Sunnuntaina Suomen Parhaiden kisatessa Kuopiossa tokon mestaruuksista, meijän lauma kisasi aksaa Janakkalassa ja hakua Hämeenlinnassa.

Mie&Skippy startattii aamu kasilta kohti Hämeenlinnaa poikien&Wompatin jäädessä kotii vielä nukkumaa. Meijän koepäivän saldona oli se, että (taas) totesin, ettei minusta kyllä ole koiran kouluttajaksi. Kyllä ihailen noita mestareita, jotka koulii koirasta kun koirasta koneita ja tulosten tahkoajia!! Tiedostan kyllä, että he tekevät töitä aivan hemmetisti tulosten eteen. Mutta vaikka mie tekisin töitä kuin hemmetisti (mitä siis en tee), ei tulos olisi sama  Niinpä me kisaillaa&puuhastellaa täällä omassa sarjassamme, jossa iloitaan pienistä onnistumisista ja hyvistä fiiliksistä, kun tuloksilla ei päästä juhlimaan.

Tositosi paljon mietin, että perunko koko kokeen, kun viime vkonlopun leirillä meni treenit aivan reisille –niin mulla kuin koirallakin. Noh, tiistain haut meni normaalisti, joten ajattelin että mennään kokeilemaan. Kaikkinensa Kippe on ollu toukokuun juoksujen jälkeen sellanen vähän masis ja vaisu, esim. kulkee lenkillä vaan varjona tossa kantapäillä… Reenatessa ollu normaali, tota leiriä lukuun ottamatta, jolloin oli metässäkin tehdessä ihan vaisu ja ulapalla…tiiä sitten vaikuttiko jokin meillä jyllännyt mahatauti(kin) siihen?

No anyway, siihen kokeeseen; ekana oli tottis (tuomarina Vesa Häkkinen), josta vaivaiset 75 pojoa. Me menetettiin pisteitä hirmusti taas esteillä, kiersi molemmat palatessa eli ne puutteelliset. Lisäksi liik. istumisen seisoi. No eikä se kyllä muutoinkaan kovin kaunista katseltavaa ollu –paitsi paikkamakuu, luoksetulo ja eteenmenon juoksuosuus! Mun pitää nyt jättää toi eteenmenon virittely luoksetulon jälkeen pois/vähemmälle, kun se vaikuttaa näyttävästi aika rankasti liik.seisomisen valmistelevaankin osuuteen.

Sitte metsään. Tämä koe oli odotteluaikojen puolesta tosi kiva, meni jouhevasti, etenkin kun oltii 2. avokoirakko suoritusvuorossa. Kippe oli kivassa moodissa metsään lähtiessä. Maasto oli kiva, toinen puoli vähän nousi kuusimetsikköön, toisella puolella alkoi hakkuuaukea jossain 40 metrissä, tuuli tuli sieltä hakkuulta, vaikka kyllä vähän pyörittelikin. Lähettelin koiraa tyhjille, hakkuun puolelle teki vähän tynkä pistoja, ajattelin että haistaa ettei siellä mitään ole, joten en alkanu sinne pommittamaa sen enempiä. Kaikkinensa pistot oli aika piikkejä. Tultii 100 metrin merkille ilman löytöä… Tyhjiä oli kertynyt varmaan ainaskin se 6 pistoa (tässä kohtaa en tietenkään tiennyt, että oli jo löytänyt yhden), mutta hyvin se tykitti pistoille. Heti kohta satasen jälkeen Kippe tuli oikealta hakkuuaukealta rullan kanssa. Laitoin liinaan ja ”näytä”, jolloin Kippe lähtee alueen vasemmalle puolelle. Sinne sitten humpsuteltiin, kunnes tuomari sanoi, että kiitos riittää. Valeilmaisu. Tai no, ei se tavallaan vale ollut. Koposella vaan oli jotenkin pasmat seonnut. Se oli käyny aiemmin vas.puolella roskiksessa olevan ukon luona, mutta ei ilmassut sitä syystä tai toisesta. Lähti ilmeisesti sinne viemään näytölle kuitenkin…? Tähän me sitten lopettettiin. Tuomari (Anni Rytkönen) oli kiltti ja saatiin mennä yhdessä käymään siellä hakkuun maakuoppapiilolla. Palkkasin koiran siellä. Radan jälkeen Kippe juoksi ihan onnellisena kisajärkkien & odottavien kilpailijoiden luokse viemään palloaan heille heiteltäväksi.


