Tosiaan Figosta tuli nyt agilityvalio. Joskus on lenkeillä Riikan kanssa juteltu, että olisihan se hienoa, jos Figosta saisi joskus aksavalion. Ikäähän Figolla on jo 6 v, mutta säännöllistä harjoittelua vasta muutama vuosi. Esimerkiksi säännöllisestä talviharjoittelusta on ollut kovasti hyötyä. Treenimäärät eivät ole olleet hirveitä, mutta säännöllisyys on tuonut riittävää rutiinia.

Figo&kolmas SERT

Tänä kesänä ovat napsut osuneet niin hyvin kohdalleen, että tuntuu kaikki piilohaaveet täyttyvän jo etuajassa. Valiokellokin starttasi viime vuonna 21.8 ja valioituminen tapahtui 27.8. Alunperin ei pitänyt edes mennä kilpailemaan ennen piirinmestaruuskisoja, mutta kartturin kisakuume iski vähän aiemmin jo päälle, onneksi. Ei olla kilpailtukaan sitten karsintojen. Figolla ei ole vielä ainuttakaan hyppysertiä, joten siinä sitten seuraavaa tavoiteltavaa...

Alla on tarkemmat sepostukset Kouvolan kisoista. Piirtelin myös karkeat muistelokuvat radoista, eli kuinka ne suurinpiirtein menivät.

Eka rata oli hyppis. Kokonaisuutena minusta ihan hyvää menoa. Saldona 2 rimaa alas, ainakin este 9, toinen saattoi olla este 12. 9-kohdan arvelin jo etukäteen pahaksi. Toinen meille paha oli aloitus, joka loppupeleissä onnistui ihan mukiinmenevästi. Tepasteli 2-3 väliin, vähän lähemmäksi kolmosta. Vähän ennen kakkosta jarrua ja heitto putkeen (putki oli todellisuuden vähän kiekura). Vitosen taakse kutsumaan ja jaakotuksella kepeille. Ennen 9 hanskasin varmaan pikkasen liian rajusti samalla kun linjasin koiraa. 10 takaakiertovalssina, 12 pakkovalssina (varmaan vähän hätiköity, koska rima alas) ja 14:sta taas valssi. 16 :sta menin tekemään pakkovalssin ja esteiden välistä kipitin 17:sta tekemään vekkiä. Radan alku ja loppu olivat sitä parasta meitä, radan päädyssä (about 9-13) tekeminen oli vähän hätäilyä. Ehkä hieman harmitti, kun mamoilin kohdan 12-14 menemällä muurin kiltisti alareunan puolelta. Se olisi ollut ehkä kaikkein optimaalisin, kun olisi tehnyt sokkarin muurin toisella puolella, vaikka ei kukaan muu tainnut saada moista hullutusta päähänsä.

