Hiljaiseloa. Joku on syönyt mun treenimotivaation... Loppuvuodesta (ja edelleenkin vähän) oli kaikkea ei-niin-mukavaa hässäkkää elämän muilla alueilla, että koiramainen elämä jäi täysin. Siis toki nuo on hoidettu ihan kunnialla, että ei ole laiminlyöty muuten kun treenien osalta. Ja ehkä se minulle on ihan hyväkin vähän hetkeksi keskittyä koiriin vähemmän, kun normaalisti se on enempi niin, että unohtaa itsensä ja oman hyvinvoinnin, mutta aina jaksaa panostaa koirien hyvinvointiin.

Pasi on normaaliin tapaan aksannut pari krt/vko. Otettiin tossa vuoden vaihteen pyhinä pari omaakin vuoroa. Ulkona tokoilu ei ole jaksanut oikein säänkään puolesta napata -koko ajan joku myrsky menossa, niin että ruutu&merkit lentää jonnekin huitsin skogsiin, on ihan pääkallo liukasta tai sitten -16 pakkasta (eilen, mutta siitä & lumesta en kyllä periaatteessa valita!). Joten tokoilut on jäänyt ihan minimiin tyyliin kerta viikossa. Ei olla edes kotona tehty pieniä naksujuttuja, ei niin mitään. Ei se niinkään Skippyn kanssa harmita -saatiin se ohjattu kuitenkin johonkin jamaan, mikä oli loppuvuoden "uusi prokkis". Wiuskan osalta kyllä harmittaa ja meinaa olla huono omatuntokin. Meijän vauhtihirmu on jo mitä...9kk?! Eikä se tokon saralla osaa oikeasti mitään. No mutta, aksassa se on jo aika taitava! 

Wilma viilettää aika asenteella radalla, välillä siltä pääsee sellainen miehekäs "räyh" kun on kiire ja oikein intoa. Ei hirveästi säästele itteään! Pasi on saanut sen tosi kivasti leikkimäänkin kahden köyden leikkiä. Taistelee jo aivan erilailla kun 2kk sitten ja melkein palauttaakin leluja. Vaikka aina alkuun palkkaakin itteään juoksemalla häntä aivan tötteröllä pää pystyssä aarre suussa -on niin hauskan näköinen, kun on pikkasen polleena!!

Wiulla on aika paha jännitys nyt vieraita koiria kohtaan. Lenkillä sen asenne meinaa olla "tapa tai tule tapetuksi" -tyylinen. Karvat pystyyn ja tiukka tuijotus. Asiaa ei varmasti helpota tilanteet, mitä sattui juuri joulun alla. Pasi oli omassa pihassa aksaamassa, kun ohikävelleeltä tytöltä pääsi koira irti ja aivan suoraan Wiun päälle... Loppiaisena se oli Pasin mukana Lohjalla kyläilemässä. Oli Afri-labbikselle irvistellyt ehkä vartin aivan paniikissa... Siitä kun tokeni, niin leikkiä jatkui sitten koko päivän&illan sekä seuraavan aamun. Sille pitäisi nyt saada paljon tällaisia onnistuneita koirakokemuksia.

Summasummarum, palataan asiaan kunhan elämä tasaantuu ja treenimotivaatio palailee tännekin osoitteeseen. Mitään tavoitteita mulla ei tuloksellisesti alkaneelle vuodelle ole. Koitan oppia vaan nauttimaan siitä tekemisestä mitä jaksetaan tehdä ja olla tuntematta huonoa omaatuntoa niistä hetkistä kun ei jakseta treenata. Kyllähän nuo näyttää pärjäävän ilmankin, kunhan juoksemaan pääsevät.