Kuvat leiriltä by Merja Ikonen, tänks!

En tiedä miksi se ei ilmassut löytämäänsä ykköspiiloa? Siinä sillä varmaan jotenkin pasmat sekosi, kun toinen ilmaisu hajosi sitten näytöllä noin. Jotenkin sillä on nyt haussa pakka sekaisin. Eli leirin sekoilut oli merkki isommastakin solmusta. Sitä sitten aukomaan…!

Maailman Paras Pönninen se on silti  En osannut olla yhtään harmissani, kovasti yritin tsempata koiraa radallakin koko ajan ja suorituksen jälkeen se sai palkkansa. Ei kai se sen vika ole että mamma ei osaa kouluttaa johdonmukaisesti&oikein? Näillä mennää ja jatketaa sitä metsälajeista nauttimista edelleen, ilman tulostavoitteita! Katotaan mihin asti meijän rahkeet ikuna riittää…!

Koska meijän päivä oli jo ennen kahta ohi (jätettiin esineet väliin) ja ystävällinen koetoimitsija kertoi, että maasto missä ollaan on itse asiassa Janakkalaa ja kentälle on alle 10km matka, niin hurautettiin Koposen kanssa vielä aksakisapaikalle. Vähän höntsättii tottista vielä ja aksaakin (tai no, jotain sitä etäisesti muistuttavaa) lämppäesteillä –likalla oli intoa vielä vaikka muille jakaa.


Ensimmäiset Oikeat Agilitykuvat Wiusta!!! Jee! Kiitos Kiira (Lehto)!

Wiu oli kisaturistina ja sai sekin reenata lämppäesteillä –on sillä hiano puomi!! (se on hieno vaikkei katsoisikaan näitten vaaleanpunaisten lasien läpi) Kisapaikoilla Wilma pystyy jo olemaan muiden koirien keskellä ilman sen suurempaa paniikkia. Kotonakin se on jo vähän oppinut, että jos naapurin koirat tulee ulos, niin Wiu tulee sisään omatoimisesti. Sitä oikeasti pelottaa eikä se tiedä tiedä miten pitäisi toimia. Nyt se tulee sisään, vaikkakin vähän karvat ja häntä pystyssä… Juoksuja se ei ole vieläkään ehtinyt tekemään, nyt 14kk ikää.

Sitten sokerina pohjalla meijän tössykkä Figo. Kun ehdin kisapaikalle, oli pojat jo juosseet ekan radan, josta 0 ja sij. 3. ! Vaikka Pasi oli vielä aika tosi flunssanen eikä siis itse kovin terävässä iskussa. Toiselta radalta sama kaava; 0 ja sij. 3. ! Toinen rata videolla täällä. F hankki perheelle vähän nappuloita pöytää. Aika hyvin alkaa taas kisakunto olemaan kohillaan arvokisojen lähestyessä. Vauhdissahan F ei pärjää huipuille, mutta kaksi nollaa SM-kisoissa olisi jo kova sana!


Tulevaa viikonloppua varten fiilistelynä Marin ottama kuva viime kesän SM:stä!

Onneksi edes toinen meistä osaa sen mitä harrastaa ja miekin sain olla vilpittömästi iloinen taas poikien saavutuksista!! Jotenkin F:n kisamenestys aina lämmittää mieltä, kun on seitsemän vuotta sen hassun persoonan kanssa tarponut, vaikkakin agilityn saralla Pasi onkin tehnyt kaiken työn.


Jyväskylä here I come!!! by Kiira

Isot pääsi kisarasitusten jälkeen maanantaina osteopaatti-Tiinan käsittelyyn. Yllättäen F oli pahemmassa kunnossa; alakaularanka ja selkä jumissa. Olipa hyvä että tuli sekin käytettyä ja auottua! Kipelle tsekkaus käynti 4-5kk:n tauon jälkeen. Sillä vaan pintajumia, oli pysynyt oikein hyvässä kunnossa, kiva!