Seuraavaksi vuorossa oli agilitrata. Vaikka väkisin ei lähdetty tulosta hakemaan, niin kyllä mielessä käväisi valioitumismahdollisuus. Radan aloitus oli hauska, kun pääsi ottamaan oikieastaan yhteislähdön koiran kanssa. Heti alussa sai hurvitella  Rataan tutustumisessa arvoin eniten 4-5 kohtaa. En tiedä, osasinko tähän piirrustella, mutta 4-5 väli oli aika pitkä, sen sijaan 5-6 aika tiukka ja este 16 ehkä vähän houkuttelevasti kurkisteli 4:n takana. Arvoin tuohon kohtaan sekä ohjaustekniikoita että ohjauspuolta. Radan alapuoli tuntui mieleiseltä ja lopulta päädyin olla mamoilematta ja tein valssin sijasta persjätön 4:n jälkeen. 6:n tiesin rimaherkäksi kohdaksi (monelta muuten putosikin rima tuossa) ja siksi menin sinne kulmaamaan koiran linjaa. Itsestä 5-6 kohta tuntui vähän töksähtävältä, mutta ei se siltä kuulemma näyttänyt. Päädyssä iski taas joku ihme paniikki tekeminen kepeille asti oli multa haparoivaa. Vissiin pasmat menee sekaisin, kun ei pääse juoksemaan ja ehtii miettimään kaikkea mitä voi käydä. Ja Figo on vähän semmonen estebongari kun se tulee putkesta ulos. Kepeille laitossa meinasin vielä hävittää koiran hetkeksi, mutta onneksi sain sen poimittua selän takaa (lähti varmaan hakemaan 10 hyppyä). 13-15 työskentelin sisämutkasta. 16:sta pakkovalssi-jaakotus ja 17:sta vähän linjausta puomia varten. Puomin alastulon otin huolella, pieni stoppi ja sitten maaliin. Vaikka en tiennyt juuri muiden tuloksista, niin tiesin, että tuolla oltaisiin lähellä. En kuitenkaan uskaltanut tuuletella, koska tiesin, että Marianne ja Träp olivat tulematta. Lopulta tuo hieman haparoiva veto riitti voittoon ja Figosta tuli valio   Tuuletukset jäivät valitettavan vaisuiksi (tuttua mua), koska kuulin tuloksen vasta kun olin jo silmät kovasti kiinni kolmannessa radassa. Hyvä fiilis iski vasta kotimatkalla.

Viimeiselle radalle lähdettiin ihan kunnon tsempillä vaikka valionarvo olikin jo plakkarissa, tupliin kun oli mahdollisuus. Rataantutustumisessa eniten arvoin 8-10 kohtaa. Lähdössä 2:lle tekemään pakkovalssia. Figo tuli niin lujaa, että katoin vaa että oho. Kun se lensi ilmassa käskin äkkiä kepit ja toivon hartaasti sen onnistuvan, lähestyminen meinaa oli aika vauhdikas. No onnistuihan se, mutta 4:n pakkovalssiin sai vähän karjaista, koska Figoa hotsitti edessä häämöttävä putki. Ääntä sai myös korottaa hieman Figon tullessa toisesta putkesta ulos, kun nyt olisi tehnyt mieli muurille. Niistosokkari-kohdassa, eli seiskalla rauhoitin tilannetta ja oikein huolellisesti lähetin Figon muurille ja itse lähdin kohti 10 estettä. Rauhaa ei kauaa kestänyt, kun muurin jälkeinen mutka alkoi valumaan ja valumaan, joten joudun itse jäämääm 9:n taakse karjumaan Figoa. Sain tilanteen seiftattua, mutta samalla olin hieman kadottanut oman sijaintini. Tarkoitus oli mennä 10:lle tekemään pakkovalssi-jaakotus. Nyt kävi niin, että peruuttelin kiireessä päin 10-estettä ja sain muistoksi muutaman mustelman. En ollut niin ripeä reagoimaan että olisin tehnyt jonkinlaisen plan b:n. Mietin tutustumisessa myös, että olisi voinut mennä koiran vierellä 8-9 esteet ja tehdä tiukka leikkaus 10:lle. Jälkiviisaana voi sanoa, että se olisi varmaan ollut parempi. Nyt tuossa valitussa vaihtoehdossa hetkeksi katosi siima minun koiran väliltä ja siinä hetkessä Figo rupesi haahuilemaan omia mukavempia vaihtoehtojaan. Tulos oli siis minä selällään ja Figo vieressä minua hoivaamassa. Saviojan Anne tuli kysymään, että jatkatko? No minähän, että jatkan. Tosin esteeseen törmäämisestä ja koiraan koskemisesta oli jo virheet alla. Lopullinen hylly tuli 14:sta jälkeen kun Figo päätti mennä puomille putken sijaan. Vähän hätiköin keinulla, joten en saanut oikeaa rytmitystä. Samalla otin vähän lepsusti Figoa mukaan 14:sta. Niinpä me otettiin puomin päädyssä vapautusharjoitus ja annettiin tilaa seuraaville.