Wiuhan on nyt ollut enemmän ja vähemmän levossa kuukauden ajan. Nyt se tosissaan (suureksi onneksi!) alkaa olemaan jo paremmassa kunnossa. Ontuminen on kutakuinkin hävinnyt, vaikkei kroppa edelleenkään priimalta näytä. Mutta menneellä viikolla vähän jo uskalsin ottaa sitä mukaan hakuun ja tokoillutkin silloin tällöin.
Lauantaina (6.9.) jälki nro 7 mökkitien toiselle puolelle. Varmaan taas joku 500m, alku ihan hirveetä ryteikköä, mietin että kehtaako edes lähteä ajamaan sitä… Vanheni n. 45min, taas muutama Frolic vahvisteena. Itse jäljen Wiu ajoi aivan tositosi hyvin!! Selvitti ryteikön, kulmat (yksi piikkikin!) ja kalliolle kiipeämisen (minä nelinkontin). Eka keppi (tunnari) jäi jonnekin, itekin unohin missä oli :) Toisen kepin nosti ite, jes! Tämä olikin keppi millä oli aiemmin leikkinyt. Vikan yli posotteli vaan, otin takaisin ja palkkasin kepistä, mihin sitten lopetettiin.
Sunnuntaina (7.9.)Hlan porukan kanssa hakua Vuolenkoskella ”jugurttipurkkimetsässä”. Wiulle etenevä haamu (etenikin reippaasti takarajalla, n. 30m) – tyhjä – valmis (tosi syvällä, varmaan 100 metrissä) – valmis. Tyhjällä juoksi varmaan Heinolaan asti :D Kivasti meni muutoin!
Maanantaina Marjokankaalla hakua. Siellä valmis (ääniapu, kun oli eka tehnyt kaksi tosi hienoa tyhjää kaartaen aina just ennen piiloa…) – valmis – tyhjä – valmis (ääniapu). Tyhjä oli taas syvä (meni tien yli tallaamattomaan metsään), mutta piikkimäinen. Näitä pitäisi nyt saada laatikkomaisemmiksi...
Keskiviikkona hakua Opistontiellä Vierumäellä. Tällä kertaa valmis – tyhjä – valmis – tyhjä – peräänjuoksu.
Juuri kun toivoin leveämpiä tyhjiä, niin sitten posotteli (helpossa kangasmaastossa) sellaset 100m ja 50m leveät tyhjät :D …nyt siis pitää katsoa, alanko toivomaan parempaa tyhjiltä poistuloa. Oli super hyvä treeni ja taitava koira!! Peräänjuoksua ei heinikossa nähnyt (ja onnistuin astumaan Wiun etutassunkin päälle just olis pitänyt katsoa), mutta kuuli kyllä.
Lauantain hakutreenit oli pakko jättää väliin, kun oma flunssainen olo oli niin karmea... :(
Wiulla on nyt asenne ollut oikein kiva! Paljon parempi kuin aiemmin. Pistot on olleet hyvin suoria. Harmi kun joudun sen kohta taas luovuttamaan agilitykoiraksi… ;)
Tokossakin vauhtiliikkeet on olleet yllättävänkin hyvässä muistissa kesätauon jälkeen. Uutena ollaan aloteltu ohjattua, missä mun ennakko-odotuksista huolimatta malttaa mennä merkille ennen kapulalle kaahotusta ;) Kaikki missä saa mennä kovaa ja kauas on kivaa, sensijaan tuossa kyljessä hinkutettava seuruu on ihan syvältä -sekä Wiun mielestä että toteutukseltaan. Eilen (sunnuntaina) illalla oltii Sannan kanssa Toitsulla tokoilemassa. Ihan tuli mitta täyteen Wiun häröilyä, pätkittäin seuraa kivasti, mutta koko ajan homma katkeaa kun pitää vilkuilla millloin merkkejä, milloin kapulaa, milloin ruutua. Nappasin neitiä persvilloista kiinni ja ärähdin. Taisi hieman säikähtää kun ihan vinkasi. Mutta kappas, sen jälkeen pystyin seuraamaan jopa ruudussa ja sen ympärillä. Vaikka välissä sai pari kertaa suorittaakin ruudun! Se tarttee vissii mustavalkoisen muistutuksen siitäkin, mitä EI haluta, sen lisäksi että palkkataan siitä mitä halutaan.
Koponen teki jugumetsässä helpon etukulmat, joista molemmat oli edenneet reippaan laatikon. Väliin tällainen helppo motivoivampi juttukin. Marjokankaalla tyhjä - löytö - löytö (kun nostikin tämän jo suunnitellulla tyhjällä, jes!) - löytö. Vika löytö vaati noin 120 lähetystä. Ei vaan löytänyt ukkoa kuusikosta, vaikka KAKSI kertaa sai ääniavunkin!!! Aina posotteli piilon ohi... Vikalla lähetyksellä jo meinasi, että ei enää lähde. Astui vähän sitä kohti ja päättikin lähteä ihan reippaasti :D -ja löysi heti! Miten hyvä vahviste sille, että mennää kun niin sanon!!!
Muuten yritetty vähän muistutella tokoa, että kehtaa lauantaina mennä piirimestiksiin. Yksilökisassahan ei meidän tekemisellä ole mitään jakoja, mutta kiva mennä joukkueen kanssa. Etenkin, kun joukkue koostuu meidän hakuryhmästä :)
Jos Koposen kanssa on nyt tällainen vaihe, että haku on kaikkinensa aika rikki ja palasina, niin Wiun kanssa sitten vastapainona on kivaa! Helppoahan se vielä tässä vaiheessa on, kun viedään vaan viatonta, osaamatonta koiraa eteenpäin ;) ei ole rutiineja, kaikkia koe-epäonnistumisia yms. rasitteena. Ei korjattavaa, vaan tuoretta pilattavaa :D
Kommentit