Apua, pisin päivitystauko ehkä ikinä... miten on voinu 2 kuukautta hurahtaa näin...?!

Eipä tässä kyllä ole mitään maata mullistavaa tapahtunutkaan. Tainnut olla tämän perheen osalta hiljaisin syksy ever koiraharrastusrintamalla. Lenkkiä nuo sensijaan ovat saaneet enemmän kuin aikoihin, koska olen päivät kotona joten pystyy tässä pimeimpänäkin aikana lenkkeilemään päivällä valoisan aikaan. On kyllä on ollu itelle henkisesti helpoin syksy aikoihin juurikin sentakia, että on nähnyt päivänvaloa. Toisin kun näin toimistorottana yleensä syksyisin, kun on sen vähäisen valosan aina töissä... eli metsäilty ollaan! Ronja repussa ja koirat viilettelee omiaan. Ollaan tästä lähiseudulta löydetty uusiakin polkuja, kun ollaa ajettu autolla aina pikkusen eri paikkaan vaihtelun vuoksi. Mutta tässä kotinurkilla kuitenkin, sillä täällä tota maastoa riittää! Ja on polutkin endurokuskien toimesta, vaikkei täällä koskaan kävelijöihin törmääkään. Mikä onkin ihan parasta kun saa rauhassa kulkea!

Ekoja pakkasaamuja lokakuussa <3 Lokakuu oli kaikkinensa vielä ihanaa syyskeliä, kuivaa ja aurinkoista!

Ihan kun olis hiki tullu :D

Sannan & koirien kanssa käytiin päiväretkellä Repovedelläkin

Voisi ajatella, että kyllähän noi seniorit pärjää, vaikkei niin tekemistä olekaan. Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että Skippy on ollut hieman rasittava kun treenit on ollu niin vähässä... toisaalta on aivan ihana että 8 vuotias koira on noin pirteä vaikkei fysiikka aina perässä pysykään! Ja toisaalta välillä vähän rassaa kun se räksyttää lenkeillä ja pyörii tossa jaloissa tuijottamassa milloin tulisi jotain hommaa hänelle :D Lenkkiä se on kyllä saanut kuten edellä tuli todettua, myös fillaroiden & mun mukana hölkkälenkeillä. Siitä tuleekin sellanen sopiva oravanpyörä, kun purkaa energiaa lenkeillä, jolloin kunto vaan kasvaa ja energiaa on entistä enemmän. Eipä voi toista tekemiseninnosta moittia, kun koko sen elämän ajan on treenattu aikas aktiivisesti ja säännöllisesti.

Toki saahan nuo senioritkin välillä puuhaa, mutta se on enempi sellasta höntsää eikä tietty samallalailla haasta koiraa. EK:n esinejuttuja ollaan tehty, jokunen haku- ja jälkitreenikin. Mutta pikkusen ilman punaistalankaa. Ainoat asiat mitä oikeasti ollaan työstetty on matkan pituus pudotetussa (ollaan tehty ihan ylipitkillä matkoilla) ja haussa hajuttomuus. Eli Koponen on tehnyt treenit kokonaan tallaamattomalla alueella ideana se, että aina on mentävä vaikkei mitään hajua saisikaan. Tällä keinolla olen saanut treeneissä esiin samaa mitä tekee kokeissa. Ja vaikkei enää hakukokeisiin mennäkään, niin olisi kiva saada haku toimimaan kokeissa edes niin, että toimisi sen EK:n 100metrin radan.

Figo on saanut hötsätä vaan temppuja ja rallytokon juttuja. Piti mennä oman seuran rallykisoihinkin, mutta koska oon nyt niin PA, niin tulin järkiini ja säästi sen 40e johonkin oleellisempaan. F kävi myös Karoliinalla tsekattavana Wiun seurana. Ei se turha reissu ollut, löytyi setämiehestä jotain jumiakin, mm. mahan alueella, kun tossa kesällähän se oli muutamaan otteeseen kipeä vatsasta.

Figolla on ihan tärkein rooli -opettaa Ronjalle eläinten kanssa eläminen ja käyttäytyminen.

Wiu kävi lokussa parit startitkin juoksemassa, en vaan yhtään muista milloin&missä... jokunen voitto niistä kertyi, koska nyt pitäisi olla EO-joukkuepaikkaa varten pisteet kasassa. Ehkä. Jos muut ei ota hirveetä loppukiriä. Onhan tossa joulukuussa vielä kisoja jos hätä tulee :D Tammikuun Wiu pitää ihan kokonaan agilitylepoa -ei treenejä, ei kisoja.

Ronjan kylpypäivät on ihan parhaita, on mahdollisuus nyysiä kumiankkoja! t.Wiu

Haku on ollu Wiun osalta tauolla, paitsi kotona opeteltiin kiintorullan suuhun ottaminen. Jälkiä on tehty parit (itse tallaten), taas on todettava että ne on ihan Wiun juttu. Janakin tuli ilman opettamista. Kerran vaan testasin about 20metrin janaa ihan vaan että kuiskasin Wiulle että missä jälki, mene eteen. Sehän meni ja nosti ihan noin vaan jäljen 90 asteen kulmassa ja lähti puksuttamaan. Sen jälkeen ollaan siis tehty janatkin. Ja koska tässä on talvi aikaa tahkota tottista, niin eiköhän me keväällä ainakin jälkikokeisiin mennä. Muutama esineruutu tehty, siinä pitäisi oikeastaan saada ilme & meno itsevarmemmaksi, vaikka esineet löytyykin, niin menee jotenkin mun silmään epävarman/ hitaan oloisesti. Tottis on inasen edenny siinä, että sain vihdoin laitettua eteenmenoon sen maahan -käskyn. Olikin vastoin mun ennakko-odotuksia pala kakkua. Ajattelin ettei ikinä tule kuuntelemaan, koska oikeasti menee ihan miljoonaa eteeeeeeeeeeen. Mutta niin vaan on herkkiä nuo paimenkoirat, että kivasti kuuntelee. Ekat kerrat tein niin, että jätin Wiun paikalle istumaan, kävelin ite sinne eteenmenon loppukohtaa lähelle ja huusin sieltä eteen. Kun oli just ohittanut mut niin maahan. Eli jos ei olisi kuunnellut olisin nopeemmin voinut puuttua ja tossa lähellä auktoriteettikin on ehkä vahvempi. Ihan parin toiston jälkeen aloin tehdä normaalilla lähetyksellä. Metrisen pressuhypyn ollessa täällä kotona meillä lainassa, päästiin siihen vaiheeseen että metrinen ilman kapulaa meni edestakaisin hyvin. "Pentukapulan" kanssa 95cm. Mutta Wiun kanssa kyllä saa edetä rauhassa ja harkiten, sillä yksikin huonompi hyppy saa sen tosi epävarmaksi ja varovaiseksi seuraavilla kerroilla. Eli malttia malttia, aikaa on. Noi tasamaa -jutut, eli seuraaminen ja jäävät, sillä on kyllä ihan hanurista... järkyttävän huonoa seuruuta ja jäävissä ei aina kuuntele. Parit amputkin ollaan paukuteltu, korvat kääntyy mutta ei paineistu tms. isoa. Pitää nämäkin vaan yhdistää kaavioon.

Jengi koossa <3