetta, paitsi....
Kuvat on Niskalan Minnan ottamia

ISO Kiitos vielä täälläkin kasvattajatätille kaiken järjestämisestä, oli hurjan mukava nähdä EW-porukkaa ja luulempa että Pasille jäi taas muutama hyödyllinen oppikin takataskuun tulevia treenejä&kisoja varten...! Nyt töiden pariin....