Jaa, mites sitä tiivistäisi männä viikon? Parit haut, jälkeä ja esineet. Ja tottista. Alkuviikko asuttiin mökillä – kosteusmittauksesta johtuvaa suihkunkäyttökieltoa paossa.

Tiistaina Wiulle jälki Vuolenkoskelle tasaiseen kangasmaastoon. Pakko vielä kirjata tämä jälki nro 10, kun kerran aloin noita numeroimaan, niin pakkohan se on kymmeneskin laittaa :D n. 600m, vanheni 45min., muutamia kulmia ja kepit 4/4. Nostipa nyt kepit hyvin - eikä itse jäljestämissäkään vikaa ollut! Pätevä jälkikoiran alku.

Kepit Wiu oppi nopeasti; eka käytin isompia keppejä, mitä se oli saanut itse pitää suussaan aiemmin. Nyt menee jo ihan normikokoiset, pelkästään mun hajustamat kepit.

Jälki nro 10, ihan 10 arvoisesti menikin :D

Seniorit pääsi hölkkälenkille jäljen vanhentumista odotellessa. Wiu lepuutteli lenkin ajan autossa ma hoidon jäljiltä.

Keskiviikkona Koposelle haussa Merjan&Marjan kanssa ihan ”vauvatreenit”. Eka etukulmat haamuina/ ”pakenevina” (eka suoraan edestä, toinen oli edennyt laajan laatikon). Sitten Unskin treeni väliin ja Koposelle valmiina samat etukulmien piilot. Tässäkin ekalla lähetyksellä stoppasi 5 metriä lähetyksestä. Sanoin vaan uudelleen ”ukko” ja lähti hippulat vinkuen. Toinen hyvin. Ihme juttu kyllä tuo lähetysongelma nyt… Suorapalkat kaikilta, ekalta piilolta kutsuin molemmilla kerroilla keskilinjalle.

Torstaina Wiu pääsi hakuun Kukonkoivuun. Oon nyt ottanut vaan toisen koiran, kun pimeä tulee niin nopeasti… Wiulle löytö (suoraan edestä), ukko (laatikkona), tyhjä ja löytö (suoraan edestä). Kaikki valmiina. Hyvin meni, paitsi tyhjällä meni tosi syvälle, kun ei löytänyt. Sain huudella useamman kerran että tuli pois. Wiu on nyt hyvällä mallilla, pitää vaan muistaa viedä sitä eteenpäin, ettei jäädä junnaamaan. Tosin ihan just tulee talvitaukokin tai ainakin arki-ilta treenit loppuu.

Lauantaina Vuolenkoskella senioreille esineruutu. Koposelle motskana 6 esinettä ruudussa (50x50m), joista haetutin vaan kaksi. Oli hyvä. F haki loput 4. Pasi teki Koposelle janatreenin. Ok, vähän oikaisi janalta, kun oli nähnyt Pasin sinne menevän. Iso keppi palkkana.  Näillä sitten sunnuntain PAJÄ2 kokeeseen - toivotaan ettei ole sienestäjiä ;)

Koko sunnuntai (10h) vierähti seuran hallilla, jonne Mika Lindberg tuli vetämään meidän hakuporukalle palkkauskoulutusta. Osittain lainailin Marjan blogista muistiinpanoja, kun en ite mitään kirjotellut...

Ensimmäisellä kierroksella jokainen tuli tekemään sellaisen treenin mitä tekisi jos olisi ihan itekseenkin treenaamassa. Tehtiin Wiun kanssa seuraamista ja liik.maahanmenosta luoksari. Eli lyhyt pätkä, mutta Mika näki tästä treenin aloituksen ja sitä seuraamista, minkä olin nimennyt meidän haasteeksi.

Tässä ei kuulemma suurempaa huomautettavaa ollut (paitsi tietty seuruun tekniikka nyt vielä elää). Palkkasin narupallolla ja lopussa pallolla. Koira oli hyvin kuulolla alusta asti ja tiesi mitä ollaan tulossa tekemään (siis tottista). Wiu kyllä oli ihan normaali ja teki niin kuin osaa. Kontaktikin oli hyvä. Mua jännitti enemmän kuin keskimäärin kokeissakaan yleensä :D Tämä ei Wiuhun vaikuta, toisin kuin Skippyyn.

Toisella kierroksella tehtiin Wiulle hieman häiriötä ja henkilöryhmää seuruussa. Nämä meni aika kivasti. Toki pari kertaa kontakti herpaantui ja huomautin ihan ”äpäp” –suullisesti. Palkkausta kokeiltiin sellaisella liina päässä olevalla pehmeällä pikkupurutyynyllä. Ihan ok, vaikka välillä yritti hakeakin kiinni liinaan/ kahvoihin. Mikakin leikitti ja seuruutti Wiuta. Aika lennosta neiti vaihtoi isäntää eikä sillä ollut hankaluuksia leikkiä/ tehdä vieraankaan kanssa. Pikkasen oli vaikeempaan jos Mika vei sen kulmaan/ mutkaputken keskelle, eli seinien lähelle. Tarjoili lelua mielellään ja jatkoi leikkiä.

Mun&Wiun tekemiseen en nyt mitään mullistavaa saanut. Kuulema pitää vaan olla tarpeeksi korkeassa vireessä, että kontakti pysyy häiriöistä huolimatta ja palkan suunta on ylhäältä (saadaan se pää ylös mitä haluan).

Muutamia huomioita noin yleisesti lyhyesti (osittain Marjalta lainattu):
- tärkeää: helposti kyllääntyvälle koiralle joka treeni erilainen. Mielikuvitus käyttöön!

- Tunnetilan ja oikean vireen opettaminen on noin puolen vuoden projekti. Kunnon leikkiminen n. 4kk oikein tehtynä.

- aloita harjoitus pyrkimällä yhteistyöhön vapauttamalla koiraa esim. yhdessä leikkimällä. Kerrotaan koiralle jo hyvissä ajoin ennen kentälle siirtymistä, mitä ollaan menossa tekemään.

- Seuraamisessa tehdään paljon parin askeleen juttuja, käännöksiä yms. millä vahvistetaan paikkaa. Pitkiä suoria ei käytännössä tarvitse tehdä ollenkaan, kestoa saa rakennettua myös pikkupyörimiselläkin, kun ei koko ajan palkkaa.

- jos koira passivoituu, ohjaaja ei saa tehdä samoin. Palkka tulee aina vain oikeasta viretilasta.

- metodeja ja välineitä pitää muuttaa tarpeen vaatiessa. Mikä toimii tänä kesänä ei ehkä toimi ensi kesänä.

-  Edellisen harjoituksen lopetus on suorassa yhteydessä siihen, millainen on seuraavan treenin aloitus. Ts. jos edellinen treeni loppuu kiihkeään mielentilaan, seuraavalla kentälle tulo tapahtuu samoissa fiiliksissä. Jos treeni on loppunut konfliktiin, seuraavaan treeniin tulla epävarmana mitä täällä tapahtuu.

- Puhdas saalisvietti saadaan helpoiten ilman taistelua/ hyvin hienovaraisella ja lyhyellä taistelulla (koira&lelu ihmisen takana/ kyljen puolella, ei suoraan edessä). Saalis ei ole ihmisen kädessä, vaan sopivin etäisyys monille on 1-1,5m ihmisen takana, eli lelu liinassa. Ei leikitetä lainkaan edessä, jotta säilyy puhtaasti saaliilla eikä koe uhkaa. Narun kanssa koira saa jahdata lelua, aina ei tarvitse päästä puremaan vaan jahtauksesta voi ottaa lennosta käskyn alle.

- koiran epävarmuus/ matala vietti johtuu joko siitä, että se ei tiedä mitä ollaan menossa tekemään TAI se tietää liiankin hyvin (= tekeminen on tylsää)!

- Rutiinit on hyvä asia ja niitä tarvitaan, mutta ne ei saa olla se pääasia.

- Luota onnistumiseen kisoissa ja treeneissä! Jos et sinä sitä tee, ei varmasti tee koirakaan!